helminauhojen keskiviikko :o)

Vielä jatkoin tuota eilisen viestiketjun lukemista ja pakko yhtyä kommentteihin. Joku kehui tätä palstaa siitä, että porukka on asiallista ja kokeneilta äideiltä ei tule " syrjintää" meitä keltonokkia kohtaan. Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä! Tämä on siitä kyllä tosiaankin hyvä palsta siitä syystä, että kenenkään sanomisia ei ruveta väheksymään tai morkkaamaan. Sen takia tänne niin mielellään kirjoittelee ja lukee mielenkiinnolla toisten kokemuksia.



Mitäs helminauhalaisten keskiviikkoon kuuluu?

Itse olen lähdössä verikokeessa käymään, jaiks.



-junebug & toukkis 12+1

Huomenna eka ultra (tää ei jää varmaan kenellekään epäselväks, kun toitotan asiaa jatkuvasti..sori)

Näin unta, että myöhästyin siitä ja soitin anteeksi pyydellen ja anoen että pääsisin ultrassa käymään..

Kauhee uni, toivottavasti huomenaamulla herään ajoissa!



Tuohon keskusteluun hyvästä palstasta on oma kommentti laitettava;

Helminauhoissa on tosiaan mukavaa porukkaa!

Täällä on otettu hyvin vastaan myös minun vuodatukset ja valitukset, kun jokin mietityttää!

Kukaan lähipiiristä ei jaksaisi kuunnella näitä purnauksia yhtä hyvin kuin te! Kiitos siis siitä!

Kaikki ollaan samalla viivalla, eli raskaana, odotti sitten ensimmäistä tai viidettä!



se siitä

mammutti & vili rv 12+6

Ihana oli taas lukea elisestä pinosta ultrakuulumisia!<3

Toivottavasti minullakin on hyviä uutisia kerrottavana ultran jälkeen..kauhea jännitys päällä ja pitäisi jaksaa ilta 6 asti odottaa ennenkun masuun näkee!

Oonkin varmasti koko päivän kuin tulisilla hiilillä!!



Minäkin olen tuota liinailua miettinyt..pitäisi saada joku opettamaan liinan sidonnat jne ihan kädestä pitäen niin voisi onnistua minultakin.:D Kestovaippailusta en sen sijaan ole jotenkin innostunut..elikkäs minulla sitten on myynnissä kestovaippoja kun ja jos äippäpakkauksen saan!=D



Nyt mentävä TAAS paimentamaan lapsia..palailen illalla tai huomenna ultauutisten kanssa..



Jonzu ja möhkis rv 12+5

Eli eilen oli meilläkin eka ultra ja siellähän se pikkuinen voimisteli niin, ettei meinannut saada kätilö mitattua mittailujaan =) Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Jospa nyt alkais nauttimaan huolehtimisen sijasta (mahtaako onnistua, on ihan eri asia).



Mammutti, minäkin näin ultraa edeltävänä yönä unta siitä, että kävin jo ultrassa. Siellä oli huone täynnä jotain opiskelijoita ja käytävästä ihmisetkin katteli. Sitte se lekuri rupes näyttään niille, kuinka pieni se vaavin pää on ja yhtäkkiä se pieni pää vieri lattiaa pitkin ja se piti saada äkkiä kiinni. No, onneksi ennen ku heräsin lekuri sanoi, että tiiäthän, että eihän se oikeesti se pää ollut, ja antoi marmorikuulan (siis sen joka oli pyörinyt siellä lattialla) muistoksi... mistähän tuokin uni oikein tuli? No, onpa nuita ollut vieläkin oudompia, mutta ei niistä sen enempää.



