Voiko tosielämässä tapahtua kaunotar ja hirviö -sadun juoni? Että hirviöstä kasvaa rakastava mies...

Tosi varovainen pitäisi näiden ” hirviöihmisten” kanssa olla. Osaavat manipuloida unelmahöttöpuheillaan, hurmaavat, liehittelevöt, valehtelevat, pettävät... kietovat sairaaseen maailmaansa.

Vaatii piiiitkän vuosia kestävän terapian ja todellisen tahdon muuttua, ennenkuin prinssiksi muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikkia varomaan tätä ajatusansaa. Minun äitini oli niin valveutunut 70-luvun maailmaa rakastava ihminen, että hän opettamalla opetti, että hirviöitä ei ole, vaan kaikkien pahojen ihmisten sisällä on hyvä ihminen, joka tulee varmasti esiin rakkaudella ja halauksilla. Hän aina kehui minua kovasti, jos leikin kiusattujen ja häiriintyneiden poikien kanssa koulussa, joita kaikki muut inhosivat ja pelkäsivät. Minulla oli jo pienestä pitäen riesana se, että oven takana oli kaikenlaisia luusereita ja häiriintyneitä pikkurikollisia rimputtelemassa ovikelloa, ja vaikka minusta tuntui jotenkin kiusalliselta, niin äidin opeilla ajattelin olevani joku hyvä enkeli. Mielessäni sitten haaveilin ihan tavallisista poikaystävistä. Tottakai sitten otin yhden tällaisen ongelmatapauksen miehekseni ja perustin perheen. Hän oli ulkoisesti ihan ok ja menestyvä ihminen, mutta sisältä todella rikki. Minä sitten yritin häntä rakastaa kiltiksi, mutta vuosien pahoinpitelyn jälkeen tajusin kuinka kierosti olen ajatellut. Se tapahtui siinä vaiheessa, kun hän alkoi pahoinpidellä lapsiamme. Nyt sitten eron jälkeen minä ja lapset olemme onnellisempia, mutta minussa ja lapsissa näkyy kyllä traumatausta ja henkisiä haavoja kannamme koko loppuikämme. En suosittele tällaista yliempaattista ajattelua kenellekään, vaikka tietysti hirviöiden sisällä on se hyväkin ihminen ja kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa. Mutta överiempatia on tie traumoihin, mustelmiin ja hautaan, varokaa naiset sitä. Jos huomaatte, että mietitte että ei se pikku tukistus tai haukkuminen nyt niin kauheaa ole, ja mieshän on tosi säälittävä ja varmaan itkisi tosi paljon, jos lähtisitte, niin olette vaarallisilla vesillä.

Kuulostaa siltä, että rakastuit Gastoniin etkä ''hirviöön''.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt varsinaisesti mikään kiva mies ollut kun kaikki sen ympärillä muuttui esineiksi, koska kohteli ihmisiä esineinä ja huonosti.  Siitähän tuli hirviö, koska hän oli narsisti. Kärsimään se oppi vasta kun siltä vietiin kyky hallita muita ( sen sisäinen rumuus alkoi näkyä ulospäin), paitsi hoviaan. Nämä esineet oli sille ikuisesti uskollisia. Se, että täysin viaton nainen lähetetään pelastamaan miestä omalta narsismiltaan ja muuttamaan tätä on hyvin perinteinen narsisti ja uhri asetelma. Kun katsoo elokuvan siitä näkökulmasta niin sehän on täydellinen kertomus narsistista hoveineen.

Naista ei lähetetty pelastamaan ketään. Hän pelasti isänsä ottamalla tämän paikan. Kukaan ei pakottanut häntä ottamaan isänsä paikkaa, mutta hän otti sen koska rakasti isäänsä. Tämä on ensimmäinen kohta missä hirviö näkee oikeaa rakkautta ja hän ihmettelee miksi hän ottaa isänsä paikan.

Se joka täällä nyt puhuu tuosta Disney-leffasta, ei ehkä hahmota sitä, että vaikka hän on elokuvan asiantuntija, niin tämä kaunotar ja hirviä -tematiikka on laajempaa kuin yksi elokuva ja yleinen kulttuurinen malli. Tämä keskustelu menee vähän sekavaksi, jos koko ajan vetoat johonkin disneyleffaan. Haluaisin lisätä tähän aiheeseen, että hirviöt eivät ole siis aina todellakaan mitään linnakundeja, vaan heitä on ihan kaikenalaisissa ihmisryhmissä.  

.