Haukkuuko teillä isovanhemmat lapsianne???

jos ei muuten mene perille, tapaamiset loppuu siihen. Kuttuilu painosta varsinkin on asia jota en sulata yhtään, itseäni haukuttiin luurangoksi koko lapsuus ja vieläkään ei oikein mene jakeluun, että muodot on ihan naiselliset.

Lapsen painoon EI puututa lapsen kuullen ja sittenkin pitää olla hienovarainen. Toki jos lapsi oikeasti on ylipainoinen, asialle pitää tehdä jotain. Mutta painonhallinta ei ole lapsen vika tai vastuu.



Minustakin haukkuminen on vakava juttu. Et kertonut miten pahaa kielenkäyttö on, mutta jo vihjailu tai naljailukin on pitemmän päälle tuhoisaa. Minäkin pitäisin uuden puhuttelun ja painottaisin sitä, että olen tosissani ja asia on tärkeä. Ja jos jatkuu, tapaamiset harvemmiksi.

Oma esikoiseni oli myös hyvin pyöreä ennen kuin lähti kävelemään (tai juoksemaan) ja äitini kiinnitti asiaan huomiota monta kertaa, mutta ei kai se vielä ole haukkumista jos toteaa tosiasian? Meidän pojalta läskit karisivat heti kun pääsi itse hyvin liikkeelle ja on nyt mitä hoikin 6-vuotias. Ei painoa ehkä kannata hirveästi korostaa, mutta onko oikeasti syytä tehdä siitä ihan tabu? Jos toinen on pullea tai laiha tuossa iässä niin olkoon, ei sille mitään voi vielä tehdä eikä ole syytäkään, mutta voihan siitä silti puhua.

Se onkin kai ainut asia, mistä miehen vanhemmat ei lapsiamme hauku. Tai no, onhan nuo lapset välillä liian laihoja, ja mua haukutaan, kun en osaa tehdä kunnon ruokaa kasvaville lapsille. Mutta siis haukkuminen oli pitkään ihan jokakertaista, vaikka siitä sanottiin, ja siksi isommat lapsemme eivät enää mummon ja papan luona käy. Mitään hyvää sanottavaa ei lapsistamme koskaan löytynyt, vaikka lapsemme ovat oikeasti fiksuja, hyvin käyttäytyviä ja menestyvät koulussakin loistavasti.

tosin se painoasia ei ole tullut yllätyksenä, koska haukkuivat minuakin lapsena possuksi, kun olin niin lihava (olin yhdessä vaiheessa ala-asteella hiukan pyöreä), nauravat vieläkin meidän lasten kuullen, miten kauhean lihava olin, että ei löytynyt vaatteita. Meidän lapsille saattavat tarjota kaupassa vaikka neljä numeroa liian isoja housuja, "nämä on tarkoitettu tukeville, voisi vaikka mahtua."

Suorastaan inhoaa sitä lastenlastaan joka muistuttaa minua eniten. painosta ei ole kyllä koskaan maininnut.

Omakin vauvani oli lihava ja myös kutsuin sitä lihavaksi, koska se oli totta. Vielä kaksivuotiaanakin saatan joskus kommentoida ystävälliseen sävyyn sen pulleaa massua tai pulleita reisiä (tyyliin "voi kun äidin kullalla on ihanan pulleroiset jalat"), vaikka se ei enää varsinaisesti lihava olekaan, vain "lapsenpyöreä".

Oma esikoiseni oli myös hyvin pyöreä ennen kuin lähti kävelemään (tai juoksemaan) ja äitini kiinnitti asiaan huomiota monta kertaa, mutta ei kai se vielä ole haukkumista jos toteaa tosiasian?

Sitä en kyllä sietäisi jos isovanhemmat haukkuisivat meidän lapsia. Ensin huomattaisin, ja jos ei haukkuminen loppuisi niin sitten eivät enää näkisi lapsiamme.

Mitern tuollaisia haukkujia voi olla.??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

mutta oma äitini välillä kommentoi veljeni lapsista minulle. Ei siis vanhempien kuullen.

Lapsenlapsi on mummoille silmäterä. Kehuvat ja ihastelevat, eivät koskaan hauku.