Kastovaippailusta on ollut juttua. Esikolle tein itse pari kestistä (suuressa käsityölehdessä oli muuten hyvät ohjeet), kun oli jotain 10kk (?), ihan sen takia kun harmitti heittää roskiin yhdet pienet pisut imaissut vaippa, joka oli päällä iltaisin kylvyn jälkeen syönnin ajan. Ja hyviä käyttää myös veneilemässä, kun on ohuelti imuja, kertiksiä kun ei saisi silloin pitää, kun imevät niin paljon vettä, että pelastusliivit ei välttämättä toimi kunnolla. Sen enempää en niistä ole kuitenkaan innostunut. Mutta säästöhän se on pienikin säästö, eikö ;)



Myös liinailu tuntuu kyllä kiinnostavalta ja sain jostain ohjeet ja tein itse kokeilukappaleen, mutta kun olin sillä yritellyt aikani niin tulin siihen tulokseen, että on liian monimutkaista meikäläiselle se liinan sitominen. Rengasliina kyllä kiinnostaisi, sitä kun ei tarvi sen kummemmin sitoa. Onko kellään kokemusta, onko sellainen hyvä?



Pitäisi tässä tänään lähtee piipahtaan töissäkin ja ilmoittaa, että en palaa vielä. Jahka napero herää päikyiltä.



Terveisin, kieppuli & nasu 12+3 (ultran mukaan ois 12+1, mutta koskapa laskettua aikaa ei muutettu niin pienen eron takia, pitäydyn alkuperäisessä ajanlaskussa)

Mun tyttö syntyi helmikuussa 19 pvä.



Onnea vaan kaikille, ja ihanaa odotusta!

Uskokaa tai älkää ihan oikeasti se pitkä trikooliina on ehdottomasti HELPOIN käyttää. Rengasliina sen sijaan vaatii aika tavalla harjoittelua ja siltikään ei minusta ole koskaan niin mukava (renkaat painavat herkästi eikä paino jakaudu koskaan niin tasaisesti kuin pitkällä liinalla).



Sen pitkän trikooliinan kanssa pärjää tosi pitkään yhdellä ainoalla sidonnalla (keitaisuristi2) ja se on tosi helppo muutaman harjoituskerran jälkeen. Kannattaa vaikka yrittää päästä johonkin liinaesittelyyn tai hakea liinansa joltain jälleen myyjältä niin saa kädestä pitäen opastuksen. Jos treffejä saadaan syksyn mittaan aikaiseksi, niin voin minäkin esitellä liinakokoelmaani ;)



Ja jos oikeasti haluaisi kuitenkin sen rengasliinan, niin suosittelisin ennemmin sellaista ilman renkaita olevaa rengasmallista. Niitä on joko yhdenkoon (jolloin täytyy tietää/kokeilla sopiva koko) tai sitten sellaisia joissa saa vetoketjuilla säädettyä sitä pituutta. Ovat huomattavasti helpompia ja mukavampia käyttää kuin perinteinen rengasliina.



Mulla on siis itsellä perinteinen rengasliina, mutta harkitsen ompelevani sen juuri tuollaiseksi renkaaksi (joko säädettäväksi tai sitten ihan yhdenkoon versioksi). Meillä tuo rengasliina on ollut käytössä lähinnä sellaisena pikaliinana ulkoillessa, kaupoissa, vaunuillessa tai muuten, missä ei ole pitkää liinaa voinut alkaa sitomaan, mutta missä saattoi olla tarve saada pieni kantoon. Tosin sitten 5kk:n jälkeen käytin mielummin Ergoa noissa tilanteissa.



aama, esikko ja tuplat

Mistä saisin selville, onko meilläpäin jossain niitä liinaesittelyjä? Tai jotain liinoja myyvää tahoa, kauppaa siis, jossa pääsisi kokeilemaan? Kun aika yleistä tuntuu olevan tuo netistä tilaaminen ja siihen en kyllä tohdi alkaa. Voipi olla, että en ole oikein itse sitten osannut sitoa oikein, tarvisin varmaan jonkun kädestä pitäen neuvomaan...



Kieppuli

Pitkät turinat kirjoitin tuonne msn:n puolelle, että en ala täällä niitä toistamaan.



Pikaisesti kuitenkin (.) oksut tuli illalla hampaita pestessä. Ja tänä aamuna aamupala näki päivänvaloa....



Muuten asiat suht hyvin. Ultraa malttamattomana odotetaan.....





