Lasten ja nuorten jaksaminen
Julkisuudessa puhutaan tällä hetkellä paljon lasten ja nuorten jaksamisesta koronakriisin aikana. Olen alkanut hieman ärsyyntyä ko. aiheen jatkuvasta märehtimisestä. Onkohan siinä jo liioittelun makua? Miten lapset ja nuoret pärjäsivät esim. vuosikymmeniä sitten kun vaikkapa nykyisen kaltaisia liikunta-ja harrastuspaikkoja ei juurikaan ollut? Mielestäni ihan hyvin. Itsekin olin nuori silloin. Voisiko harrastukset siirtää esim. ulos sisähallien ja paikkojen sijaan tai jopa luopua niistä joksikin aikaa. Ei kai siihen kenenkään elämän luulisi loppuvan. Toki asia on tärkeä mutta onko mopo päässyt karkaamaan? Kuinka paljon puhutaan vanhusten tai muiden pahoinvoinnista? Kaikki tässä joutuvat nyt kärsimään.
Lapsiperheet nyt ei osaa tässä maassa muuta kuin valittaa. Milloin ei saada tarpeeksii tukia ja milloin oikeasti joudutaan viettämään aikaa niiden lasten kanssa. Lasten kasvattaminen tuntuu olevan nykyisin muutenkin jotain kilpavarustelua ja jos lapsi ei pääse viitenä iltana viikossa harrastuksiin niin tulee katastrofi! Itse lapsena juoksin pitkin metsiä tonkimassa ojia ja ainoa järjestetty harrastus oli tyyliin muskari kerran viikossa eikä sitäkään ollut vuoden ympäri.