Tunne että kaikki ei ole kunnossa (raskaus)

Sori, mutta kuulostaa ihan täysin mun kahdelta keskeytyneeltä keskenmenolta. Suosittelen menemään yksityiselle ultraan ja tarkistamaan tilanteen. Ei kannata pitää itseään piinassa.

Odota rauhassa ultraan. Voi olla keskeytynyt tai sitten ei.

Suurimmalla osalla alkaa noilla viikoilla pahoinvointi ym helpottaa ja viikot ennen nt-ultraa on täten aina piinaa. Nimimerkillä: olin varma ettei vauva elä. Hyvin eli ja nyt elää jo kohdun ulkopuolella...

Huoli myös mitä käyt läpi on hyvin yleinen. Lähes kaikki miettii ennen nt-ultraa että onko siellä eloa. Mitä enemmän sitä miettii, sitä enemmän ajattelee että ei ole (kun ylikeskittyy tuntemuksiinsa)

Monestihan raskausoireet loppuu siinä 12 rv kohdalla. (Ei toki kaikilla) Mutta oman kokemuksen mukaan hiljalleen. Onko ensimmäinen raskaus?

Tuossa vaiheessa raskautta suurimmalla osalla helpottaa alkuraskauden oireet (erityisesti pahoinvointi). Liittyy istukan kasvamiseen. Voi siis olla, että kaikki on ihan hyvin.

Onko kyseessä ensimmäinen raskautesi? Jos ei, niin miten aiemmat raskaudet sujuneet?

Kyseessä ensimmäinen raskaus.

No nyt katsoin tissejä suihkun jälkeen peilistä niin edelleen ne pingoittaa. Kipeät eivät tosin ole, mikä huolettaa. Vai olenko tottunut jo siihen?

Ei auta kun yrittää rauhoittua.

Ap

Minulla ainakin raskausoireet seilasivat alussa laidasta laitaan. Välillä oli tosi pahoja jaksoja ja välillä ei ollut mitään oireita. Jos ihan kamalasti stressaa, voihan sitä aina käydä ultrassa.

Tuo alkuraskaus on rankinta aikaa. Puolen välin jälkeen kun vauvan liikkeet alkavat tuntumaan, olo vähän helpottuu (kunnes vauva pitääkin liikkumattoman päivän ja pääsee taas uusille stressikierroksille).

Tsemppiä, raskaana olo on raskasta. Se huolen ja stressin määrä on järjetön, varsinkin jos raskaus ei ole alkanut ihan helposti. Oman lapseni sain 3 vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen ja raskaus oli minulle todella rankkaa aikaa henkisesti kun pelkäsin jatkuvasti.

Rahalla selviää tästäkin eli yksityiselle voi hakeutua ultraan. Todennäköisesti kuitenkin kuulut siihen lukuisten joukkoon, jolla alkuraskauden oireet vaan helpottavat.

Mene neuvolaan, kuuntelevat vauvan sydänäänet ja jos jotain on lähettävät kyllä tarkempiin tutkimuksiin, tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ensimmäinen raskaus.

No nyt katsoin tissejä suihkun jälkeen peilistä niin edelleen ne pingoittaa. Kipeät eivät tosin ole, mikä huolettaa. Vai olenko tottunut jo siihen?

Ei auta kun yrittää rauhoittua.

Ap

Jep, ei auta muu kuin rauhoittua ja katsoa, mitä tuleman pitää. Tuo vaihe on aika piinaavaa aikaa, kun vauvan liikkeitä ei vielä tunne, mutta osalla raskausoireet helpottaa nopeastikin. Ensin sitä huokailee raskauspahoinvoinnista, että milloin se oikein loppuu. Kun se loppuu, onkin koko ajan huolissaan, onko kaikki kunnossa.

Tsemppiä ap:lle ja toivotaan, että kaikki on hyvin (niin kuin yleensä onkin). :)

Vierailija kirjoitti:

Mene neuvolaan, kuuntelevat vauvan sydänäänet ja jos jotain on lähettävät kyllä tarkempiin tutkimuksiin, tsemppiä.

