Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lääkärin mielestä aina on kyse masennuksesta, oli tilanne mikä tahansa?
26.02.2021 |
Ikinä ei voi olla niin, että elämäntilanne on vaan liian raskas pitkittyneesti. Jos potilas on sitä mieltä, että jos asiat olisivat hyvin tai edes paremmin, niin mielialakaan ei olisi huono, niin se on taaskin masennus joka siellä puhuu ja vetää kaiken olosuhteiden syyksi. Ihan niinkuin olisi normaalia olla tosi optimismisella kannalla, jos läheiset kuolleet tai hylänneet, itsellä pysyvä, etenevä sairaus - sellaisia ongelmia, joihin ei ole mitään ratkaisua eikä loppua. Ei voi olla huono elämä, masennus se on.
Tosiasiassa hyvään, tyydyttävään elämään vaaditaan, että olisi muutama elämän peruspilari pystyssä. Jos työ, terveys, ystävät, vapaa-aika ovat kaikki huonolla tolalla, niin ihminen ei voi hyvin, vaikka hänellä ei olisi mitään mielenterveysongelmaa. Ainakin pari noista pitäisi mielellään olla kunnossa, että elämä tai tulevaisuus näyttää edes jollain lailla mielekkäältä.
Kommentit (39)
Muutaman kerran olen työterveydessä epäillyt masennusta, ja minut on laitettu kaikkiin mahdollisiin kantoihin ja tsekattu että verensokeri, kilpirauhanen, rauta-arvot jne. ovat kunnossa. Eka kerralla päädyttiin siihen että kyseessä on vain akuutti stressitilanne ja toisella kerralla tosissaan olikin jo ongelmana kilpirauhanen, joten ainakin jotkut lääkärit kyllä tsekkaavat somaattiset ongelmat ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Taidat olla aika tyhmä.
Sulla varmaan oli joskus joku oikeakin vasta-argumentti, mutta taisi se jo unohtua?
Sinä olet niin herkkä sanoi lääkäri... Olin hermo/tulehdus kivun takia 3-vuotta nukkunut huonosti
Näille toivon hermosärkyä jatkossa ja panadol reseptiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluapua pitäisi saada ja myös parempaa taloudellista tukea. Se on ihan hemmetti sekin, kun köyhyyteen tarjotaan auttamiskeinoksi kaikenlaista palaveria ja neuvontaa, mutta kun elämiseen ja laskuihin tarvitaan rahaa, se ei puheella muuksi muutu.
Olisiko ehkä siksi, että Suomessa ei ole todellista köyhyyttä vaan aina kyse elämänhallinnan ongelmista.
1) Se on valhe.
2) Köyhyydessä tosiaan elää esim uupuneita ihmisiä, joille köyhyys on ylivoimaista ja loppua ei näy. Köyhyydessä eläminen ja siitä ulospääsy vaatii sellaista toimintakykyä ja sellaisia voimavaroja, joita monella ei ole. Seuraukset: sairastuminen, sairauksien paheneminen, vajoaminen yhä syvemmälle, itsen vahingoittaminen.
Mikä valhe? Itsehän juuri myönsit, että elämänhallinnan puute. Siksi siihen ohjaus voi auttaa. Todellista taloudellista köyhyyttä ei ole Suomessa. Tuet juoksee kaikille joilla tarve jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Itse kun joudun menemään päivystykseen keskellä yötä järkyttävien kipujen takia, niin lääkäri vaan totesi, että:
"Ne on sun pään sisällä olevia kipuja, koska sulla on masennus". Niin, että kuvittelin kivut vaan.
...no sitten jonkun ajan kuluttua selvisi, että mulla oli isot sappikivet, jotka oli tulehduttamassa sappea.
Sen jälkeen olen pelännyt mennä lääkäriin, olin sitten kivuissa tai ei, koska minut merkataan vain "hulluksi" masennukseni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran olen työterveydessä epäillyt masennusta, ja minut on laitettu kaikkiin mahdollisiin kantoihin ja tsekattu että verensokeri, kilpirauhanen, rauta-arvot jne. ovat kunnossa. Eka kerralla päädyttiin siihen että kyseessä on vain akuutti stressitilanne ja toisella kerralla tosissaan olikin jo ongelmana kilpirauhanen, joten ainakin jotkut lääkärit kyllä tsekkaavat somaattiset ongelmat ensin.
Itsellä tsekattiin vain kilpirauhasarvot ja ne oli ihan pielessä. Silti kyseessä oli kuulemma masennus. Useampi vuosi hoidettiin kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena, vaikka arvot huononi huononemistaan. Rauta-arvoja ei ole ikinä tarkistettu, vaikka on tosi runsaat menkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Ap, sanoit, että AINA etsitään syytä masennuksesta, oli TILANNE MIKÄ TAHANSA.