Kedelig 12+2

Minulla siis ehtinyt tulla kokemusta noista molemmista. Esikoisella oli käytössä kestovaipat vuonna 2000. Silloin minulla oli ihan perinteisiä harsoliinoja ja sitten muutamia flanelliliinoja, jotka taittelin. Oli myös pari sellaista enemmän vaipan muotoon ommeltua, mutta niiden kuivuminen oli tosi hidasta kun ei ollut kuivausrumpua eikä kaappia. Joten mielestäni mukavampia oli nuo liinat, ne kuivuu hetkessä, eikä niitä tarvi niin paljoa.



Harsojen päälle oli muutamat Vekkulihousut (sellaista ohutta muovitettua kangasta, periaatteessa kertakäyttövaippojen muotoiset) ja sitten vähän isompana Bumpy-housuja, missä on kaksi kerrosta, se muovitettu kerros ja sitten trikoo siinä päällä. En tiedä onkoi noista kumpiakaan enää myynnissä mutta paremmat oli ne Bumpyt, Vekkuleista saattoi pisut karata. Toisaalta yksinkertaiset Vekkulit kuivui nopsasti. Sitten oli myös yhdet villavaippahousut, joita käytin pääasiassa yöllä. Hyvin pitivät nekin, mutta niitä oli vaikea mahduttaa vaatteiden alle. Saikin siis käyttää vähän isompia vauvanvaatteita.



Kakkosella en jaksanut kestovaippailla, meillä oli juuri remontti ja muutto silloin ekan puolen vuoden aikana, ja mutenkin olin melko väsynyt. Nyt kolmosella en tiedä jaksaisiko pesurumban taas.



Kantoliinoista on kokemusta Kangasta (sellainen kankainen kiristettävä yliolanliina) ja muistaakseni Baby bundlerista (pitkä ohut trikoinen). Mukavampi kantaa on se pitkä trikooliina, mutta reissun päällä tilapäiseen käyttöön se Kanga oli parempi, vei kassissa vähän tilaa ja nopea laittaa. Trikooliinan usein solmin aamulla kietaisuristiin ja annoin sen olla koko ajan kotona päällä, vaikka vauva ei siinä koko aikaa ollut. Mutta siihen sen sai sitten helposti takaisin. Juuri muita sidontoja en käyttänyt. Opettelin itse ohjevihkosta noiden molempien liinojen sidonnat, ei nyt kovin vaikeaa ollut. Kantorepusta ei ole kokemusta, ja tällakin kerralla meinaan liinoja käyttää. Suosittelen!

Täällä pääkaupunkiseudulla noita esittelyitä on ollut ainakin avoimissa päiväkodeissa MLL:n perhekahviloissa yms. Googlettamalla voisi varmaan yrittää selvittää, josko joku nettikaupoista on lähistöllä. Osassa kun voi käydä paikan päälläkin. Ja niiden sivuilla on monesti tietoa missä ja milloin käyvät tuotteita esittelemässä. Monesti noissa esittelyissä saa myös alennusta normaalihinnoista.



Tai jos teillä on joku perhekerho, kahvila tai mammaporukka, joku jälleenmyyjä olisi varmasti kiinnostunut tulemaan esittelemään tuotteitaan, kun vaan sovitte ajasta. Meillä ainakin pari vuotta sitten nettiporukan pikkujouluissa oli esittelijä.



aama

[b]junebug[/b] & [b]kieppuli[/b], onnittelut ilosista ultrakuulumisista/-näkymistä! Hienoa ett kaik ok! =)



[b]-Jonzu-[/b] & [b]mammutti[/b], bd öö <-- täällä peukut varpaat pystyssä hyvien uutisten puolesta! =)





