Tsempatkaa minut! Lukio etänä, motivaatio 0 :( väsyttää vain kokoajan.

Prokrastinaatio on tyypillisin lukio-opiskelijan ongelma, varsinkin etäopiskelussa. Tutkitusti kaikkein tehokkain tapa saada asioita aikaiseksi on se, että tiedostat tilanteen (nyt lykkään asioita, joita pitäisi tehdä) ja tunnustat sen ongelmaksi (käytän aikani joutavaan), ja päätät vain aloittaa jostakin. 5 minuuttia riittää alkuun pääsemiseen. Melkein joka ikinen, joka vain aloittaa, JATKAA tekemistä sen jälkeenkin.

mulla kirjojen hankkiminen stressaa tosi paljon!

Tee itsellesi koulupäivää jäljittelevä päivärytmi. Herää aamulla samaan aikaan kuin lähiopetuksessa, ja tee normaalit aamutoimet: pue päivävaatteet, laita hiukset jne. Käy aamupalan jälkeen pienellä koulumatkan pituisella kävelyllä ja SITTEN vasta aloita koulupäivä.

Etene tehtävissä lukujärjestyksen omaisesti: päätä viikottain, mitä saat aikaan minäkin päivänä. LOPETA opiskelupäivä samoihin aikoihin iltapäivällä kun lähiopetuskin päättyisi. Tee jotain, mikä irrottaa sinut opiskelusta ja vie vapaa-aikaan: kävely lähikauppaan ja takaisin, soitto kaverille, hetki pelaamista, välipala tms.

Jos päivään kuuluu läksyjä, tee ne erillisenä rupeamana lepohetken jälkeen, vrt. se miten lähiopetuksesta siirtyisit ensin kotiin, ja tekisit läksyt tai lisäprojektit myöhemmin.

Painotan vielä tuota ulkoilua: lähiopetuksessa siirtymät kävelyineen ja vaikka bussinodotuksineen tulevat automaattisesti, nyt ne täytyy luoda erikseen. Jos pysyt koko päivän sisällä, olo menee nopeasti nuutuneeksi. Tärkein on tuo aamulla ovesta ulos piipahtaminen.

Etäopiskeluun suosittelen pomodoro- eli tomaattitekniikkaa. (Nimi juontaa juurensa sen kehittäjän tomaatinmuotoisesta munakellosta.)

Siinä tehdään esim. 25 minuuttia töitä ja pidetään 5 min taukoa, taas 25 min + 5 min, kolmannen 25 minuutin jälkeen pidetään vähän pidempi tauko.

Jaksat keskittyä sen aikaa, kun tiedät, että tauko tulee kohta. Jos jää lause kesken tauon alkaessa, ei haittaa - siitä on helpompi jatkaa tauon jälkeen.

Jaat koko päivän tuollaisiin ajanjaksoihin ja sitten iltapäivällä olet saanut aikaan vaikka mitä.

Osallistu tunneille oikeasti eli keskustelet, teet muistiinpanoja, lasket mukana jne.

Tähänkin varmaan sopii se 25 minuuttia töitä, 5 minuuttia taukoa -systeemi.

Jos ei itseltä löydy motivaatiota niin ei sitä kukaan pysty sinulle antamaan. Luet vähän tätä palstaa ja päätät ettet halua vajota surkeimpien luusereiden tasolle, vaan saada mielekäs ja hyvä elämä. Kouluttautuminen on siihen ainoa keino. Kannattaa yrittää kirjoittaa mahdollisimman hyvin niin, että saat ensikertalaisena valita opiskelupaikkasi päältä.

Koko ajan

Kai teillä tunnit striimataan?

Istu kuuntelemassa ryhdikkäästi tuolissa, kuin olisit kotona. (Mun lukiolainen makasi sängyssä kuuntelemassa. Ei ihme että nukutti)

Kun siirrät, mitä teet opiskelun sijaan? Miten pitkiä taukoja pidät niin, että et ajattele lukiota? On hyvä tauottaa, jotta jaksaa.

Minua motivoisi ajatus siitä etten pääse välttämättä haluamaani yliopistoon/ammattikorkeakouluun tms., jos menestyn huonosti lukiossa.

Kannattaa asettaa itselleen ajastin vaikka 30 minuuttiin ja opiskeleen sen aikaa ja sitten pitää vaikka 5 minuutin tauon ja sitten taas opiskelee 30 minuuttia jne...

