Onko muita joilla isovanhemmille tyttären perhe tärkeämpi kuin pojan perhe?

Minun äidilläni on vaan tyttäriä ja hän on ollut kovasti hengessä mukana meidän raskauksissa ja perheiden elämässä muutenkin. Tädilläni on vain poikia hän on kateellinen äidilleni kun mummot eivät kuulema pääse niin hyvin osallistumaan poikiensa perhe-elämään kuin tyttäriensä. Esim. raskausjutuissa tyttäret ja äidit ovat läheisempiä kuin miniät ja anopit. Ehkä mummo osallistuisi enemmän jos hänet otettaisiin mukaan asioihin esim. kertomalla perheen arjesta, kysymällä neuvoa, apua jne. Voi olla, että mummo suree samaa kuin sinä, muttei uskalla tunkeutua perheenne elämään.

En tosiaankaan tiedä millaiset välit teillä on jne., mutta tällainen juttu vaan tuli mieleen...

Hän kokee jotenkin, että vanhempamme ovat enemmän tekemisissä minun kuin hänen perheensä kanssa. Itse en ole asiaa kyllä huomannut.



Se taas on aika yleistä, että tyttärillä ja äideillä on hyvät ja ehkäpä läheisemmät välit. Ainakin itse soitan äidilleni usein ja olen häneen muutenkin yhteydessä. Samalla kertaa tulee tietenkin kerrottua lasten kuulumisia. Tämä asetelma on samanlainen myös kaikkien kavereiden perheissä. Eli äidin puoleisten isovanhempien kanssa vaan ollaan usein enemmän tekemisissä.



Itse muistutin veljelleni, että onhan hänenkin vaimonsa paljon tekemisissä oman äitinsä kanssa. En sitten tiedä, että onko syytä kateuteen jos äitini on meillä lapsenvahtina noin kaksi kertaa vuodessa . Veljen anoppi (ja hänen aikuiset lapsensa) taas on heidän perheessään lapsenvahtina useita kertoja viikossa. Tasapuolistahan tietenkin olisi, jos lapsia kohdeltaisiin aivan samalla tavalla. Käytönnön syistä ei aina ole mahdollista. Kannattaa varmaan ajatella kokonaistilannetta.

miniöistä ei aina tiedä...;)...Silkkaa biologiaa, HS:ssa oli juttua joku vuosi sitten Tiede-palstalla.

Molemmat olivat sitä mieltä, että on aivan eri asia kun oma tyttö saa perheen, kuin oma poika.

Se vaan kuulemma jotenkin tuntuu niin erilaiselta ja läheisemmältä.

Mulla ja anopillani kyllä on ihan hyvät välit. Toki erimielisyyksiäkin on ollut, mutta ne on aina selvitetty. Ymmärrän kyllä että äidin ja tyttären välit ovat tietyllä lailla erilaiset kuin äidin ja pojan, mutta kyllä anoppi usein soittelee ja kyselee meidän kuulumisia. Meille heitä vain on vaikea saada, saati sitten johonkin esim. matkalle meidän kanssa, tyttären perheen kanssa kyllä reissataan. Tiedän että anoppi rakastaa meidän lapsia kovastikin, ja usein harmittelee ääneen kun niin harvoin nähdään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se on ihan heidän oma vika jos harvoin nähdään. He pystyisivät kyllä töidensä puolesta (appi eläkkeellä, anopilla osa-aikatyö) tulemaan meille useamminkin ja pyydetty kyllä ollaan, mutta eivät vain tule. Uskon että tämä jossain vaiheessa tulee vielä jollakin lailla selkeytymään, en vain tiedä miten, yritetään kestää :)



ap

Vierailija:

tytärten lapset ovat varmasti omaa " geeniperintöä" ,

miniöistä ei aina tiedä...;)...Silkkaa biologiaa, HS:ssa oli juttua joku vuosi sitten Tiede-palstalla.