Omaan [b]( . )[/b] ei juuri uutta, pinna tuntuu taas olevan tavallista tiukemmalla näiden lapsosten kanssa. Ja mieskin ärsyttää suunnattomasti olemassaolollaan. Toivottavasti menee ohi äkkiä, itteesäki ärsyttää tää olotila. Mutt jtn hyvääkin: Masu on pikkasen pullahtanu, tuntuu/näkyy varsinki selällään maatessa. Sitä sitten silittelen itexeni, ukko ei o viä osottanu mitn mielenkiintoo masua kohtaan. Ja jos vanhat merkit paikkasa pitää ni ei osotakkaa.. Ku o naimisiin menny tunneköyhän hämäläisen kanssa ni sen seikan kans o vaa elettävä. *huoh* No, sitä valtaisaa vauvamasua odotellessa. Veikkanpa ett sit o ainaki muxut sitä taputtelemassa ja silittelemässä mun lisäxeni. =) Elämän pieniä iloja.. =)



Siinäpä tämän päivän ruikutuxet. Päivänjatkeita Helminauhalaisille ja hyviä vointeja!!



Maaret(ti) & örppänä [color=red]♥[/color] (rv14+5/15+3)

Tervehdys liki kahden viikon nettipimennon jälkeen!



Ollaan mökkeilty pohjoisessa oikein urakalla ja nyt on IHAN ventti olo... Jostain pitäis saada voimia aloittaa työt maanantaina. HUH.



Meillä oli tänään eka ultra. Jännitti aivan hirvittävästi, mutta suotta -kaikki oli kunnossa! Vauva oli varsin vilkasliikkeinen ja 10 päivää oletettua suurempi! Laskettu aika siirtyi siis 9.2. olevaksi. No, sehän mulle passaa, niin ei tarvis joululoman jälkeen töihin enää palata! Itse en usko, että tuo on ihan oikea päivä, koska tiedän tarkkaan ovulaation ajankohdan... Eli päättelin tulokkaan olevan isokokoinen. (ja lisäpäätelmä tästä; poika :-)) Esikoisemme siis on tyttö.



Me kerrottiin jo yli kuukausi sitten raskaudesta likipitäen kaikille, kohta 5-vuotiaalle esikoisellekin, joka on asiasta aivan innoissaan. Kerrotiin myös se, että vauva syntyy vasta joulun jälkeen ja tuntuu hyvin ymmärtävän asian, eikä ainakaan vielä tinkaa, että milloin se syntyy.



Mulla ei kokemusta ole kantoliinoista eikä kestovaipoista. Tavallisella rintarepulla esikoista rahdattiin tarvittaessa (imuroidessa ja kauppakeskuksissa). Mielestämme toimi hyvin.



Ja todellakin, kyllä kyrsii välillä kaikki (mukaan lukien mies). Laitan hormonien piikkiin ja yritän pitää suurimmat mölyt mahassani.



-Timbe varsin kevein askelin ultran jälkeen

Olen vain katsellut muiden juttuja, mutta päätin itsekkin jotakin rustata. Lueskelin ja ihmettelin miksi olen käynyt niin aikaisin ultrassa, mutta muistin juuri että " Perunahan" oli viikon pienempi kuin luultiin :) Omasta ultrasta on jo tovi aikaa ja uutta innolla odotellaan joka on syyskuun alussa. Kiva kuulla että teillä ollut kaikki hyvin, me kun kävimme uudessa ultrassa erikoislääkärillä ja otti istukkanäytteen silloin RV 11+4, mutta kaikki oli kunnossa ja pieni poika peruna sieltä syntyy :) Ihanaa saa ostaa vaaleansinistä ja laittaa marimekon autoverhot ikkunaan :) Tulevan isän vanhat jo jostakin 70-luvulta :)



Mummokin oli innostunut ja ostanut meille tuttipullojen sterilointi laitteen, saa nähdä jääkö kaapin perukoille, oli niin hitsin ison kokoinen laite :) Mutta minkäs mummolle teet :)



Ninnu ja " Peruna 14+4"

Niin kiva lueskella näitä iloisia uutisia päivittäin! Itse pitäisi vielä malttaa lähes viikko.



Eilen oli puhuttu reilusta ja kaikki huomioonottavasta porukasta täällä helminauhassa. Samoihin sanoihin yhdyn minäkin! Olen niin monta kertaa rutissut peloistani ja aina niihin ovat kokeneemmat tuoneet neuvojansa. Toivottavasti me keltanokatkin voimme antaa jotakin teille kokeneemmille :-) Hienoa olla yksi helmistä, eikö vain?



