Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmistyyppiä jota kaikki työhaastattelijat vihaavat joten en työllistyisi koskaan
05.03.2021 |
Sellainen rauhallinen vaatimaton kilttinainen. Mitä nyt näitä haastatteluja olen käynyt niin on tullut sellainen olo että täysin turhaa on edes yrittää. Ne ihmiset tuntuvat vihaavan mua täysin vaistomaisesti ja pitävän mua kyvyttömänä ja heikkolahjaisena.
Kommentit (62)
LOL
Ai oot luova, fiksu ja filmaattinen. Kaiken lisäksi eksoottinen kaunotar?
Join the club, man.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Sama täällä. Olen ujo ja ehkä vähän sosiaalisesti estynyt enkä osaa puhua. Olen kuitenkin tunnollinen puurtaja, mutta se ei riitä työnantajille. Etsin siivojan ja keittiöapulaisen töitä. Olen jo luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Omalla alalla kielitaidottomuuskin on jo plussaa. Tyhjä kanveesi maailmanparantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastikse vihaqa kauniita ja osaavia ihmisiä. Se on se vallantunne nääs.. onnex ei tarvi anella duuneja kun om free Lancer.
Sama.
Nelikymppisenä sain tietää syyn kun lapseni sai autismidiagnoosin. Hän on perinyt sen ominaisuuden minulta.
Naisille tyypilliseen tapaan opin jo lapsena peittämään oireeni niin hyvin etten edes itse ymmäränyt esittäväni neurotyypillistä. Siinä esittämisessä on kyse vain siitä että haluaa sopeutua yhteiskuntaan ja olla niinkuin muutkin, vaikka ei ymmärtäisi miksi pitää toimia tietyillä tavoilla.
Vaikka onnistuin esittämisessä hyvin, jäi siihen aukkoja. Minulta esimerkiksi puuttuu kaavojen mikroilmeet ja se tulkitaan yleensä joko kiinnostuksen puutteeksi tai merkiksi valehtelusta. Kumpikin tulkinta on virheellinen. Kyse on vain siitä että niitä mikroilmeitä ohjaava hermotus ei toimi.
Töitä sain vasta kun perustin oman yrityksen. Sitä ennen ehdin aika pitkään ihmetellä että miksi en kelpaa mihinkään vaikka opinnoissa olin aina pärjännyt hyvin ja olin ja olen erittäin kiinnostunut omasta alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei jaksa alentua rekrytoijien pakeille.. usein aika lusmusakkia.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen ujo ja ehkä vähän sosiaalisesti estynyt enkä osaa puhua. Olen kuitenkin tunnollinen puurtaja, mutta se ei riitä työnantajille. Etsin siivojan ja keittiöapulaisen töitä. Olen jo luovuttanut.
Sama, tosin ala edellyttää tarkkaa yksin työskentelyä ja tylsyyden sietämistä. Niihinkään hommiin ei kelpaa, jos on tunnollinen ja ujo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei jaksa alentua rekrytoijien pakeille.. usein aika lusmusakkia.
T: lusmu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Mieluummin siis pidät meidät arat ja huonoitsetuntoiset sosiaalituilla elämässä, kuin annat mahdollisuuden työllistyä ja kantaa kortensa yhteiseen kekoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Itse asiassa ei ole. Erittäin monissa tehtävissä kyky itsenäisesti uppoutua tehtävään on hyvä asia, ja monilta ujoilta ja estyneiltä syntyy timanttia, jos he saavat rauhassa keskittyä itse tehtävään. Esim. luovat työt, mutta pätee monissa muissakin tehtävissä. Erittäin ikävää, jos HR-ammattilaisetkin keskittyvät vain hakijan presenssiin ja kuvittelevat, että ujous poissulkee pätevyyden.
T. Ekstrovertti, joka huomioi kaikenlaiset ihmiset
Tuttua. Perustin oman alan yrityksen jossa onneksi pystyy työskentelemään etänä.
Tiedän naisen joka luovutti ainakin toistaiseksi ja lähti ulkomaille kotirouvaksi.
