Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannutko, jos joku ei tule ulos lapsesi kanssa?
06.08.2008 |
Meillä on käynyt kesäaikaan pari kertaa niin, että naapurin lapsi on tullut äitinsä kanssa meidän lapsia hakemaan ulos, kun ei ole yksin uskaltanut tulla. Meidän lapset ei sitten ole halunneetkaan lähteä, kun heillä on ollut jokin juttu meneillään sisällä. He ovat sitten olleet aika hämmästyneitä, että meidän lapset ei tule ulos, ja selvästi loukkaantuneitakin.
Kommentit (10)
Tai paremminkin tulisi paha mieli omien pettyneiden lasteni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä siis on naapurin lapsi, jonka kanssa lapsemme leikkivät joka päivä, mutta haluavat välillä olla joskus sisälläkin. ap
mutta tietenkin jos noin yleensä leikit sujuvat niin en sitten, tottakai kaikilla on välillä muita säätöjä kesken, lapsillakin :)
mutta en sillä lailla että "olipa inhottavia ihmisiä kun eivät lähteneet meidän lasten kanssa ulos" vaan pikemminkin "voi ei, onko meissä jotain vikaa?"
Olisin siis vähän yllättynyt ja pahoillani mutta en mitenkään vihainen.
omatkaan lapset ei ihan aina jaksa lähteä ja olen heillekin sanonut, että on ihan ok, jos joku ei joskus tule ulos ja silloin on viisainta vaan reippaasti moikata (eikä jäädä portaille kiukkuamaan, kuten meidän lasten kaverit on joskus tehnyt...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö teidän lapsilla ole mitään leikkejä tai muita juttuja sisällä koskaan kesken, tai että haluaisi vain joskus vaikka olla ihan rauhassa, eikä koko ajan jonkun kaverin kanssa.
samaa mietin. Etenkin tarhapäivisin 4-vuotias on usein hyvin haluton lähtemään ulos, vaan haluaa leikkiä sisällä omassa rauhassaan, yleensä pikkusisaruskin saa häädöt huoneesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaa tulla kylää, peruu ja meneekin naapurin lapselle. Monesti olen ollut surullinen lapseni puolesta ja yrittänyt selittää, että on muitakin kavereita. ja kaiken lisäksi tämä "pettäjä"lapsi on kaikkien suosiossa :-( Eli varsin hallitseva ja määräilevä lapsi, joka jollain tavalla kerää kavereita ympärilleen.
Se loukkaantuminen ei ole mitenkään järkevä reaktio, mä taidan vain olla jotenkin yliherkkä tilanteille jotka koen torjumiseksi... En siis todellakaan haluaisi loukkaantua, mutta jos olen rehellinen itselleni niin täytyy myöntää että kyllä mä jollain tavalla tuollaisetkin episodit näen siinä valossa että "me ei kelvata". Vaikka tajuankin ettei siinä ole mitään järkeä.
eikö teidän lapsilla ole mitään leikkejä tai muita juttuja sisällä koskaan kesken, tai että haluaisi vain joskus vaikka olla ihan rauhassa, eikä koko ajan jonkun kaverin kanssa.
mut voishan tulla mieleen että mitä vikaa meissä oikein on jos aina tulee nej nej.