(.) Taas on yksi todella levottomasti nukuttu (tai nukkumatta jätetty) yö takana. Eilen illalla oikea jalkani oli kovin " levoton" ja sitä jomotteli polvitaipeesta. Yritin pitää koholla ja hieroa, mutta yöllä se kumminkin vaivasi. Onko teillä kellään muulla levottomia jalkoja? Itse en ole löytänyt apua liikkumisesta vaan ainoa apu on ollut tyynyn taittaminen polvitaipeisiin yön ajaksi. Pelkään vähän saavani suonikohjuja tämän raskauden myötä. Äidilläni on oikein pahat sellaiset, pariin kertaan leikattukin ja jalkoja särkee jatkuvasti. Toivottavasti itselläni ei ole samanlaista kohtaloa. Täytynee hankkia tukisukkahousut ja malttaa pitää jalkoja koholla sitten loppuraskaudesta.



Piti kai kirjoittaa muutakin, mutta muisti pätkii.



medve rv 11+6

Koko kesän taustailtuani ilmoittaudun minäkin nyt joukkoon. Olen odottanut np-ultraa, joka oli tänään ja siellä kaikki hyvin, joten nyt päätin tulla mukaan palstalle.



Odotan kolmatta lastani, esikoistyttömme täyttää syksyllä kolme. Viime maaliskuussa sain enkelivauvan, pienen pojan joka syntyi kuolleena rv 38+0. Syy oli istukan irtoaminen. Koko kevät meni sairaslomalla surun syövereissä, mutta kummasti vain elämänhalu voittaa lopulta ja halusimme mieheni kanssa yrittää uutta raskautta heti kun se vain oli mahdollista. Heti tärppäsikin ja nyt kovasti odotetun vauvan la on 14.2.2007.



Olen käsitellyt vauvan menetystä terapiassa paljon ja uskon, että olen jo päässyt pahimman ohi. Toivonkin voivani elää ja kokea tämän uuden raskauden niin, että osaan olla onnellinen ja iloinen siitä. Ja siinä te, hyvät helminauhalaiset, olette tärkeitä - teidän kanssanne voin iloita näiden helmivauvojen kehityksestä!



Haluan vielä lisätä, että minulle tapahtunut istukan irtoaminen on ERITTÄIN HARVINAISTA ja epätodennäköistä! En siis missään nimessä tahdo huolestuttaa ketään teistä! Meillä vain oli satumaisen huono onni. Uskon ja toivon, että se ei enää voi toistua minulle eikä edes kenellekään jonka tunnen, niin harvinaista se on.



Ihan muitakin asioita piti kommentoida, mm. kantoliinailua. Esikoisen kanssa käytin liinaa ja niin aion tämänkin vauvan kanssa tehdä. Mielestäni paras oli trikoinen, sidottava liina mutta käytin joskus myös rengasliinaa. Eri liinoihin voi tutustua esim. www.kantoliinakanava.fi. Jälleenmyyjiä ja esittelijöitä löytyy www.babyidea.fi. Liinoja ostetaan ja myydään tosi paljon netissä, ja se onkin kätevää. Liinat kun eivät juurikaan kulu käytössä, joten ihan hyvin voi ostaa käytetynkin liinan. Ja sitten kun oikein hurahtaa, voi ostella paljon liinoja että on joka lähtöön eri kuosit :) ja sitten taas myydä ne eteenpäin myöhemmin.



Yritän etsiä helminauhalaisten esittelypinon vielä ja lisätä tietoni sinne.



Mukavaa illanjatkoa,

Sabni ja Nuppu 13+0

Tervetuloa minun puolesta uusille ja onnea mahottoman paljon utranneille. Tuntuu olevan energisia helmiksiä, kun jokaisen ultrassa ollaan nähty jumppakuutioita.



