Maalta Helsinkiin muuttanut, mikä stereotypia Helsingistä ja/tai helsinkiläisistä osoittautui vääräksi?

Se että lähiöistä löytyy varsin luonnonläheisiäkin paikkoja asua. Jouduin muuttamaan työn takia Helsinkiin 4 vuotta sitten ja se ahdisti varsinkin siksi, että minulla oli 2 maalla asumiseen tottunutta koiraa. Näin painajaisia siitä miten asutaan kivikylässä ja koirat masentuu, saadaan häätö asunnosta kun ne haukkuu jne.

No, sitten Helsingissä asunut tuttu sanoi että ei tämä mikään New York ole eikä sun ole mikään pakko asua kantakaupungin alueella. Kertoi rauhallisia ja luonnonläheisiä kaupunginosia ja niistä muutin lopulta rivitaloon Viikin Latokartanoon. Rauhallista ja mukavaa on, takapihallani näkyy puro joka laskee Vanhankaupunginlahteen ja sen toisella puolella yliopiston koetilan peltoja.

Olen täällä 30 vuotta asunut. En oikein muista mitä stereotypioita mulla oli. Ehkä se että arki on ihan samaa arkea.

Kai sitä nuorena luuli jotain suurempia.

Ihmiset ei olleetkaan yhtään töykeitä tai naureskelleet mun maalaisuudelle, päinvastoin. Minut otettiin avosylin vastaan nimenomaan paljasjalkaisten helsinkiläisten toimesta ja edelleen he ovat parhaita ystäviäni. 

1989 Helsinkiin muuttanut (olin silloin 21v).

No ehkä se vaarallisuus ja rauhattomuus 😐. Ehdin asua noin kymmenisen vuotta varmaan vanhassa Mellunmäessä kun ensimmäisen kerran näin lähi bussipysäkillä ensimmäisen juopuneen ihan tinttarallaa.

Kotikuntani keskusaukiolla niitä näki harva se päivä.

No toki muualla oli kaikenlaista nähnyt mutta vanha Mellunmäki oli todella hiljaista paikkaa silloin. Kymmenisen vuotta sitten muutettiin sieltä pois.

Se että toisille ei jutustella. Täällä on enemmän small talkkia kuin hiljaa jurottavalla kotiseudulla. Paremmin täällä tullaan toisten kanssa toimeen ja huomioidaan muut.

Muutin Helsinkiin parikymppisenä 2001. Vääriä uskomuksia: 

- Helsinki on vain pelkkää kaupunkia. Todellisuus: luontoa tosi paljon

- Helsingissä on vaikea oppia liikkumaan ja navigoimaan. Todellisuus: varsin helposti hahmotettava ja helppokulkuinen maailmanlaajuisessa mittakaavassa pieni pääkaupunki

- Helsingissä pitää olla jotenkin trendikäs tai tyylikäs, että kehtaa kulkea, muuten tuijotetaan. Todellisuus: ei tarvitse, ihan keskustassakin pyörii "tuulipukukansaa" eikä ainakaan mua haittaa vaikka olisin unohtanut jotkut kotiverkkarit päälle kaupungille lähtiessä. 

- syntyperäiset helsinkiläiset ovat jotenkin leuhkia siitä, että ovat Helsingistä. Todellisuus: vain yhden tällaisen olen tavannut, tosin hänen mulqeroutensa selittyi ihan muilla tekijöillä ja näkyi monin eri tavoin. 

Joidenkin asuinalueiden, etenkin Itä-Helsingin, kamaluutta oli liioiteltu. Välttelin Itä-Helsinkiä pitkään, kunnes olosuhteiden pakosta muutin vastahakoisesti Vuosaareen ja sillä tiellä ollaan edelleen. En asu enää Vuosaaressa, mutta Itä-Helsingissä kylläkin, työpaikkani on Itä-Helsingissä ja viihdyn täällä mainiosti enkä aio muuttaa pois.

Enemmän häiriöitä ja pelottavia tilanteita tuli vastaan osassa edellisistä asuinpaikoistani kuten Kalliossa ja Meilahdessa. Kallio toki on rauhoittunut ja keskiluokkaistunut siitä 2000-luvun alun Kalliosta, jossa minä asuin.

Oletus oli, että pelkkää kerrostaloa jokapuolella. No ei ollutkaan, asun nykyään Paloheinässä, on aika kaukana siitä mitä Helsingistä kuvittelin 25 vuotta sitten, kun maalta muutin. Helsinki on yleisesti ottaen kaupunkina paljon kauniimpi kuin luulin. Jotenkin sitä oli ajatellut vaan sellaisena loputtomana keskusta-alueena tajuamatta ollenkaan kuinka paljon upeaa luontoa täällä on.

Myös sellainen yleinen oletus, että ihmiset olisi täällä jotenkin töykeitä ja kiireisiä, ei pitänytkään paikkaansa.