Mikä saa kadehtimaan? Minulle ollaan vihaisia ja kateellisia. Olen joskus näitä miellyttänyt, enää ei kiinnosta.

Minusta kyse on huomattavasti useammin vaikeuksia hyväksyä jonkun toisen erilaisuutta, eikä niinkään kateutta. Ekstroverttien ulospäinsuuntautuneisuus ärsyttää introverttejä. Mutta eivät he haluaisi silti olla ekstroverttejä, vaikka ekstrovertti voisi tulkita tuon heidän negatiivisen asenteen kateudeksi.

Toisia ärsyttää esim. muiden vaatteet. Kohde itse ajattelee muiden olevan kateellisia, koska hän itse kokee tietenkin pukeutuvansa hienosti, muita taas ärsyttää ehkä ne lähes puoliulkona olevat rinnat ja ne hitonmoista meteliä pitävät korkokengät. Henkilö itse tulkitsee kaiken vain kateudeksi hänen naisellisuudesta ym.

Omaisuus, menestys, äly ja rahat ovat oikeasti kateuden kohteita, jos jollain niitä on. Paljon huonosta käytöksestä ei ole kateutta, vaan ihan vaan ahdasmielisyyttä muiden valintoja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedätte, että joku on kateellinen? Aina kaikki kritiikki johtuu vaan toisen kateudesta, niinkö?

Mä kans ihmettelen tätä. Itselläni on jotkin asiat rempallaan, toiset hyvin. Joku saattaa näkeä ne hyvät asiat, ehkä olla kateellinen (vaikka en sitä usko). Jollakin menestyjällä on moni asia hyvin, joista voin terveesti vähän kadehtiakin, ehkä piiskata itseäni tekemään perässä. Mutta olen varma, että sillä henkilöllä on jotain myös rempallaan, yhtälailla kuin minullakin. Niin miten ihmiset tulkitsee kommentit kadehtimiseksi? Minusta rakentava kritiikki on tervettä, se voi kehittää.

Rakentava kritiikki onkin asia erikseen. Kateus menee henkilöön, on salakavalaa ja pikkumaista eikä taatusti tähtää siihen, että toinen muuttuisi vieläkin paremmaksi versioksi itsestään. Muutamia esimerkkejä:

Rakentava kritiikki: "Tuo vadelmanpunainen mekko on nätti mutta sinulle voisi sopia magenta vieläkin paremmin."

Kateus: "No ollaanpa sitä nyt niin hehkeänä ja ihan punaiseen pukeuduttu! Meinaatko, etteivät muut muuten huomaa?"

Rakentava kritiikki: "Pidit hyvän puheen. Oletko ajatellut, että ensi kerralla aloittaisit sen suoraan sillä yleisölle suunnatulla kysymyksellä, niin saat herätettyä kaikkien mielenkiinnon heti sen alkajaisiksi?"

Kateus: "Kauheeta, mä en kyllä pystyisi tommoseen, että meen noin vaan pitämään jonkin puheen ja rupeen kyselemään yleisöltä jotain. Sehän on jotenkin kauhean noloa semmonen, mitäs olisit tehnyt, jos kukaan ei olisi vastannut sulle mitään?"

Mitä kateutta tässä viimeisessä on? Kuulostaa enemmän toisen rohkeuden ylistämiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri jolle kuulemma aivan kaikki on kateellisia.

Hänellä ei ole omaisuutta, lapsia useamman eri miehen kanssa, ei vakituista työpaikkaa ja lähihoitaja ammatiltaan.

Hieman ylipainoinen keski-ikäinen nainen.

Hän päivittää somea aivan tajuttomin ylisanoin. Kaikki on aivan ihanaa, upeaa, mahtavaa!

Uusi mies osti lahjaksi puolen tunnin hieronnan. Oli pettynyt (odotti sormusta) mutta somessa hehkutti että ei voisi ihanampaa hemmottelua toivoa lahjaksi!

Viikonloppu meni kännitapellessa miehen kanssa. Hehkutetaan kuinka ihana viikonloppu taas olikaan pusi pusi.

Omaa ulkonäköä hehkutetaan sillä kuinka se ja se mies oli häntä hehunut.

Kertoo että teki vartalonkuorinnan ja takapuoli on nyt kuin persikka kun niin pehmeä ja sileä!

Kaikki tekeminen hukutetaan ylisanoihin ja mitä huonommin menee niin sen enemmän omaa elämää kehutaan.

Ja kaikki kadehtii, kuulemma.

Joskus nuorena uskoinkin vielä siihen ja ihmettelin kuinka paljon onkaan kateellisia ihmisiä.

Nyt olen tajunnut että ei ole. Tämä nainen on itse kateellinen kaikille ja hän vain toivoo että häntä kadehditaan. Ehkä joku joka ei tiedä totuutta ja jolla menee huonosti elämässään voi ollakin kateellinen kun toinen valehumblebrangaa jatkuvasti elämäänsä.

Hän on ainut ihminen jonka itse oikeasti tiedän olevan kateellinen.

En usko että kateus on niin yleistä mitä ihmiset luulee.

Varsinkaan myrkyllinen kateus.

Ja ne joille muka kaikki on kateellisia on aina niitä yh-mammoja, työttömiä, vuokralla asuvia jne...

Tämä on narsistin peruskokemuksia elämästä että en tule ihmisten kanssa toimeen koska kaikki ovat minulle kateellisia. Näitä ketjujakin kannattaa joskus miettiä sillä silmällä.