Kestovaipoista on ollut juttua ja meillä niitä ei oo koskaan edes kokeiltu ku on ollut niin huonot tilat pyykin kuivaukselle, et hyvä ku vaatteet saa just ja just kuivatettuu ja joo sehän kuulostaa selitykseltä, et se todellinen syyy on ollut varmaan laiskuus. Liinailustakaan ei oo mitään kokemusta, mut nyt tän helmiksen kanssa meinaan sitten kokeilla. Mut ajattelin törsätä sellasen vasta sitten myöhemmin tai jopa syntymän jälkeen.



Meillä esikoisen 3 päivä tarhassa ja aamulla soitettiin hakemaan kotiin ku kuulemma kuumetta hiukan ja vaan itkuskelee. No joo flunssanhan se sieltä heti sai sen jo tiesin ku viime yönä valvottiin, mut ei sil kyl mitään kuumetta ollu, ihan pirteesti on koko päivän pyöriny. Ja sit kuulin joo pieni asia muulle maailmalle, mut valtavan suuri itselleni, eli et ne ei anna mitään lääkkeitä tarhassa. Eivät kuulemma edes laita nuhatippoja. EN VOI KÄSITTÄÄ!!! Meijän tyttö ei ainakaan nuku sekunttiakaan jos sen nenä on tukossa tai siis ei ainakaan suostu nukahtamaan. Milläs sen sit tarhassa pidät. Pitääkö mun olla sit joka kerta pois töistä sen takia et tytön nenä on tukossa??? No mut se siitä aiheesta oon keuhkonnu jo kaikki äitit ja kaverit jo tänään läpi ja oli pakko purkaa tännekkin.



Seuraavaksi omaan ( . ) elikkäs voiko täs vaihees jo tuntee ku vauva hikkaa siis nyt sit 13+3?????? Eilen illalla juimis niin pahasti tonne jonnekkin alas ja ne ei ollu kasvukipuja, ne ei tunnu sillai sykkeinä tai ihan ku joku pomppis tonne jonnekkin oikeen herkkään paikkaan. Esikoinen hikkas paljon ja musta se tuntu aina ilkeeltä, sellaselta tykytykseltä johonkin arkaan paikkaan ja tietty isompana varmaan sit jo pää hakkaskin. Mut ku kaveri on vielä niin pieni ja muita liikkeitä en oo tuntenu. Oisko kellään mitään vastaavaa ikuna tapahtunu?????



Muuten olo on suht siedettävä, syötävä on vaan kokoajan ku kokoajan tuntuu olevan nälkä. Et varmaan ei alta 20 kilon mee täkään odotus.



Kävin muuten kelan sivuilla lueskelemassa ja yrittelin itse epätoivoisesti laskeskella et miten tai millä tuloilla sais parhamman päivärahan ja tulin siihen tulokseen et taidan hakee samaa ku esikosta, kun sen pitäs olla mahdollista ku toinen on alta 3 ku on laskettu aika, ja meillähän on alle 2 vielä siinä vaiheessa.



Ainiin yksi typerä kysymys vielä niistä tuubeista eli kuuluuko sen lähteä heti rintojen alapuolelta vai jostain välistä mahaa???



Ja sitten ku maaretti pohti siitä kertomisesta, ni ei olla mekään mitenkään mainostettu eli aika vähän ihmisiä tietää vielä. Mitä pidempään salaa sitä omemmalta asialta se tuntuu eikä haluis kertoo olleeskaan kenellekkään ennen ku vauva syntyy tai sit ku on niin iso maha et mitään ei jää arvailujen varaa. Ja mä voin vihata sitä ku ihmiset tuijottaa sun vatsaa vielä tässä vaiheessa ja arvostelee et onko se kasvanu vai ei, niinkuin se ois kaikkien omaisuutta. Ja sit myöhemmin ku toisilla ihmisillä on tapana heti hyökätä mahaan kiinni. Miksi raskaana olevilla ei tunnu olevan sitä suomalaisten yleensä niin hyvin noudatettavaa OMAA REVIIRIÄ. No mutta tulipahan taas jaariteltua.



Hyvät illanjatkot helmille

Emylis ja salamatkustaja nro 13+3