Asunto katutasossa - ostaisitko
Lehdessä tänään juttua millaiset asunnot saa helposti myytyä. Kuulemma katutason asunto ei mene oikein millään, oli vaikka sijaintina Helsingin Töölö.
Onko todellakin näin?
En nyt väitä että katutaso on parasta mitä rahalla saa, mutta onhan siinä puolensakin (edullisempi hinta, lasten kanssa helppoa, lyhyt matka ulos, varastolle, autolle ym) ja parvekkeella saa olla paremmin näkösuojassa puskien ym takana kuin lattiasta kattoon olevalla parvekkeella.
Oletuksena että katutason asunto on sisäpihalle, niin mielestäni todella outoa että ei menisi kaupaksi.
Tämän vuoden aikana ajatuksena ostaa asunto ja olemme kyllä katutasoakin harkinneet. Onko nyt niin että ei kannata harkita koska voi käydä niin että ei saa myöhemmin tulevaisuudessa myytyä eteenpäin.
Kommentit (91)
En ostaisi, liian vainoharhainen olen. Ikkunat pitää olla niin korkealla, että niistä ei näe tai pääse suoraan kadulta sisään.
Koetin asua vuoden yläkerroksissa, mutta onneksi se oli kokeilu ennen kuin tein ostopäätöksen katutason asunnosta. Minulla täytyy olla maata heti jalkojen alla, kun astun asunnostani ulos. Ylemmät kerrokset tuntuvat kuin asuisi kettutarhassa häkissä .
Tykkään, kun on lasitettu partsi ja siitä avautuu vielä terassille lisätilaa. Terassilta pääsee kulkemaan pienen portin kautta.
Kesäisin on asunnossa viileää, sillä auringonvalo ei pääse lämmittään asuntoani koko päiväksi. En välitä auringosta ihosyöpäsuvun jälkeläisenä.
Naapurien äänet kuuluvat vain ylhäältä.
VAikka ikkunoista näkee sisälle olen myös luova ja otan ikkunat haasteina. Pimentävät sälärit ja ällöttävät cd-fixit revin entisten asukkaiden jäljiltä.
Ensi kesänä uudistan ikkunani edustalle uudet kasvit, joilla saan kivaa vehreyttä maisemoimaan näkymiäni. Kun ilmoittaa itse tekevänsä ja maksavansa ei taloyhtiössä kukaan vastusta.
Asuntoa havitteli moni muukin ostaja. Kyllä jotkut katutason asunnot ovat hintavia juuri siksi, että niissä on joissakin rivitalon edut ja kerrostalon hyödyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enmuista nähneeni yhdessäkään katutason kämpässä turvalaseja ikkunoissa edes.
Iha sama millainen ovi tai lukko asunnossa jos ikkunat menee ihan vahingossaki rikki ku vähä hipasee.
+ normi ikkunat ei pidä ääntä edes.
Siis meillä on kyllä han normi ikkunat ja hyvin pitää ääntä.
En ymmärrä oikein näitä ”apua joku murtautuu” -juttuja. Olin aina kuvitellut että kerrostaloissa asutaan koska se on halvempaa ja helpompaa (ei ole lumitöitä ym) mutta sekö onkin niin että Suomessa onkin paljon ihmisiä jotka eivät uskalla asua rivi- tai onakotitaloissa?
Eli ei kuulu jos juopot huutaa ikkunan takana tai rekka ajaa kaasu pohjassa?
Vierailija kirjoitti:
Meidän talossa kaikki alimman kerroksen asunnot laitettu vuokralle.
Nehän on parhaita sijoitusasuntoja. Rahoitusvastike, joskus hoitovastikekin, maksetaan yleensä osakemäärän mukaan ja osakkeita on alakerran kämpässä yleensä vähemmän kuin vastaavankokoisessa ylemmän kerroksen asunnossa. Lisäksi hankintahinta on ylempien kerrosten asuntoja edullisempi. Vuokrataso ylemmän kerroksen asuntoon nähden sijaan on olemattoman pieni, tai sitten sitä eroa ei ole.