Luulisin, että äideille se oman tyttären lapsen saanti on vain isompi juttu kuin oman pojan lapsen saanti, vaikka ei se välttämättä tarkoita sitä, että rakastaisi omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan yhtään vähemmän. Ehkä se joissakin tapauksissa voi sitten konkretisoitua ap:n kuvailemalla tavalla. Ehkä se on jokin alitajuinen, biologinen juttu... sitä kuitenkin voi aina olla varma omasta tyttärestään, mutta ei miniästä...

Positiivista on se, että anoppi sotkeutuu sitten tyttärensä perheen asioihin, ei meidän, niin hyvässä kuin pahassakin.

ainakin anopillani. On oikein paha mieli kun ajattelen, mistä lapsemme jäävät paitsi serkkuihinsa verrattuna. Onneksi omat vanhempani ovat elossa!

laittamaan lapsenlapsia eriarvoiseen asemaan. Meille on turha tulla itkemään sitten kun lapset kasvavat ja eivät halua pitää yhteyttä isovanhempiinsa. Se on sitten isovanhempien oma moka jota minä en ala korjailemaan. Meillä muuten appi on se jolle tyttären perhe on kaikki kaikessa. Anopilla ei ole niinkään läheiset välit tyttäreensä.

kuin tyttärensä perhettä. Mummoni ei kyllä juurikaan pidä miniöistään (ei sitä kyllä myönnä, mutta tietää siitä miten heistä puhuu) eikä miniät oikein välitä hänestä, mutta hän kyllä tuppautuu auttamaan, koska eihän ne mitään osaa ja pitäähän niitä raukkoja auttaa... Tyttären lapsia ei ole koskaan hoitanut.

samanlainen ajatusmaailma. Hän usein kertoo minulle, kuinka tyttärensä kanssa kolahtelee sukset ristiin vähän väliä... Minäkään en miehen siskon kanssa ole sydänystävä, mutta toimeen tullaan kuitenkin. Omista vanhemmistani en tiedä suosivatko meidän perhettä, kun veljen ovat minua nuorempia ja heillä e ole vielä perhettä. Äitini kanssa tulen toimeen, mutta ollaan erilaisia. Läheisempi olen anoppini kanssa. Nauretaan aina anopin kanssa, kun liikutaan kaupungilla, kun myyjät ym. luulevat meitä usein äidiksi ja tyttäreksi. :)

Vai mikä on vialla, jos ei oma äiti käy hyysäämässä perhettä?

ehkä kyseessä on geneettinen että aivan varmasti tyttären lapsissa on omat geenit sillä eihän sitä tiedä että pojan lapset ovat varmasti pojan. Se oli joku biologinen juttu. Ja luulen että tytärtä on helpompi lähestyä kuin miniää. Tyttären kanssa saa erimielisyydet nopeammin selvitettyä kun tyttären tuntee läpikotaisin

Siksi tyttärien perheetkin tuntuvat monesti olevan isovanhemmille läheisiä.

Meidän lapsemme on luovutetusta munasolusta joten geneettistä yhteyttä on enemmän tuonne anopin puolelle. Vaan eipä sellainen pikkuseikka onneksi kiinnosta minun äitiäni :)

totaalisen tympääntynyt tilanteeseen. Eihän heti tarvitse olla jostain katkera jos asiasta purnaa, eikö vain. Ja tiedoksi että välit äitiini ovat kyllä ihan kunnossa ja hän kyllä auttelee paljonkin, usein ihan vapaaehtoisestikin, eli siitä ei ole kyse. Mainitsin jo aiemmin että ajattelen asiaa nyt lasten kannalta, eli tärkeää olisi olla toistenkin isovanhempien kanssa ja että isovanhemmat eivät tosiaan sitten 10 vuoden päästä surkuttele kun ei lastenlapset tule kyläilemään enää...

voisin kuvitella, että minun lapset saisivat enemmän puuttumista ja hössötystä kuin veljeni. Ihan siitä syystä, että lapsiasiat koetaan naisten jutuksi ja anopit ei oikein uskalla astua miniöiden reviirille kuten tyttäriensä. Näin se on kaikissa tuntemissani suvuissa. Tietysti toivoisin, että osa puuttumisesta ja ylimääräisestä häsläyksestä siirtyisi veljeni ristiksi, mutta pelkään pahaa, ettei niin kävisi.

