Huomaatko kohtelevasi itseäsi paremman näköisiä huonommin kuin muita?

En saa mitään selitystä muiden käytökselle kysyttäessä. Nämä ovat tapahtuneet eri puolilla Suomea eri työyhteisöissä eri ihmisten tekemänä. Esim.

- Ensitapaamisessa hymy vaihtuu tympeään ylimieliseen ilmeeseen kun minut esitellään vaikken edes ole ehtinyt sanomaan mitään, minulle ei vastata mitään sitten kun sanon
- Teen jonkin virheen, siitä nostetaan kauhea mekkala kailottamalla kovaan ääneen. Tilanteen rauhoituttua asiasta sätitään aina jos minulle on pakko jotain sanoa, kun satutaan samaan aikaan kahvihuoneeseen tms. Toinen kollega tekee saman virheen, siihen minulle kailottanut henkilö vastaa nauramalla että "Kaikille täällä on käynyt joskus noin, mullekin!”
- Aina kun tulee vastaan käytävällä, kääntää katseen seinään ja hymyilee sille seinälle (?)
- Sanon jotain vähäpätöistä mistä toinen on eri mieltä, esim. ”Lisukka ei ole tainnut käydä moikkaamassa meitä vähään aikaan”, siihen vastataan huutamalla niin että sylki lentää päälle että ”ONHAN SE KÄYNYT KAI NYT SEN VERRAN TAJUAT”
- Minulle puhumista vältellään ensi tapaamisesta lähtien, muille kuitenkin puhutaan normaalisti. Jos se täytyy kuitenkin tehdä, puhutaan lässyttämällä kuin vauvalle (ja ollaan samanikäisiä).
- Seuraani vältellään ja minulle puhumista vältellään, mutta jos kuulee keskustelun olevan negatiivista asiaa minusta, liitytään hyvin kiinnostuneina poikkeuksellisesti seuraan ja virnuillaan/vittuillaan
- Silmiin katsomista vältellään, paitsi jos juttelevat kuuloetäisyyden ulkopuolella, silloin tuijottavat intensiivisesti
- Minulle jutellaan ystävällisesti naisporukassa, mutta aina kun miehiä tulee paikalle, alkaa jonkinmoinen mustamaalaaminen ja yritetään porukalla naureskella minulle esim. tyhmyydestäni tai jostain mitä olen tehnyt, joskus tarinoita yritetään liioitella/värittää jos en ole tehnyt mitään mainittavaa
-Moikataan kaikkia muita yksitellen paitsi minua, yritän moikata jolloin kääntää pään pois, yksitellen nimeltä kehutaan kaikkien muiden paikalla olevien ulkonäköä jollain tavalla paitsi minun (ollaan kaikki tuttuja toisillemme)

Meno on joskus kuin lastentarhassa. En keksi muuta yhteistä heille kuin että ovat kaikki (kateellisia?) naisia. Kateuskortin vetäminen on tosi kulunut veto, mutten tosiaan saa asianosaisilta selitystä miksi minua kohdellaan taas eri tavalla, joten jäljelle jää spekulointi.