Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen niin masentunut
05.03.2021 |
Taas yksi ihminen, vähän nuorempi kuin minä, lopetti työt ja sai heti uuden työn. Vanhan työnantajan palveluksessa sai olla 24v eli oli päässyt hei 20v töihin ja mulla on tällainen paska elämä. T. Ammattivalittaja
Kommentit (9)
Ei mitään järkeä kun joutuu elämään näin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan ajaudu itsesääliin (tai kateuteen/katkeruuteen) ja näin pilaa vielä omaa loppuelämääskin.
Ymmärrän, että voi tuntua epäreilulta, mutta olisko aika kehittää myös itseäsi?
Ne harvat kuitenkin tässä maailmassa saa "hyvän elämän" tekemättä mitään.
Tää maailma voi olla välillä aika epäreilu paikka, mutta älä ainakaan jää voivottelemaan.
Jos ajaudut itsesäälin kautta masennukseen se vaan saattaa karkottaa ne tulevaisuudessa olevat mahdollisuudetkin mitä et ehkä nyt vain näe. Myönteisyys vetää puoleensa myönteisyyttä, negatiivisuus negatiivisuutta.
Vaikka et nyt heti työtä saakkaan (tällä hetkellä muutenkin koronan takia vaikeampaa!) niin älä nyt luovu noin heppoisesti toivosta. Ethän voi tietää minkälaisia asioita tulevaisuus olisi vielä tuomassa sullekin. :)
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan ajaudu itsesääliin (tai kateuteen/katkeruuteen) ja näin pilaa vielä omaa loppuelämääskin.
Ymmärrän, että voi tuntua epäreilulta, mutta olisko aika kehittää myös itseäsi?
Ne harvat kuitenkin tässä maailmassa saa "hyvän elämän" tekemättä mitään.
Tää maailma voi olla välillä aika epäreilu paikka, mutta älä ainakaan jää voivottelemaan.
Jos ajaudut itsesäälin kautta masennukseen se vaan saattaa karkottaa ne tulevaisuudessa olevat mahdollisuudetkin mitä et ehkä nyt vain näe. Myönteisyys vetää puoleensa myönteisyyttä, negatiivisuus negatiivisuutta.
Vaikka et nyt heti työtä saakkaan (tällä hetkellä muutenkin koronan takia vaikeampaa!) niin älä nyt luovu noin heppoisesti toivosta. Ethän voi tietää minkälaisia asioita tulevaisuus olisi vielä tuomassa sullekin. :)
Mä en pääse enää opiskelemaan, kun en ole edes tuetusti saanut minkäänlaista ammattia hommattua tähän 47 vuoteen mennessä. Syksyllä täytän 48 vuotta. En ole koskaan ollut töissä. Mitä ihmeen positiivista luulet, että elämällä on mulle varattuna? Ap
Tää valitus on jo niiiiiin kuultu. 10 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan ajaudu itsesääliin (tai kateuteen/katkeruuteen) ja näin pilaa vielä omaa loppuelämääskin.
Ymmärrän, että voi tuntua epäreilulta, mutta olisko aika kehittää myös itseäsi?
Ne harvat kuitenkin tässä maailmassa saa "hyvän elämän" tekemättä mitään.
Tää maailma voi olla välillä aika epäreilu paikka, mutta älä ainakaan jää voivottelemaan.
Jos ajaudut itsesäälin kautta masennukseen se vaan saattaa karkottaa ne tulevaisuudessa olevat mahdollisuudetkin mitä et ehkä nyt vain näe. Myönteisyys vetää puoleensa myönteisyyttä, negatiivisuus negatiivisuutta.