Tyttären perheelle ostellaan kaikkea ja ollaan hoitoapuna.. Pojan lapset saavat jouluna ja synttäreillä jotain pientä. Hoitoapua harvemmin tajolla..

anoppi kävi aina kälyn perhettä katsomassa ja auttamassa tuon tuosta ja soitteli kuulumisia päivittäin useastikin. Meille tullut usein viikkoihin tai kuukausiinkaan, vaikka asutaan ihan lähellä.



Anoppi otti kerran asian itse puheeksi ja syy selvisi: anopin ei tarvitse olla meistä huolissaan, koska näkee että meillä lapset ja koti hoidetaan hyvin ja parisuhdekin voi hyvin. Tyttärellään taas oli asiat niin ja näin, vaikka me emme olleetkaan mitään ongelmia havainneet.



Empä ollut ajatellutkaan, että anoppi osaisi ajatella minusta näin ja olla sitä mieltä, että olen äitinä parempi ja kykenevämpi kuin tyttärensä. Mistä sitä tietää, jos ap:n ja muidenkin anopit ajattelevat salassa näin miniästään.

" tunnetyöstä" eli jatkavat traditioita, johon kuuluu myös siis se, miten ollaan sukulaisten kanssa tekemisissä. Naiset myös usein vastaa viime kädessä perheen ruokahuollosta, lasten vaatevalinnoista, miten usein siivotaan jne.



Aina ei niin toki ole, mutta monesti on näin, että tytär omaksuu ainakin jotain äitinsä tapoja em. asioissa ja siirtää niitä omassa perhessään eteenpäin. Näin ollen anopista tuntuu, että siellä oman tyttären perheessä on " kotoisampi" olo ja ymmärtää perhekultuuria paremmin. Ja usein tälläiset jutut jää tiedostomattomaksi eikä tarkoita, että miniä ja anoppi ei tulis toimeen tai olis riitaa. Vaan että " ei vaan tuu lähdettyä" ja sitten siellä vieraisilla on jotenkin epämääräisen hankala olo. Vaikkei siis mitään kahnauksia olisikaan - tuntee vaan itsensä oudoksi tai vieraaksi.



Monestihan on niinkin, että naiset eivät millään haluaisi mennä anoppilaan yökylään tai viettää siellä suuria juhlapyhiä jne. Vaikkei siis olisi mitään " oikeaa" syytä vieroksua anoppilaa. Samasta asiasta kyse kuin tuossa yllä.



Ap - ymmärrän, että harmittaa, mutta koeta saada miehesi pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa ja voisitteko te perheenä tai miehesi ja lapsesi käydä useammin siellä isovanhempien luona, jos he eivät saa aikaiseksi tulla teille. Vaikka isovanhempien olisikin helpompi liikkua jne.



Eikä kannata vertailla liikaa siihen miten sisaruksiin suhtautuvat. Mulla ainakin on äiti paljon läheisempi mun siskon kanssa eikä se ole kenenkään vika, niin vaan on. Tulevat hyvin toimeen ja sisko uskoutuu äidilleni omista asioistaan jne. Mulle taas äiti on viimenen, jolle rupeisin ongelmistani puhumaan, vaikkei meillä mitään riitaa olekaan. Joten päivänselvää, että äidilleni on luontevampaa hoitaa siskoni lapsia. Mutta tykkää myös minun lapsistani ja minä koetan tehdä parhaani, että äidilläni ja lapsillani olisi mahdollisuus läheisiin väleihin, vaikka omat välini äitiini ei niin huiput olekaan.