En takuulla ostaisi. Asuin opiskeluaikanani yhdessä, joka oli vielä kadulle päin, ja hermot meni siihen loputtomaan meteliin sekä urpoihin asukkaisiin, jotka koputtelivat yöllä ikkunaan että päästä rappuun, jos avain oli jäänyt kotiin. Asunto oli entinen talonmiehen kämppä Helsingin ydinkeskustassa.
Helsinki-Tampere-Turku akselin "suurkaupungista" ja nimenomaan ydinkeskustasta en ostaisi katutason asuntoa muuten kuin sijoitusmielessä. Jostain rauhallisesta ja suht uudesta lähiöstä voisin hankkia ihan omistuskämpänkin pohjakerroksesta. Riippuu talon tontista, sijoittelusta, valoisuudesta ja arkkitehdin aivoituksista että onko pohjakerroksessa hyvä olla vai ei. Oma pieni piha terasseineen olisi tosi kiva lisä keväästä syksyyn.
Alin kerros on paras mielestäni. Pääsee nopeasti ulos, eikä tarvitse hissiä. Kuuma ilma pakautuu ylimpään kerrokseen kesäisin. Asuin ennen ylimmässä ja olin vannoutunut ylimmän kerroksen fani. Nykyään asunut vain ekassa ja paras minun mielestäni. Uusissa taloyhtiöissä asunut ja huomannut, että asuntoni on koko yhtiön paras. Naapurein korkeintaan 2 ollut, joten hiljaista. Kesällä voinut tuulettaa kadulle ilman pelkoa, että varas hiipii. Naurettavia nämä jutut joissa sanotaan varkaista. Kerrostalon eka kerros on turvallinen. Omakotitalossa asuva on usein piilossa pihan keskellä. Siellä varkailla aikaa häärätä.
Asun ihan kävelytien vieressä, eikä ole häiriötä yhtään. Kukaan ei kurki ja ikkunoissa kalvoa puoliksi, josta näkee ulos, mutta ei sisälle päivällä. Muutan pois vain, jos löydän uuden ekan kerroksen asunnon korkealla kattokoreudella. Uusissa kerrostaloissa on ihanan korea kattokorkeus ensimmäisessä kerroksessa. Luo tilantuntua ja on tosi viihtyisä. Parilla kaverilla tällainen asunto ja koittanut metsästää itselle, mutta harvakseltaan tulee myyntiin.
Ikkunakalvoa sen verran ikunoiden alalaitaan etteivät ohikulkijat nää kuin pään korkeintaan. Hyvät maisemat näkyy silti asunnosta ulos. Ensimmäinen kerron on minulle paras. Välikerroksessa liikaa naapureita joka puolella ja ylin on kuuma kesäisin usein. Maantasossa on hyvä olla. Alkuun emmin, mutta huomasin että olin väärässä.
Mulla on yksi sijoitusasunto taka-Töölössä.
Entinen työkaveri erosi, oli pienen lapsen yh.
Takapihalla on oma rakennus, jossa on muutama asunto ja tässä on sisäänkäynti suoraan pihalta.
Takapihalla on hiekkalaatikko, keinuja, penkkejä, siis todella viihtyisä ja n 200 m päässä päiväkoti, vajaa km päässä oli työpaikka. Asunto on n 45 neliötä, äiti muutti nukkumaan aika nopeasti tupakeittiöön ja tytär sai makkarin.
Ostin asunnon vuonna 95. Ex työkaveri asuu siinä vieläkin, tytär on tietty muuttanut pois kotoa.
Asunto on pieni, vuokra on kohtuullinen ja taloyhtiö on iso, yhtiövastike kohtuullinen .
Nähdään kerran vuodessa, ennen joulua. Vien joulukukan ja suklaata . Joka vuosi sanoo eihän hänen täydy muuttaa pois.
Meidän talossa kaikki alimman kerroksen asunnot laitettu vuokralle.