Et tainnut lukea Ap:n tekstiä kunnolla. On ilmeisesti yrittänyt päästä jo neuvolaan mutta eivät kuuntele siellä vielä.

Tsemppiä Ap. Panikoimalla vaan olo pahenee. Olet jo nähnyt muutama viikko sitten sikiön ja ilmeisesti kaikki ollut hyvin? (Et maininnut ainakaan) Todettu raskaus ultraäänellä on lähes (vai jopa yli) 90% turvallinen että lapsi syntyy!

Itselle kävi samoin(kaikki raskausoireet katosi), ja ultrassa vielä näkyi vain ruskuaispussi vai miksi sitä kutsutaan. Eikä sydänääniä kuulunut mitenkään päin. 

Päätettiin että ultrataan parin viikonpäästä uudestaan. Jos ei silloin vieläkään näy niin, kesken on mennyt. Pahoitteli lääkäri vielä. 

No sitten viikkojen odottelun jälkeen sieltä löytyikin kaikki sydänäänet ja sikiö liikkui. Lapsi on nyt 2-vuotias ja terve. 

Sivusta: Tuli jotenkin positiivinen olo tästä ketjusta, että vauvapalsta toimii sittenkin ainakin jossakin asiassa. Hyvää vertaistukea saa ap tässä ketjussa. :)

Ap, kannustan sinua vähän nyt kovettamaan itseäsi. Jos sikiö on tänään varhaisultrassa elossa, eihän se taas kerro mitään huomisesta, eikä ultraaminen myöskään vaikuta siihen tuletko saamaan lapsesi elävänä maailmaan. Toivon valtavasti että saat ja että kaikki menee hyvin. Mutta äitiyteen liittyy eläminen jatkuvan taustalla olevan huolen kanssa. Oma lapsi on tällä hetkellä päiväkodissa, ja aina välillä tulee mieleen mitä siellä voi sattua. En silti soittele sinne vähän väliä, koska mitäpä se auttaisi. Tsemppiä raskauteen ja äitiyteen!

En pitäisi yhtään epänormaalina. Itsellä 2 raskaudessa oli oireita vain viikoilla 5-7 ja sitten ei mikään. Eikä oireet ollut missään vaiheessa edes voimakkaita.

Nämä sai alkunsa lapsettomuushoidoista ja eka ultra oli viikolla 9.

Kolmas raskaus oli pelkkää oiretta ja pahoinvointia synnytykseen asti.

Kaikki on varmasti hyvin. Ne kellä on oireita pitää niistä ääntä ja tulee kuva että se on normaalia ja kaikki muu ei. Ihan yhtä normaalia on olla täysin oireeton tai vähäoireinen sekä se että ne loppuu hyvin pian.

Tsemppiä ja onnea raskauteen ap :)

Ap mieti todennäköisyyksiä. Raskauksista n. 15% keskeytyy ennen viikkoa 12. Olet nähnyt elävän sikiön viikolla 9 jolloin paljon kriittisiä kehitysvaiheita jo takanapäin.

Sanon vaan sen että TODENNÄKÖISEMPÄÄ on että kaikki on edelleen hyvin, kuin se että ei olisi.

Pahoinvointi ja muut oireet alkavat yleensä helpottaa noihin aikoihin. Se on aika pelottavaa, koska mitenkään ei voi varmistua siitä, että kaikki on ok.

Ultrassa kuultu syke on rv9 on myös erittäin hyvä merkki, koska monesta riskikohdasta on jo selvitty.