Minullakin oli motivaatio ongelmia gradua kirjoittaessa, mutta sitten, kun alkoi tulla kiire, niin kyllä sitä alkoi taas tekemään. Motivaatio-ongelmat ovat yleisiä. Kyllä ne yleensä menee ohi, kun vaan jaksaa yrittää.

Terkkuja yliopistosta, itellä ollu motivaatio gradun suhteen aivan nollassa ja pitäis valmistua pian.

Ite oon huomannu että motivaatio syntyy oikeestaan vaan sillon kun ryhdyn tekemään jotain, eli ei kannata odotella vaan alottaa vaan jostain. Se että saa edes vähän aikaseksi tuntuu tosi tyydyttävältä. Pomodoro ja jonkinlainen päivärytmi toimii!!

Toinen on se että palastelee tehtävät pienempiin osiin, jollon tekemättömien töiden listaa on helpompi lähestyä. Eli jakaa vaikka esseen moneen vaiheeseen: kysymysten kirjoittaminen, lähteiden etsintä, lähteiden lukeminen, johdannon kirjoittaminen jne..

en tiiä minkälainen oppija oot, mua itteeni motivoi joskus selittää omin sanoin luettua, mikä vahvistaa oppimista. Että jos voi jollekin esim perheelle/kavereille jutella siitä mitä on lukenu nii se vähän vähentää opiskelun yksinäisyyttä ja auttaa jäsentelemään opittua. Ite luin ylppäreihin niin et sit illalla ain selitin äitille jonkun aiheen omin sanoin.

Ja tärkeetä on myös palkita itsensä päivän päätteeks jollakin itselle mukavalla asialla, on se sit herkku, lenkki, odotettu leffa, kirja jne ja että saa jotain mieltä palauttavaa.

Etäopiskelu on henkisesti raskasta, voimia kovasti ja tsemppiä! Itselle saa olla armollinen, aika harvan toimintakyky on 100% tällä hetkellä. Sekin on hyvä taito elämässä, että laskee tavoitteita, jotta jaksaa. Vaikka alittaiskin oman tason, ne on kuitenkin tehtyjä asioita. Voi esim päättää tietyt aineet joihin panostaa enemmän ja toiset johon ei niin paljon.

mua just toi inhottaa!! Mistä tiedän onko lukio hyödyllinen jos en sillä sit pääsee mihinkään? Tuntuu pahalta elää epävarmuudessa.

Oksettaa se epätietoisuus ettei oo harmainta aavistustakaan mitä kirjoitan!! Kuitenki sit joku matikkanero saa paikan korkeakoulusta ja mä en.

Keskitason oppilas käy lukion siksi, että saa sillä hakukelpoisuuden korkeakouluun.

Sitten osallistutaan pääsykokeisiin. Todistusvalinta koskettaa hyvin pientä osaa hakijoista ja jos haluaa muualle kuin jonnekin Kainuun ammattikorkeakouluun, ei arvosanoista tarvitse stressata. Tietää, että ei saavuta sitä E/L-tasoa, joten C:n paperitkin ovat oikein passelit. Myös A:n papereilla saa valkolakin.

Joo, ihan sama tilanne täällä. Kivaa, että sentään löysin täältä muita lukiolaisia, vaikka ollaankin anonyymeja tässä keskustelussa. Wtäopiskelu tuntuu rentouttavalta myöhempien aamuherätysten takia, mutta muutoin ei.

Oon tällä hetkellä 17v jatkava, ja motivaatio putosi täysin syksyllä. Ensimmäisenä lukiovuonna sitä vielä oli. Kaikki kaverit, jotka on abiturientteja, on myös ihan puhki. Viime keväänä, kun korona ja etäopiskelu alkoi, olin optimisti ja ajattelin, että kohta kaikki on taas normaalia, kunhan pysytään mahdollisimman paljon kotona, ja että kesän jälkeen tautia ei enää ole. No, väärässä olin.

Nykyisin tuntuu merkityksettömältä käydä lukiota, kun kaikki tapahtuu neljän seinän sisällä, eikä normaalia opiskelijaelämää, jota paria vuotta vanhemmat tutut ovat viettäneet, ole olemassakaan. Tiedän kyllä, että maailmassa on isompiakin murheita, mutta tää on silti aivan toivottoman tuntuista.