Ei kai muuta voi kadehtia kuin nuoruutta ja kauneutta, kumpikaan ei ole itsestä kiinni. Siis turhaa kadehtia.

valitettavasti jotkut ovat jääneet primitiivisellä tasolla. Se että korkeakoulutettu ihminen pystyy olemaan kateellinen on jotain aivan uskomatonta.

Koulutetun ihmisen pitäisi kaiken sen koulutuksen jälkeen ymmärtää asioita.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten edes pystyy olemana kateellinen. Älykäs tyyppi ymmärtää että olemme kaikki erilaisia?!

-koskeekoulutuksessa ei todellakaan opiskella mitään ns. sydämen sivistysasioita. Ja lisäksi se ympäristö ja kovat tavoitteet helposti luo lisää kilpailullisuutta, joka on hyvä kasvu-alusta kateudelle etenkin jos ihminen taipuvainen kateuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedätte, että joku on kateellinen? Aina kaikki kritiikki johtuu vaan toisen kateudesta, niinkö?

Mä kans ihmettelen tätä. Itselläni on jotkin asiat rempallaan, toiset hyvin. Joku saattaa näkeä ne hyvät asiat, ehkä olla kateellinen (vaikka en sitä usko). Jollakin menestyjällä on moni asia hyvin, joista voin terveesti vähän kadehtiakin, ehkä piiskata itseäni tekemään perässä. Mutta olen varma, että sillä henkilöllä on jotain myös rempallaan, yhtälailla kuin minullakin. Niin miten ihmiset tulkitsee kommentit kadehtimiseksi? Minusta rakentava kritiikki on tervettä, se voi kehittää.

Rakentava kritiikki onkin asia erikseen. Kateus menee henkilöön, on salakavalaa ja pikkumaista eikä taatusti tähtää siihen, että toinen muuttuisi vieläkin paremmaksi versioksi itsestään. Muutamia esimerkkejä:

Rakentava kritiikki: "Tuo vadelmanpunainen mekko on nätti mutta sinulle voisi sopia magenta vieläkin paremmin."

Kateus: "No ollaanpa sitä nyt niin hehkeänä ja ihan punaiseen pukeuduttu! Meinaatko, etteivät muut muuten huomaa?"

Rakentava kritiikki: "Pidit hyvän puheen. Oletko ajatellut, että ensi kerralla aloittaisit sen suoraan sillä yleisölle suunnatulla kysymyksellä, niin saat herätettyä kaikkien mielenkiinnon heti sen alkajaisiksi?"

Kateus: "Kauheeta, mä en kyllä pystyisi tommoseen, että meen noin vaan pitämään jonkin puheen ja rupeen kyselemään yleisöltä jotain. Sehän on jotenkin kauhean noloa semmonen, mitäs olisit tehnyt, jos kukaan ei olisi vastannut sulle mitään?"

Mitä kateutta tässä viimeisessä on? Kuulostaa enemmän toisen rohkeuden ylistämiseltä.

Ihmettelin aivan samaa. Nuo esimerkit ei kuulosta lainkaan kateudelta. Ensimmäinen on ahdasmielisen ihmisen kommentti. Toisessa taas kommentoija ihastelee toisen rohkeutta esiintyä. Häntä itseään pelottaisi, ettei yleisö vastaa. Kumpikaan esimerkki ei vaikuta lainkaan kateudelta.

Rakentava kritiikki: "Tuo vadelmanpunainen mekko on nätti mutta sinulle voisi sopia magenta vieläkin paremmin."

Kateus: "No ollaanpa sitä nyt niin hehkeänä ja ihan punaiseen pukeuduttu! Meinaatko, etteivät muut muuten huomaa?"

-Ööö mä oon ainakin huomauttanu yhelle kaverille joka oli tosi negatiivinen ihminen ja aina vi****massa, niin oon huomauttanu hänelle siitä kun hän pukeutuu usein NEON väreihin mun kanssa, eli siis sellasiin 100000 kilometrin päähän paistaviin väreihin niin huomautin että "no sut ainakin huomaa:D" ja kyse ei tod ollu kateudesta.. enemmänki ihmettelin että miks haluaa käyttää niin huomiota herättäviä värejä mun kanssa.:D

On se kateutta, turha selittää muuksi. Hitonmoista meteliä pitävistä korkokengistä en ole koskaan vielä kuullut. Kirjoittajan elämä ei ole helppoa.

Ei ole normaalia ärsyyntyä pukeutumisesta noin. Vammaisen ihmisen läheisyydessä et pysty olla lainkaan. He ääntelee.

Miten kirjoittaja kestää vauvan itkua tai riiteleviä naapureita, tai yleensä mitään? Pukeutuminen kovaa ärsyttää. Kaupungissa et ainakaan asu.

Kun on aikaa vahtia muiden pukeutumisesta ja ärsyyntyä siitä niin virikkeet on minimissä. Lähde ihmeessä asunnostasi ulos välillä.

Mihin perustuu ap:n luulo että häntä vihataan ja kadehditaan? Harhaluuloon omasta erinomaisuudesta tai tärkeydestä? Vihamiseen tarvitaan energiaa joten miksi kukaan haluaisi käyttää sitä ap:n vihaamiseen jos parempaakin tekemistä on. Aloitus haiskahtaa huomion hakemiselta.