Eli olet mistä tahansa syystä lääkärillä, aina puhutaan masennuksesta.
Opettele ilmaisemaan itseäsi vähän täsmällisemmin. Vaikkapa että "jos lääkärille valittaa jaksamattomuutta ja apeutta, se diagnosoidaan usein masennukseksi, vaikka taustalla olisi ymmärrettävää reagointia vaikeisiin elämänolosuhteisiin"
Ok, eli siis olet mistä syystä lääkärissä? Millä lääkärillä olet? Mitä kerrot? Jos nyt tavallisella terveyskeskuslääkärillä olet valittamassa - ei fyysistä sairautta vaan mitä? - niin mitä oletat lääkärin voivan asialle tehdä muuta kuin ehdottaa mielialalääkettä tai nukahtamislääkkeitä? Jopa elämäntilanteen aiheuttamaan alakuloon tai vaikkapa nukkumisongelmiin muuten voidaan käyttää mielialalääkitystä lyhyenä kuurina ja pienin annoksin.
Vierailija kirjoitti:
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Jos mennään lääkäriin valittamaan vaivoja ja hakemaan sairauslomaa, niin lääkärin täytyy kirjoittaa joku lääketieteellinen syy. Huono elämäntilanne ei ole mikään lääketieteellinen diagnoosi tai syy sairauslomalle. Masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Ap, sanoit, että AINA etsitään syytä masennuksesta, oli TILANNE MIKÄ TAHANSA.
Eli olet mistä tahansa syystä lääkärillä, aina puhutaan masennuksesta.
Opettele ilmaisemaan itseäsi vähän täsmällisemmin. Vaikkapa että "jos lääkärille valittaa jaksamattomuutta ja apeutta, se diagnosoidaan usein masennukseksi, vaikka taustalla olisi ymmärrettävää reagointia vaikeisiin elämänolosuhteisiin"
Ok, eli siis olet mistä syystä lääkärissä? Millä lääkärillä olet? Mitä kerrot? Jos nyt tavallisella terveyskeskuslääkärillä olet valittamassa - ei fyysistä sairautta vaan mitä? - niin mitä oletat lääkärin voivan asialle tehdä muuta kuin ehdottaa mielialalääkettä tai nukahtamislääkkeitä? Jopa elämäntilanteen aiheuttamaan alakuloon tai vaikkapa nukkumisongelmiin muuten voidaan käyttää mielialalääkitystä lyhyenä kuurina ja pienin annoksin.
Aloitus meni näin: Minkä takia lääkärin mielestä aina on kyse masennuksesta, oli tilanne mikä tahansa? Kirjoitin viestissä. selkeästi, mitä tarkoitin. Otsikkoon en kirjoittanut ELÄMÄNtilanne tai muuta kovin tarkentavaa, koska otsikon pitää olla lyhyehkö. Jos et vieläkään tajunnut niin en voi auttaa. Ap
koska ap on fyysiseti terve, lääkärillä ei ole muuta parannettavaa. parempi antaa ap:lle vaikka pillereitä, jotka hieman vähentävät sen toistuvaa valitusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Ap, sanoit, että AINA etsitään syytä masennuksesta, oli TILANNE MIKÄ TAHANSA.
Eli olet mistä tahansa syystä lääkärillä, aina puhutaan masennuksesta.
Opettele ilmaisemaan itseäsi vähän täsmällisemmin. Vaikkapa että "jos lääkärille valittaa jaksamattomuutta ja apeutta, se diagnosoidaan usein masennukseksi, vaikka taustalla olisi ymmärrettävää reagointia vaikeisiin elämänolosuhteisiin"
Ok, eli siis olet mistä syystä lääkärissä? Millä lääkärillä olet? Mitä kerrot? Jos nyt tavallisella terveyskeskuslääkärillä olet valittamassa - ei fyysistä sairautta vaan mitä? - niin mitä oletat lääkärin voivan asialle tehdä muuta kuin ehdottaa mielialalääkettä tai nukahtamislääkkeitä? Jopa elämäntilanteen aiheuttamaan alakuloon tai vaikkapa nukkumisongelmiin muuten voidaan käyttää mielialalääkitystä lyhyenä kuurina ja pienin annoksin.
Aloitus meni näin: Minkä takia lääkärin mielestä aina on kyse masennuksesta, oli tilanne mikä tahansa? Kirjoitin viestissä. selkeästi, mitä tarkoitin. Otsikkoon en kirjoittanut ELÄMÄNtilanne tai muuta kovin tarkentavaa, koska otsikon pitää olla lyhyehkö. Jos et vieläkään tajunnut niin en voi auttaa. Ap
sinähän oletkin, hullu, joten ei ihme ettet voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin pitkittynyt todella raskas elämäntilanne vie voimat keltä hyvänsä. Mutta mitä se lääkäri sille voi tehdä? (Jos siis ongelmat johtuvat jostain muusta kuin sairaudesta.) Ei lääkäri voi muuttaa kenenkään ystäviä tai perhettä. Eikä masennus ole mitään syyllistämistä. Minulle työterveyslääkäri sanoi suoraan, että näitä sinun vaikeuksia ei masennuslääke poista. (Ongelmani johtuvat lasten sairaudesta ja siitä johtuvista vaikeuksista.) Mutta kyllä minä voin myöntää, että olen masentunut johtuen pitkittyneestä stressistä.
