Lue keskustelun säännöt.
En
03.03.2021 |
Onko kokemuksia siitä että läheisyyden tarve loppuu yhtäkkiä?Mulla on käynyt näin ja noin vuoden ajan on ollut tilanne, etten oo halunnut edes koskea miestäni. Pakottaudun välillä kainaloon makaamaan ja seksiin mutta kyllähän hänkin sen huomaa että olen mukana pelkästä velvollisuudentunnosta.
Mies on kiltti ja kaikin tavoin kunnollinen. En vaan jaksa häntä enää, mielummin olisin yksin että saisin joskus omaa rauhaa. Meillä vain 1 lapsi mutta tuntuu että työpäivän jälkeen vaan passaan kaikkia ja mun huomiosta kilpaillaan. Kun lapsi nukahtaa, mies odottaa jo makkarissa että tuun viihdyttämään häntä. En vaan halua enää. En siis omaani enkä ketään muutakaan miestä. Taitaa tulla ero, oon jo ehdottanutkin sitä miehelle mutta hän ei haluaisi erota 😟
Kommentit (5)
Kuulostat väsyneeltä, jopa masentuneelta.
Itse joskus erosin vastaavissa tunnelmissa, vaan ei olisi kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakukissa kirjoitti:
Kuulostat väsyneeltä, jopa masentuneelta.
Itse joskus erosin vastaavissa tunnelmissa, vaan ei olisi kannattanut.
Miksi ei olisi? Paraniko tilanne tms ja tajusit tehneesi virheen? Mä kaipaan eniten omaa tilaa ja rauhaa, jota ei korona-aikana ole ollut oikeastaan hetkeäkään ja työtkin on vaan lisääntyneet. Mies ei tajua mitään, ei tajua ollenkaan että hänen helliminenkin on mulle vaan rasittavaa, myös saavana osapuolena
AP
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Kuulostat väsyneeltä, jopa masentuneelta.
Itse joskus erosin vastaavissa tunnelmissa, vaan ei olisi kannattanut.
Miksi ei olisi? Paraniko tilanne tms ja tajusit tehneesi virheen? Mä kaipaan eniten omaa tilaa ja rauhaa, jota ei korona-aikana ole ollut oikeastaan hetkeäkään ja työtkin on vaan lisääntyneet. Mies ei tajua mitään, ei tajua ollenkaan että hänen helliminenkin on mulle vaan rasittavaa, myös saavana osapuolena
AP
Tajusin tehneeni virheen ja palisimme vuotta myöhemmin yhteen.
Siinä välissä ehti tapahtua kaikenlaista jota kadun.
Oletko kertonut miehelle väsymyksestäsi? Kanattaisi ehkä kokeilla jutella asiasta.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Kuulostat väsyneeltä, jopa masentuneelta.
Itse joskus erosin vastaavissa tunnelmissa, vaan ei olisi kannattanut.
Miksi ei olisi? Paraniko tilanne tms ja tajusit tehneesi virheen? Mä kaipaan eniten omaa tilaa ja rauhaa, jota ei korona-aikana ole ollut oikeastaan hetkeäkään ja työtkin on vaan lisääntyneet. Mies ei tajua mitään, ei tajua ollenkaan että hänen helliminenkin on mulle vaan rasittavaa, myös saavana osapuolena
AP
Tajusin tehneeni virheen ja palisimme vuotta myöhemmin yhteen.
Siinä välissä ehti tapahtua kaikenlaista jota kadun.
Oletko kertonut miehelle väsymyksestäsi? Kanattaisi ehkä kokeilla jutella asiasta.
Oon kyllä kertonut mutta hän ei ymmärrä. Ei käy töissä vaan elää sijoituksillaan ja puuhastelee päivät jotain pientä kun minä olen töissä ja lapsi eskarissa. Töiden jälkeen mua odottaa kotityöt, sitten lapsenhoito ja sitten miehen viihdyttäminen. Haluaisin erota jotta oikeasti pääsisin miehestä eroon. Sitten lapsikin olisi varmaan osan ajasta isällään ja minä saisin olla rauhassa. En tosin haluaisi rikkoa lapsen perhettä mutta lapsen hoidosta ja töistä ei voi tinkiä, mies ei ole "pakollinen" velvollisuus, joten olisi luonnollista aloittaa elämän helpottaminen hänestä.
Hienoa kuitenkin että te palasitte yhteen! Älä menneitä sure, ne on olleet ja menneet. ❤️
AP
No tulipas timantti otsikko. Piti kirjoittaa et läheisyydEN tarve loppuu.
AP