Iljettävää ja kornia viedä kukat tappamansa henkilön haudalle
Iltapäivälehdessä kerrotaan että tapetun Paulan aviomies toimittaa kukat asianajajansa välityksellä haudalle.
Ihmetyttääkö tämä jotakuta muuta
Kommentit (15)
Viestistäsi voi tulkita että tappaminen on ymmärrettävää jos siihen on pätevä syy.
Alkoholisti keksii syitä miksi ryypätä.
Tappaja / murhaaja keksii syitä miksi tekonsa on oikeutettua.
Loistaisipa sinun pimeyteesi joskus valo.
Tappaminen ei ole ymmärrettävää eikä sitä pidä hyväksyä. Tappaja saakoon kunnon rangaistuksen (jotka Suomessa ovat liian lepsuja mielestäni).
MUTTA. Emme tiedä onko tappaja ollut esim. täysissä järjissään tms. Anteeksi voi pyytää ja katua. Niinpä kukkien vieminen haudalle tämän merkiksi ei ole kornia eikä iljettävää. Tekoa se ei tietenkään pyyhi pois, mutta eleenä se on ihan hyväksyttävä.
Ihmisen tekoja ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää.
ettekö usko, että tekijä katuu, ja tekisi mitä vaan jos vaan voisi peruuttaa tekonsa. Epäilemättä rakasti/rakastaa vaimoaan.
Ettekö te pyydä/halua pyytää anteeksi tekojanne siitäkin huolimatta ettei sillä saa tekoa peruutettua?
ei ehkä viimeseen hetkeen asti, mutta joskus. Vaikka se itse sen tappoi, niin kukkien toimittamisella tavallaan kunnoittaa niitä hetkiä, jotka he elivät onnellisena. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
että jos minut joskus tapetaan, ettei murhaajaani päästetä tuomaan kukkia haudalleni. Tai jos lapseni tapetaan, niin pidän huolen, ettei tappaja pääse häpäisemään lapseni muistoa. Mielestäni todella sairasta. Ko. Jarmo voisi osoittaa katumusta muilla keinoin Paulan vanhemmille ja muille läheisille. Vain psykopaatti kykenee tuollaiseen käyttäytymiseen, mutta sellainenhan Jarmo taitaa ollakin.
tappaa minut, toivon, ettei hän tuo haudalleni kukkia. Jos lapseni puoliso joskus tappaa lapseni, teen kaikkeni, ettei hänen muistoaan päästä häpäisemään.
Okei , mies on murhaaja mutta tuskinpa nauttii nyt elämästään niinkuin luuli puukottaessaan vaimonsa.
Sillä hetkellä mieskuvitteli pääsevänsä päällepäsmäri vaimonsa otteesta.
kun teko oli tehty, tajusi sen ja katuu varmaan nyt syvästi.
Tätä aina ihmettelen. Miksi mies ei suostu avioeroon, kun se on kummiskin jokaiselle osapuolelle helpottavampaa. Mies luulee, että tappamalla toisen hänelle aukeaa uusi ja ihana elämä. no eipäs auennutkaan.
Koskaan ei tämäkään mies voi elämäänsä elää ilman synkkää menneisyyttään.
Siinä menetti elämänsä,VAIMONSA JA TYTTÄRENSÄ.
Ei kukaan normaali nainen tommoista miestä enää huoli.
Jonkun deekun ja milenterveyspotilaan enää saa kun vankilasta vapautuu.
Hyvä siis että tajuaa tekonsa ja edes kukkia vaimollensa haudalle toimitti.
lisää entisestään loukkausta vainajan omaisia kohtaan. Ensin tapetaan ja sitten hyvitellään tekoa kukkakimpulla.
Mitä hänen pitäisi tehdä? Unohtaa koko juttu? Eikö hän saa näyttää katumustaan?
Eikö yhtä kornia ole vaikka se, että sanot pahasti miehellesi ja sitten pyytelet anteeksi?
harva meistä niin empaattisista av:laista pystyisi edes antamaan anteeksi läheisensä tappamista. Kyllä se katkeruus ja vihakin usein kulkee lopun ikää mukana.
Morre:
Mitä hänen pitäisi tehdä? Unohtaa koko juttu? Eikö hän saa näyttää katumustaan?Eikö yhtä kornia ole vaikka se, että sanot pahasti miehellesi ja sitten pyytelet anteeksi?
Katua toki saa ja pitäisikin. Minusta kukkien vieminen ei kuitenkaan ole omaista kohtaan korrektia, päin vastoin. Katumusta voi osoittaa muutenkin. Haudalle viedyissä kukissa kun on yleensä viesti: " Otan osaa suruunne. Minäkin suren, että xxx ei ole enää keskuudessamme." Ne sanat eivät oikein istu tappajan suuhun.
Vierailija:
Katua toki saa ja pitäisikin. Minusta kukkien vieminen ei kuitenkaan ole omaista kohtaan korrektia, päin vastoin. Katumusta voi osoittaa muutenkin. Haudalle viedyissä kukissa kun on yleensä viesti: " Otan osaa suruunne. Minäkin suren, että xxx ei ole enää keskuudessamme." Ne sanat eivät oikein istu tappajan suuhun.
Ja eiköhän siihen puskaan löydy muitakin fraaseja kuin nuo otan osaa-jutut, voihan siihen panna vaikka että anna anteeksi rakas...
Koska me emme tiedä asioiden taustoja, niin on iljettävää ja kornia ryhtyä arvostelemaan.