Tämä. Ja kaikkien ylivoiaisesta stressistä masentuneiden JA heidän "neuvojiensa" on hyvä muistaa, että masennus EI OLE tunnereaktio harmittaviin asioihin. Ihminen on siinä tilanteessa yksinkertaisesti niin UUPUNUT, usein sekä henkisesti että fyysisesti, että elimistö laittaa vastaan ja psykofyysinen tasapaino menee epäkuntoon: koneisto sakkaa. Aluksi olet ylikierroksilla ja mutta toimintasi ei ole tehokasta, yrität paljon mutta tuloksia sat vähän. Lopulta ne kierrokset päättyvät oikosulkuun, ja seuraa täysi lamaannus. Ei ihmisen elimistö määräänsä enempää kestä.
Tästä kuopasta voi nousta, mutta se on piiitkäaikainen prosessi. Moni ei koskaan palaudu tilaan ennen-romahdusta, vaan stressinsietokyky jää pysyvästi heikoksi.
Pitkäaikaisen stressin aiheuttama masennus(? onkohan edes kyse samasta masennuksesta?) ei korjaannu simsalabin, kun menet ulos kävelylle tai vapaaehtoistyöhön tai hoidat lapsenlapsia, tai otat itseäsi niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran olen työterveydessä epäillyt masennusta, ja minut on laitettu kaikkiin mahdollisiin kantoihin ja tsekattu että verensokeri, kilpirauhanen, rauta-arvot jne. ovat kunnossa. Eka kerralla päädyttiin siihen että kyseessä on vain akuutti stressitilanne ja toisella kerralla tosissaan olikin jo ongelmana kilpirauhanen, joten ainakin jotkut lääkärit kyllä tsekkaavat somaattiset ongelmat ensin.
Itsellä tsekattiin vain kilpirauhasarvot ja ne oli ihan pielessä. Silti kyseessä oli kuulemma masennus. Useampi vuosi hoidettiin kilpirauhasen vajaatoimintaa masennuksena, vaikka arvot huononi huononemistaan. Rauta-arvoja ei ole ikinä tarkistettu, vaikka on tosi runsaat menkat.
Tämä taitaa olla valitettavan paljon lääkäreistä johtuvaa - minun maallikon käsitykseni mukaan on aina syytä tsekata somaattiset sairaudet ja katsoa miten niiden hoitaminen vaikuttaa tilanteeseen, jopa silloin, kun potilas suoraan epäilee masennusta, koska noiden lääkärieni mukaan esimerkiksi nuo kaikki edellämainituissa asioissa olevat poikkeamat voivat vaikuttaa mielialaan dramaattisestikin. Helpompihan joku kilpirauhasen vjaatoiminta on hoitaa kuin masenus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Kyllä lääkärit kyselevät paljon elämäntilanteesta. Päinvastoin en ole avautunut liikaa, mutta silloin pidetään hankalana potilaana jos ei vastaa paljon mihinkään ja siitä merkitään jotain...
No eikä kysele. Vartin vastaanottoajan aikana ei ehditä kysellä kuin niistä valittamistasi fyysisistä oireista.
Jos lääkäri jotain kysyy, niin korkeintaan jotain hyvin yleistä tyyliin "mites muuten menee", johon tietysti vastaat ympäripyöreitä "ihan ok". Se riittää.
Joko näytät umpimasentuneelta tai otat asian itse esille, en tuota osaa muulla selittää, että KAIKKI lääkärisi AINA muka etsivät fyysisiin sairauksiisi masennusta syyksi.
Joillain meistä on ihan muitakin lääkärikäyntejä kuin tuollaiset 15 min ajat terveyskeskukseen. En ole edes sanonut, että lääkärit aina etsivät fyysisiin sairauksiin masennusta syyksi. Aloituksen pointti oli, että aina ei ole masennusta (sairaus), voi olla huono elämäntilanne. Luepa uudestaan jos meni ohi, en jaksa sanoa samoja asioita enää uudestaan. Ap
Ap, sanoit, että AINA etsitään syytä masennuksesta, oli TILANNE MIKÄ TAHANSA.
Eli olet mistä tahansa syystä lääkärillä, aina puhutaan masennuksesta.