Vaikka et nyt heti työtä saakkaan (tällä hetkellä muutenkin koronan takia vaikeampaa!) niin älä nyt luovu noin heppoisesti toivosta. Ethän voi tietää minkälaisia asioita tulevaisuus olisi vielä tuomassa sullekin. :)
Mä en pääse enää opiskelemaan, kun en ole edes tuetusti saanut minkäänlaista ammattia hommattua tähän 47 vuoteen mennessä. Syksyllä täytän 48 vuotta. En ole koskaan ollut töissä. Mitä ihmeen positiivista luulet, että elämällä on mulle varattuna? Ap
Jos vanhemmat olivat vähä varaisia niin kaikki onnistuivat nuorena ammatin opiskelemaan opintorahalla ja opintolainalla ja sai vielä asua kotonakin sen ajan. Itse olen jo kolme eri ammattia opiskellut ja ikää +50v. Tehnyt sellaista työtäkin mihinkä ei mitään koulutusta ole ollut vaan työ opettanut. Mitenkä ihmeessä joku on saanut viisikymppiseen asti elämänsä kulumaan kun ei ole opiskelu eikä työ historiaa yhtään? Ei sitä positiivista kukaan tuo tarjottimella eteen vaan pitää itse olla aktiivinen ja yrittää. Jo on ihme jos ei aikuiskoulutuskeskukseenkaan pääse mitään ammattia opiskelemaan. Epäilen että syynä laiskuus eikä mikään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet täydellisen positiiviseen, laiskaan elämään pyrkinyt välttäen lahjakkaasti työntekemisen ja opiskelemisen niin mikä nyt ottaa ohimoon? Eikö se olekkaan ollut loppujen lopuksi niin tyydyttävää ja olet kyllästynyt toimettomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olet täydellisen positiiviseen, laiskaan elämään pyrkinyt välttäen lahjakkaasti työntekemisen ja opiskelemisen niin mikä nyt ottaa ohimoon? Eikö se olekkaan ollut loppujen lopuksi niin tyydyttävää ja olet kyllästynyt toimettomuuteen.
Ei tarvitse edes Ammattivalittajaa paikalle vastaamaan tuohon. "Olen heikkolahjainen, en päässyt koulusta läpi. Sitten olin omaishoitajana miehelleni, joka kuoli. Nyt minulla on noin 60 eri sairautta, huimaa, paskattaa ja vituttaa."
Kas noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan ajaudu itsesääliin (tai kateuteen/katkeruuteen) ja näin pilaa vielä omaa loppuelämääskin.
Ymmärrän, että voi tuntua epäreilulta, mutta olisko aika kehittää myös itseäsi?
Ne harvat kuitenkin tässä maailmassa saa "hyvän elämän" tekemättä mitään.
Tää maailma voi olla välillä aika epäreilu paikka, mutta älä ainakaan jää voivottelemaan.
Jos ajaudut itsesäälin kautta masennukseen se vaan saattaa karkottaa ne tulevaisuudessa olevat mahdollisuudetkin mitä et ehkä nyt vain näe. Myönteisyys vetää puoleensa myönteisyyttä, negatiivisuus negatiivisuutta.
Vaikka et nyt heti työtä saakkaan (tällä hetkellä muutenkin koronan takia vaikeampaa!) niin älä nyt luovu noin heppoisesti toivosta. Ethän voi tietää minkälaisia asioita tulevaisuus olisi vielä tuomassa sullekin. :)
Mä en pääse enää opiskelemaan, kun en ole edes tuetusti saanut minkäänlaista ammattia hommattua tähän 47 vuoteen mennessä. Syksyllä täytän 48 vuotta. En ole koskaan ollut töissä. Mitä ihmeen positiivista luulet, että elämällä on mulle varattuna? Ap
Jos vanhemmat olivat vähä varaisia niin kaikki onnistuivat nuorena ammatin opiskelemaan opintorahalla ja opintolainalla ja sai vielä asua kotonakin sen ajan. Itse olen jo kolme eri ammattia opiskellut ja ikää +50v. Tehnyt sellaista työtäkin mihinkä ei mitään koulutusta ole ollut vaan työ opettanut. Mitenkä ihmeessä joku on saanut viisikymppiseen asti elämänsä kulumaan kun ei ole opiskelu eikä työ historiaa yhtään? Ei sitä positiivista kukaan tuo tarjottimella eteen vaan pitää itse olla aktiivinen ja yrittää. Jo on ihme jos ei aikuiskoulutuskeskukseenkaan pääse mitään ammattia opiskelemaan. Epäilen että syynä laiskuus eikä mikään kiinnosta.
En minä saanut lapsuudenkodissani asua ja enpä vaan ole oppimisvaikeuksien takia pystynyt opiskelemaan. Ap
Alue: Aihe vapaa
Jaa.