Kyllähän luonnossakin käy aina toisinaan niin, että

emon hormonaalinen yhteys poikaseen/poikasiin jostain syystä ei onnistu tai häiriintyy ja se hylkää sen/ne. Myös ihmisillä tapahtuu tätä. Jännä että lääkäreille ei ole kerrottu, että se on ihan vakava asia. Tilannetta voi aikaisella tuella vielä paikata, mutta myöhemmin se on vaikeaa. Tämä on vielä eri asia kuin masennus - masennuksessakin vanhemmalla saattaa olla rakkautta ja siten motivaatiota lasta kohtaan paljonkin. Jos tunteet puuttuvat, koko uhrautuminen ja motivaatio lapsen tarpeita varten on ulkoa ohjattua, eikä se tunnu mielekkäältä ja palkitsevalta. Tällainen vanhempi on vaarassa uupua, vaikka ulkoisesti hän voi pystyä pitkään pitämään huolta asioista.