Moniko saa aikuisenaki vanhemmiltaan avustusta?
Minä, ap, olen sellainen jolle äitini antaa lähestulkoon säännöllisesti noin kerran kuussa rahaa. Olen päälle 50-vuotias ja äiti on 80-vuotias. Käyn töissä, mutta on pieni palkka ja elän kädestä suuhun. Raha on kyllä tarpeen, mutta en itse pyydä, vaan hän antaa vapaaehtoisesti. Jos ei anna, niin menee pikavippien ottamiseksi, mikä tietysti ei yhtään paranna tilannetta.
Kommentit (11)
Määrittele avustus. Ilmeisesti sitä, jos on rikkaasta kodista ja saa vanhemmiltaan asunnon + osakesalkun ja suvultaan työpaikan, ei pidetä avustuksena?
Kun olin nuorempi ja pätkätöissä, vanhempani yleensä pyydettäessä auttoi rahallisesti. Tämä ei kuitenkaan ollut jatkuvaa vaan tapahtui muutaman kerran vuodessa, summat olivat 100-200 euron luokkaa. Nykyään olen vakavarainen, joten ei ole enää tarvetta. Syntymäpäiväni on lähellä joulua, joten hänellä on silloin tapana kysyä, olisiko minulla tarvetta jollekin hankinnalle. Hän onkin ostanut lahjaksi muutamia kodinkoneita.
Opiskeluaikoina vanhemmat auttoi paljonkin, olin valmistuessani lähemmäs kolmekymppinen, eli ihan aikuinen. Sen jälkeen ovat ostaneet mulle sohvan ja sängyn, mutta siitäkin on jo viitisen vuotta aikaa. Sen jälkeen en ole heiltä avustuksia saanut tai tarvinnut ja heilläkin on rahatilanne paljon huonompi, kun ovat molemmat eläkkeellä.
N 39
Ei koskaan ole autettu rahallisesti tai muutenkaan.
Avustus ja avustus. Äiti saattoi ostaa jonkun kalliimman synttärilahjan (ei joka vuosi) ja tarjosi ruoat, jos oltiin yhdessä ulkona syömässä (pari kertaa kk) ja jos oltiin yhdessä kaupassa niin maksoi kaikki ostokset. Kun vasta olin muuttanut kotoa omaan asuntoon hän maksoi joitain vuosia bensat ja saattoi kysyä, onko minulla laskuja maksettavaksi ja maksoi ne.
Saattavat antaa aika yllättäen ilman pyytämistä. Kotoa muuttaessa en saanut mitään ja takuuvuokran ja kaiken muunkin sain säästää itse lukiolaisena iltatöistä. Monta vuotta sen jälkeen ovat alkaneet vippailemaan joskus 50 e ja äiti on puhunut jopa ennekkoperinnöstä. Nyt meillä on mieheni kanssa lapsiakin ja ihan hyvät tulot. En, anteeksi kiittämättömyyteni, ymmärrä täysin tätä logiikkaa, että ensin ei tule mitään apua ja sitten sitä tulee pyytämättä.
Meill annetaan kaikille lapsille rahaa. Miniälle annoin " kotihoidon tukea 200 e / käteen kun silloin kunta ei enää maksanut. Minäkin sain anopiltai nuoren aina viikonloppuisin rahaa, usein 3000 mk. Laitoin ne säästöön. Sanoin kyllä ettei me tarvita. Sitten anopin siskokin halusi antaa rahaa.He ostivat myös paljon tavraa ja vatteita miehelleni, hän oli ollut kuopus. Kaikki ovat hyvissä ammateissa ja tienaavat hyvin meidän lapsista. En halua että lapseni tai lastenlapseni kokisi köyhyyttä.
Antavat säännöllisesti rahaa, mutta ei avustuksena. Heillä on kuulemma tarpeeksi rahaa loppuelämäksi, ovat sitä mieltä että minulla ja sisaruksillani on sille enemmän tarvetta nyt kuin joskus perintönä.
Kaikki lapset asuvat meidän omistamissa asunnoissa. Olivat mukana joniitä ostamassa sillä tarkoituksella. Helsinki.
Vanhempani olivat hyvissä töissä, heillä on hyvät eläkkeet ja omien sanojensa mukaan rahaa enemmän kuin tarvitsevat. He ovat sitä mieltä, että he mieluummin avustavat eri tavoin minun ja veljeni perheitä nyt, kuin jättävät enemmän perintöä, josta kuitenkin joutuu maksamaan perintöveroa.
Äiti auttaa silloin tällöin tosi vaikeissa tilanteissa vaikka hänellä itselläänkään on hädintuskin rahaa. Itse autan puolestani häntä kun voin.