Ei vielä tiedä palaako ollenkaan töiden äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Itse asiassa ei ole. Erittäin monissa tehtävissä kyky itsenäisesti uppoutua tehtävään on hyvä asia, ja monilta ujoilta ja estyneiltä syntyy timanttia, jos he saavat rauhassa keskittyä itse tehtävään. Esim. luovat työt, mutta pätee monissa muissakin tehtävissä. Erittäin ikävää, jos HR-ammattilaisetkin keskittyvät vain hakijan presenssiin ja kuvittelevat, että ujous poissulkee pätevyyden.
T. Ekstrovertti, joka huomioi kaikenlaiset ihmiset
Tuollaiset työt ovat todella harvinaisia nykyään.
Olen itse alalla jonka piti olla sellainen, ja tämäkin on muuttunut viime vuosina nopeatempoiseksi asiakaspalvelu-multitaskaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Mieluummin siis pidät meidät arat ja huonoitsetuntoiset sosiaalituilla elämässä, kuin annat mahdollisuuden työllistyä ja kantaa kortensa yhteiseen kekoon?
Minkälaista työtä sinä itse haluaisit tehdä ja missä kokisit että voisit kantaa kortesi kekoon? Ihan uteliaisuudesta kysyn
Olen 90-luvulta lähtien saanut jokaisen työpaikkani siten, että maineeni on kiirinyt edelläni ja minua on pyydetty töihin. Ala on kuitenkin muuttunut niin, että työtä saadakseen on käytävä läpi liuta muodollisuuksia, niistä yksi on työpaikkahaastattelu tai useampikin. Olen paperilla oikein hyvä - kuvaani en liitä hakemukseen - mutta eteneminen pysähtyy haastatteluun.
Useimmat ihmiset joutuvat katsomaan minua yläviistoon, ja naamani antaa minusta muutenkin sen ihan virheellisen kuvan, että olen itsetietoinen, päällekäyvä ja ylimielinen ihminen. Ensimmäiset viisitoista minuuttia olen kuulemma suorastaan pelottava. Siinä ajassa työpaikkahaastattelun otollisin osa alkaakin olla ohi, eikä mielikuva ehdi muuttua. Nyt olen ollut vuosia työttömänä, eikä muutosta ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Mutta kun se valinta osuu siihen dynaamiseen kääkättäjään, joka jyrää töissä kaikki ja aiheuttaa ”itsevarmuudellasn” enemmän haittaa kuin hyötyä.
Olin työpaikassa jossa parina oli tällainen tyyppi. Dynaaminen, rohkea ja tehokas.
Dynaaminen ilmeni siten, että alkoi pomottaa kaikkia.
Rohkea ilmeni siten, että vihjaili kaksimielisiä juttuja 25-vuotiaalle nuorelle miehelle.
Tehokkuus ilmeni siten, että sotkeutui muiden töihin.
Ja puhui kokoajan tauotta ja häiritsi muiden töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Mieluummin siis pidät meidät arat ja huonoitsetuntoiset sosiaalituilla elämässä, kuin annat mahdollisuuden työllistyä ja kantaa kortensa yhteiseen kekoon?
Minkälaista työtä sinä itse haluaisit tehdä ja missä kokisit että voisit kantaa kortesi kekoon? Ihan uteliaisuudesta kysyn
Alanuolittajalle tiedoksi oon itse kanssa työtön ja ihan sitä mieltä ettei tämä maailma oikeastaan mitään erityisesti tarvitse. Kaiken maailman turhaa paskaa ihmiset tänne jo nyt tunkee ihan liikaa. Ainoa asia minkä vuoksi työtä ehkä haluaisin olisi vaan se raha mitä siitä saa
Meidän kilttisten pitäisi yhdistää voimamme ja perustaa kimpassa yrityksiä, vaikka siivousalan. Saatais olla just sellasia kuin ollaan ja tehdä työmme rauhassa. Suomessa on paljon meidän kaltaisia ahkeria, tunnollisia, fiksuja, mutta luonteemme puolesta mihinkään työhön "kelpaamattomia" ihmisiä.
Mielelläni lähtisin johonkin tällaiseen yritykseen mukaan, jos sopiva kumppani/porukka siihen löytyisi. Yksin ei rohkeus riitä.
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.