Sanoisin kuitenkin, että kuuntele omia tuntemuksiasi. Itselläni oli ensimmäisessä raskaudessa koko ajan tunne, että se ei tule päättymään hyvin. En kuitenkaan käynyt varhaisultrassa, koska ajattelin sen olevan vain ylireagointia, sillä mitään vuotoja tai kipuja ei ollut. Pari päivää ennen np-ultraa tuli sitten hieman verta ja vatsakipuja ja päivystyksessä todettiin, että keskeytynyt keskenmeno oli kyseessä. Kasvu oli loppunut jo rv 6 eli sydän ei koskaan ollut alkanut sykkimään.

Nykyisessä raskaudessa ennen np-ultraa alkoi myös pelottaa mutta olin käynyt yksityisellä ultrassa rv 9, jossa kaikki oli hyvin. Se toi vähän luottoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Ehkä sitä mieli vain pyrki valmistumaan myös huonoihin uutisiin, jotta ei tule pudottua korkealta.

Mene yksityiselle, jos et pysty odottamaan. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, joten voit myös yrittää jaksaa odottaa ultraan. Aika kuluu tuossa vaiheessa hitaasti joka tapauksessa. Todennäköisesti kaikki on hyvin.

Hommaa sydänäänten kuuntelulaite kotiin.

Eivät maksa paljoa, torista löytyy käytettyjäkin.

Voit kuunnella vauvan sydänääniä aina kun hermostuttaa.

Meillä toimi hyvin,

Vierailija kirjoitti:

Pahoinvointi ja muut oireet alkavat yleensä helpottaa noihin aikoihin. Se on aika pelottavaa, koska mitenkään ei voi varmistua siitä, että kaikki on ok.

Ultrassa kuultu syke on rv9 on myös erittäin hyvä merkki, koska monesta riskikohdasta on jo selvitty.

Sanoisin kuitenkin, että kuuntele omia tuntemuksiasi. Itselläni oli ensimmäisessä raskaudessa koko ajan tunne, että se ei tule päättymään hyvin. En kuitenkaan käynyt varhaisultrassa, koska ajattelin sen olevan vain ylireagointia, sillä mitään vuotoja tai kipuja ei ollut. Pari päivää ennen np-ultraa tuli sitten hieman verta ja vatsakipuja ja päivystyksessä todettiin, että keskeytynyt keskenmeno oli kyseessä. Kasvu oli loppunut jo rv 6 eli sydän ei koskaan ollut alkanut sykkimään.

Nykyisessä raskaudessa ennen np-ultraa alkoi myös pelottaa mutta olin käynyt yksityisellä ultrassa rv 9, jossa kaikki oli hyvin. Se toi vähän luottoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Ehkä sitä mieli vain pyrki valmistumaan myös huonoihin uutisiin, jotta ei tule pudottua korkealta.

Mene yksityiselle, jos et pysty odottamaan. Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, joten voit myös yrittää jaksaa odottaa ultraan. Aika kuluu tuossa vaiheessa hitaasti joka tapauksessa. Todennäköisesti kaikki on hyvin.

Minulla oli myös hyvin voimakas tunne ensimmäisessä raskaudessa että kaikki ei ole hyvin. Ultrat eikä mitkään rauhoittaneet ja saaneet tunnetta pois.

Loppujen lopuksi kaikki oli hyvin, synnytys meni hyvin ja nyt lapsi on reipas 13 vuotias.

Kun lapsi syntyi pelkäsin sitten muuta.

Näin jopa unia ettei asiat mene hyvin. Ne säikäytti koska olen nähnyt ikäni enneunia.

Eli se tunne ei kuitenkaan välttämättä tarkoita mitään. En lähtisi ap:ta pelottelemaan. Äidinvaistot on voimakkaat mutta ei ne aina oikeassa ole.

Olen paljon miettinyt todellisen tunteeni alkuperää. Paniikki sikiön menestymisestä lähti oireiden häviämisestä. Tuskin kyseessä siis on mikään aito "vaisto" vaan hysteria. Todennäköisyyksiin luottaminen oli hyvä vinkki. Yritän ajatella asiaa noin, vaikka miten huolettaisi. Kiitos kiitos kiitos kaikille vastauksista!

Ap