Täytän 45 ja olen yhä ulalla siitä mikä haluan olla "isona". Olen tällä hetkellä työtön ja eronnut.
Muilla tuntuu olevan niin selkeä elämä: vakituinen työpaikka, puoliso ja harrastukset. Minä en ole viihtynyt yhdessäkään työpaikassa ja ukonkin kanssa kyllästyttiin toisiimme. Harrastuksiakaan ei ole muuta kuin leffojen katselu ja sähköröökin vetäminen. Tuntuu, kuin olisin jotenkin jopa masentunut. En ymmärrä miten minusta tuli näin vanha!
Kommentit (6)
Suomessa on paljon yksinäisiä miehiä jotkava varmasti nauttisivat seurastasi ja palveluksistasi ja mikä parhainta et tarvitse erityistä koulutusta ja työmäärän voit päättää itse.
Se oli ennen se. Nykyään ei ole iällä väliä tai sukupuolellakaan, tietty.
Samaa täällä, paitsi etten oo eronnut. Mutta siis uran suhteen ihan kujalla, ja nyt sitten työttömänäkin ja rahattomana. Mitähän sitä keksis? Ensin täytyy tuulettaa päätä...
Itse olen 42 ja odotan vaan, että pääsen eläkkeelle..tähän asti olen luovinut äitiyslomilla/pätkätöissä sen verran kuin pakko..työttömänä olen myös ollut välillä ja kokeillut jopa eri koulutuksia, mutta ei..motivaatio ei riitä mihinkään. Kaiken päälle olen ollut tosi tykätty ja haluttu töissä ja on monet kerrat ollut, että saisin vakipaikan, mutta en kykene. Vakityö kuulostaa kuolemantuomiolta😱No vielä 20-vuotta pitäs luovia et saa olla rauhassa..tällä hetkellä olen onneksi hoitovapaalla kuopuksen kanssa niin heti ei tarvitse töihin😊
Kyllä se siitä. Et ole vielä vanha. Ehdit vielä vaikka mihin. Olet ottanut jo monta askelta kohti tulevaisuuttasi. Monet vaan roikkuvat tutuissa kuvioissaan, kun eivät uskalla muuta.