Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ovat tänään ensimmäistä kertaa pk yksikseen, koko ajan mietin että mitähän puuhaavat ja onhan kaikki hyvin
09.08.2006 |
tosiaan parin viikon kuluttua alkaa pk ura varsinaisesti ja tällä viikolla harjoiteltu sitä eli ma ja eilen olimme siellä ulkoilemassa ja lounaalla ja tänään jäivät kumpikin omaan ryhmäänsä ilman meitä vanhempia.
Reippaasti he sinne jäivät ja tässä kun parin sadan metrin päässä pk asumme niin käännyin matkalla katsomaan ja kovasti leikkivät siellä:)
Tunnen oikein kuinka napanuora venyy venyyyy ja venyyyy.
Taitaa olla mulle isompi asia kuin heille, ainakin toivon niin.
Lapsilla ikää 5v ja 3½v.
Kommentit (6)
ovat sen verran reippaita ja osaavia lapsia mutta ainahan se eka kerta kirpaisee. Tietty haikeus kuitenkin mukana koska olen viihtynyt niin loistavasti kotiäitinä ja olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä että olen saanut seurata aitiopaikalta aarteideni varhaislapsuuden vaiheita ja kasvua. Antaa heille aikani, sylini ja huomioni.
Mutta näin se elämä mene eja etenee ja aikansa kutakin.
Se täytyy vielä sanoa että teki ykllä tosi pahaa katsoa ja kuunnella niitä paria n.1½v lasta jotka jäivät äitinsä perään suorastaan kirkumaan ja kirjaimellisesti roikkuivat äidin lahkeessa:´´(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...päiväkotiin ja äidin sydäntä särkee kokoajan. 3vee on kaveri ja hyvin on viihtyny alkuviikon treenauspäivinä. Tosiaan, kyllä se varmaan meille vanhemmille on hurjempi muutos kun noille ipanoille. Alkaispa työt pian, niin sais muuta ajateltavaa.
Tsemppiä perheellesi syksyyn ja aurinkoista loppukesää!
eikä ollut tarkoitus ketään syyllistää mutta unohdin että tämäkin on asia missä ei saa edes täällä netissä sanoa ääneen tunteitaan kun joku jo ottaa nokkiinsa:-/
Ap
Alue: Aihe vapaa
Se tuntuu olevan vanhemmille vaikeampaa kuin lapsille. Tuon ikäisen lapset pärjää hienosti