Opettele ilmaisemaan itseäsi vähän täsmällisemmin. Vaikkapa että "jos lääkärille valittaa jaksamattomuutta ja apeutta, se diagnosoidaan usein masennukseksi, vaikka taustalla olisi ymmärrettävää reagointia vaikeisiin elämänolosuhteisiin"
Ok, eli siis olet mistä syystä lääkärissä? Millä lääkärillä olet? Mitä kerrot? Jos nyt tavallisella terveyskeskuslääkärillä olet valittamassa - ei fyysistä sairautta vaan mitä? - niin mitä oletat lääkärin voivan asialle tehdä muuta kuin ehdottaa mielialalääkettä tai nukahtamislääkkeitä? Jopa elämäntilanteen aiheuttamaan alakuloon tai vaikkapa nukkumisongelmiin muuten voidaan käyttää mielialalääkitystä lyhyenä kuurina ja pienin annoksin.
Sinä aggressiivinen besserwisser! Tiedoksesi: julkisella puolella (ja yksityiselläkin, jos luvat on ) myönnetty lääkärit näkevät Kanta-palvelusta taustasi. Jos siellä on merkintöjä mt-asioista, näimä leimaavat asiakkaan/potilaan lääkärin mkelessä mentaalitapaukseksi. Silloin KAIKKI on vain päänsisäistä oireilua ja psykosomaattista luuloilua.
Olen itse kokenut ihan saman.
Mutta hei! Kun muutin ulkomaahan enkä pyytänyt sairaushistoriaa mukaani, minua kohdeltiin siellä ihan eri tavalla: suhtauduttiin kuin täysjärkiseen ihmiseen, jolla on fyysisiä, tutkittavia ja hoidettavia ongelmia.
Myöhemmin muutin takaisin Suomeen. Sairaanhoidon tiedonkirjaussysteemit olivat muuttuneet, eikä OmaKannasta löydy wanhoja sairaustietoja. Nyky olen Suomessakin 1. luokan kansalainen (jos nyt kukaan tavis jumkisia käyttävä on). Minua ei luokitella ikivanhan dg:n perusteella latvalahoksi. Halleluja! Tästä syystä koen elämänlaatuni parantunen huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tuollaisia kokemuksia koskaan itsellä tai läheisillä. Ja minun tyttäreni sentään on ihan oikeastikin masentunut ja kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, jonka vuoksi on ollut lääkityksellä ja terapiassa - eikä hänellekään ole koskaan tuottanut vaikeuksia saada hoitoa esimerkiksi raudanpuutteeseen, saada add-diagnooso, hoitoa silmien akkomodaatiohäiriöön ja päästä sydämen rytmihäiriötutkimuksiin.
En väitä, etteikö varsinkin potilastiedoissa olevan masennusdiagnoosin takia joskus lääkäri voi tulkita oireita psykosomaattisiksi, mutta ei se AINA niin varmuudella ole. Viittaan siis ap:n otsikkoon, se ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen - anteeksi nyt vaan - että millaisessa tilanteessa ap ylipäätään avaudut elämän vaikeuksistasi lääkärillä? Jos siis olet hakemassa hoitoa fyysiseen sairauteen? En ymmärrä. Eiväthän lääkärit edes KYSY tuollaisista silloin, jollet itse valittele, kuinka raskaaksi koet elämän.
Ja jos sellaisia alat oma-aloitteisesti valittaa lääkärille, miksi niin teet? Miten hän voi sinun elämäsi olosuhteita muuttaa? Voisiko olla niin, että ihan oikeastikin olet ap masentunut? Osa masennuspotilaista ei koe sairaudentuntoa ja pitävät sitä poissuljettuna vaihtoehtona.
Tietystikään kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan saadakseen hoitoa fyysisiin sairauksiin. Mutta eivät lääkärit nyt piruuttaan "jätä diagnoosia antamatta", ehkä diagnoosia vaan ei ole löydettävissä oireiden vaihtelun ja epämääräisyyden takia. Tai turhan päin syötä mielialalääkkeitä - ei, lääkäreille ei tule lääkkeistä provikoita! - koska niidenkin määrääminen edellyttää lääkekontrollia ja mielellään tietysti myös terapiatukea, mikä kuormittaa julkista terveydenhoitoa.
Taidat olla aika tyhmä.
Sulla varmaan oli joskus joku oikeakin vasta-argumentti, mutta taisi se jo unohtua?
Silloin kun koko teksti on aivan typerää jollottelua riittää vastaukseksi aivan mainiosti kirjoittajan tyhmyyden toteaminen. Kun ihan kaikki on tekstissä viturallaan, eikä kirjoittajalla ole mitään kompetenssia, ei tekstiä ole tarpeen pilkkoa osiin ja vastata millään muulla tavoin kuin toteamalla kirjoittajan tyhmäksi. Toinen vaihtoehto on trolli.
Taidat olla aika tyhmä.