Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla isovanhemmille tyttären perhe tärkeämpi kuin pojan perhe?
08.08.2006 |
Meillä kyse appivanhemmistani jotka ovat jo vuosia suosineet tyttärensä perhettä ja pojan (eli myös minun) perhe on jäänyt kaikessa vähemmälle. Tyttären luona yövytään useita öitä perätysten, meillä käydään pikaisesti, tyttären lapselle ostetaan jatkuvasti jotain, meidän lapsille ei (tosin se ei tässä ratkaisevaa!), tytärtä autetaan heti kun hän vain apuun kutsuu, meille on ollut heitä vaikea saada vaikka kyse on ollut oikeasta avuntarpeesta (tytär keksii milloin mitäkin verukkeita) jne.
Ajattelen tätä asiaa lähinnä lasten kannalta, ja odotan sitä päivää kun joku heistä ymmärtää kysyä että miksi isovanhemmat ovat meillä niin harvoin. En niinkään kaipaa apua, vaikka hommaa kotona aina riittääkin, vaan heitä seuraksi lapsille ja olemaan lastenlasten kanssa myös meidän perheessä.
Olen tätä asiaa jo vuosikaudet murehtinut, enkä tiedä kannattaako jo antaa olla. Kun eivät ole asiaa itse ymmärtäneet vihjauksista huolimatta, niin unohdanko jo koko jutun ja ajattelen että omahan on häpeänsä? Miten muut olette ratkaisseet asian?
Kommentit (30)
Äiti ja tytär ovat läheisempiä. Jos raskausaika jaetaan. Tyttäret jäävät ikään kuin oman äidin piiriin, pojat siirtyvät muualle. Pohjat eivät myöskääbn ole yhtä aktiivisia puhumaan ja jakamaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidit ja tyttäret ovat aina jollain tavalla läheisempiä. Ja ehkä anopin on vaikeampi olla niin läheinen pojan vaimon kanssa, kun ei tiedä että tuppautuuko vai mitä. Niin se vaan suurimmassa osassa perheitä menee...
Vierailija:
Molemmat olivat sitä mieltä, että on aivan eri asia kun oma tyttö saa perheen, kuin oma poika.
Se vaan kuulemma jotenkin tuntuu niin erilaiselta ja läheisemmältä.
Minä olen anoppi, jolla on sekä tyttärillä, että pojalla perheet ja lapsia.
Kaikkien raskauksista olen ollut innostunut ja kiinnostunut, keskustellut tulevien äitien kanssa " tyttöjen" jutuista, eipä ole omasta mielestäni eroa miniällä ja tyttärellä. Kaikkien perheet ovat ihanan rakkaita. Ja entäs ne lastenlapset, ei eroa, olivatpa ne sitten pojan tai tyttären perheistä, kaikki yhtä ihania ja rakkaita, luulen, että tunne olisi sama vaikkapa adoptiolapsenkin kanssa. Pyrimme muistamaan nuoria perheitä tasapuolisesti, niin aineellisesti kuin tapaamisten ja puheluidenkin kanssa. Etäisyydet vaikeuttavat tapaamisia, mutta läheiseen suhteeseen lasten perheiden kanssa välimatkat eivät vaikuta.
Minun äidilläni on 4 tytärtä , hän ei ole koskaan kysellyt raskauksistamme. Äitini on 6 vuotiaana annettu kasvatiksi tädilleen ..hänen äitipuolella ei ole omia biologisia lapsia. Siihen aikaan eli 60 luvun alussa ei keskusteltu raskauksista saati sitten seksuaalisuudesta nämä asiat olivat silloin tabuja. Minun tyttäreni sai lapsen puoli vuotta sitten, minäkään en kysellyt hänen raskaudesta..Lapsi saatetaan alkuun ja hän syntyy , siinä kaikki. Toki tyttärien ja tytärpuolen raskauden ajan voinnista kysellään , muu on melkein sivuseikka. Jostain syystä en ole nainen jota kiinnostaisi kysellä joka hetken kuulumisia raskaudesta kun elämässäni työ vie kaiken energian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman menoa kirjoitti:
Minun äidilläni on 4 tytärtä , hän ei ole koskaan kysellyt raskauksistamme. Äitini on 6 vuotiaana annettu kasvatiksi tädilleen ..hänen äitipuolella ei ole omia biologisia lapsia. Siihen aikaan eli 60 luvun alussa ei keskusteltu raskauksista saati sitten seksuaalisuudesta nämä asiat olivat silloin tabuja. Minun tyttäreni sai lapsen puoli vuotta sitten, minäkään en kysellyt hänen raskaudesta..Lapsi saatetaan alkuun ja hän syntyy , siinä kaikki. Toki tyttärien ja tytärpuolen raskauden ajan voinnista kysellään , muu on melkein sivuseikka. Jostain syystä en ole nainen jota kiinnostaisi kysellä joka hetken kuulumisia raskaudesta kun elämässäni työ vie kaiken energian.
Onneksi sinulla riittää kuitenkin energiaa vauvapalstalle.
Maailman menoa kirjoitti:
Minun äidilläni on 4 tytärtä , hän ei ole koskaan kysellyt raskauksistamme. Äitini on 6 vuotiaana annettu kasvatiksi tädilleen ..hänen äitipuolella ei ole omia biologisia lapsia. Siihen aikaan eli 60 luvun alussa ei keskusteltu raskauksista saati sitten seksuaalisuudesta nämä asiat olivat silloin tabuja. Minun tyttäreni sai lapsen puoli vuotta sitten, minäkään en kysellyt hänen raskaudesta..Lapsi saatetaan alkuun ja hän syntyy , siinä kaikki. Toki tyttärien ja tytärpuolen raskauden ajan voinnista kysellään , muu on melkein sivuseikka. Jostain syystä en ole nainen jota kiinnostaisi kysellä joka hetken kuulumisia raskaudesta kun elämässäni työ vie kaiken energian.
Mahtaa olla tärkeä työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen tätä asiaa lähinnä lasten kannalta, ja odotan sitä päivää kun joku heistä ymmärtää kysyä että miksi isovanhemmat ovat meillä niin harvoin.
Aloituksen teosta on nyt noin 16 vuotta olisi mielenkiintoista tietää millaiset traumat tämä on aloittajan lapsille aiheuttanut?
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Missäs ne omat äidit jotka hyysäis teitä?
Taitaa olla vaan kateutta miehen siskoon.
Minä en tätä oivaltanutkaan.
Olen äiti, mummi, anoppi ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa mutta tyttäreeni, ainokaiseen joskus tuskastun.
Lastenlapset yhtä rakkaita ja yritän olla tasapuolinen nutta aina ei onnistu.
Joskus vaan joku tarttee enemmän apua. Elämä on!