Perheelliset kertokaa missä asioissa lapset ovat esteenä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat ovat edenneet työssään ja toimeentulo on turvattu.

Rakas harrastuksemme jäi moneksi vuodeksi tauolle. Samoin laskettelu.

Nyt kun lapset ovat isompia, molempia voi taas harrastaa.

Meillä ei ollut turvaverkkoja, joten ei päästy yhdessä leffaan, syömään tai yhtään minnekään. Muutaman kerran otimme MLL:n lastenhoitajan, mutta niitä oli vaikea saada, kun oli monta pientä lasta.

Jos hankitte 1-2 lasta, tuo aika menee nopeasti ohi. Me saimme 6 lasta, joten tuota pikkulapsivaihetta kesti yli 10 vuotta. Mutta meille se oli valinta.

Emme asu Suomessa, joten MML lastenhoitajaa emme voi ottaa ja ainoastaan yksi lapsi on tarkoitus tehdä. Ei tule yhtään enempää.

Yöunet, vapaa-ajanharrastukset, työnteko, matkustelu, perintösuunnittelu. 

Mekin luultiin että meillä oli hyvä turvaverkko eli kolme innokasta isovanhempaa. No, yksi sairastui ja kuoli nopeasti. Toisia ei lapsenlapset sitten oikeasti kiinostaneetkaan. Heille riittikin että laitetaan pari kuvaa aina välillä lapsista, niin pääsevät näyttämään niitä tutuilleen...

Meillä on kaksi lasta suht isolla ikäerolla ja itse teen vuorotöitä.

- 10 vuoteen en ole päässyt esimerkiksi töiden jälkeen asioille, kun ajetaan nilkka suorana päiväkodille.

- omia harrastuksia ei ole, johtuen vuorotöistä ja lastenhoidon haasteista. Lapsilla alkaa olla omia harrastuksia joten tingitään omista

- oli monta vuotta etten päässyt edes hammaslääkäriin. Johtuen siitä että kun olen arkivapaalla olen yksin lasten kanssa. Nyt on helpompaa kun nuorempikin jo eskarissa.

- yhteistä aikaa miehen kanssa ei käytännössä ole ollenkaan, läpsystä vaihtoon ja kotitöitä on meidän arki

- mikään spontaani ei onnistu. Koska lapset. Tarkoitan tällä siis omia menoja. Ne pitää suunnitella viikkoja etukäteen ja aina riski että peruuntuu koska noro/täit/kuume jne. Yllättää 100% varmasti juuri kun oma hetkesi olisi käsillä.

Vierailija kirjoitti:

Aattelen et jos kokee, että lapsi on este ei kannata hankkia ollenkaan😊

Itse taas ajattelen, että asiallisen vanhemmuuden lähtökohta on, että ymmärtää lapsen olevan este tietynlaisille asioille. Lasta ei voi esimerkiksi altistaa kaikenlaisille ihmisille ja ilmiöille, lasta ei voi jokaisen oman mielenmuutoksen vuoksi repiä uuteen asuinympäristöön, lapsi on este omalle todella intensiiviselle harrastustoiminnalle, ehkä reissutyöllekin. 

Jos hankkii lapsia kuvitellen, että kaikki jatkuu ihan ennallaan, on iso riski sille, että lapsi kasvaa turvattomissa olosuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat este itsekkyydelle. Ei voi enää tuijotella vain omaa napaa, kun on pieni ihminen hoidettavana ja huolehdittavana. 

Muahahahahaha, ruhahahahaa!

Olisitpa asunut meidän perheessä, niin olisit nähnyt omin silmin, miten me lapset emme suinkaan estäneet vanhempiemme itsekkyyttä millään lailla.

Itse ainakin joudun asumaan talossa jossa en haluaisi ja paikkakunnalla jossa en viihdy, koska on lähellä lasten kouluja ja harrastuksia. Maksan asumisesta ihan liikaa siihen nähden mitä käyttäisin asumiseen yksin olessa. Joudun olemaan naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa olisin varmasti eronnut ilman lapsia. Lisäksi olen työssä, jossa en viihdy, haluaisin ottaa kiinnostavia pätkätöitä ympäri suomea ja irtisanoutua jos en viihtyisi. Nyt ei voi koska asuntolaina ja lapset. Lisäksi minulla ei ole aikaa eikä rahaa huolehtia itsestäni niin hyvin kuin haluaisin.

Joo, ja kaikki varmaan onnistuisi lastenkin kanssa, mutta minusta se ei ole reilua lapsille vaihtaa jatkuvasti koulua, kokea juurettomuutta ja saada uusia äitipuolia ja ties mitä uusperhekuvioita ja huoltajuuskiistoja. Lapset ovat kuitenkin minulle kaikkein rakkainta ja ajattelen ensisijaisesti heidän parastaan.

Tässä jotain mitä tulee mieleen:

-nukkuminen

-hiljaisuus

-älyllinen kehittyminen (siis oma, lapset toki kehittyy)

-seksi

-harrastukset

Kannattaa siis harkita tarkkaan.

M39

Avioerossa. Lasten vuoksi sitä lykkää ja lykkää jne. T:Isä

Lasten hankkiminen on valinta, kyllä se vaikuttaa todella paljon kaikkeen. Riippuen toki aina tilanteesta: millainen tukiverkko, millaiset tulot, millainen asunto, millaiset omat mielenkiinnot ja tavoitteet.

Mutta vaikka kaikki olisikin kivasti, kyllä se vaikuttaa (tai ainakin sietäisi vaikuttaa!). Omaa aikaa on vähemmän, voi joutua valvomaan öitä, rahaa menee enemmän, ei pääse yhtä vapaasti lähtemään kaikkialle, jutut voi peruuntua kun lapsi sairastuu (ja ne tekee sitä yllättävän usein, lapsettoman näkökulmasta).

Mutta mistään asiasta ei toki täysin täydy luopua, monet on vaan isomman panostuksen takana, tai kelle mitenkin, riippuen olosuhteista.

Silti, kyllä lapsen haluaminen sietäisi olla valinta elää sitä elämää lapsen/lasten kanssa, olla valmis siihen ja sen tuomiin muutoksiin. Lapset tuo myös mukanaan paljon sellaista hyvää, mitä ei ilman heitä osaa kuvitellakaan. 😊

Koiran omistamisessa

Jos puoliso eikä turvaverkot ole saatavilla ja olet kotona koiran ja lasten kanssa, kun pitää ulkoiluttaa koiraa, voi olla ponnistus päästä pihalle taaperoiden kanssa puettuna, rattaiden ja talutushihnan kanssa. Jos koiraa pitää käyttää usein ulkona vaikka ripulia takia, uskallatko jättää lapset keskenään kotiin, jos ei ole toista aikuista paikalla. Jos annat koiran tehdä jätökset pihalle, ei voi lapsia päästää pihaan leikkimään.

Henkiselle vapaudelle. Lapseni on jo aikuinen, mutta koskaan ei tule olemaan sellaista vapaata hetkeä, ei sekuntiakaan, etteikö koko olemassa oloni ja identiteettini vähintään alitajuisesti keskittyisi vanhemmuuteen ja tässä tarkoitan sillä sitä ikuista ja joka hetkistä huolta omasta lapsesta, vaikka sitten kuinka vanhasta. En tule koskaan enää olemaan hetkeäkään vapaa, pelkkä minä omine haluineni.

Vierailija kirjoitti:

Menee vain joku vuosi, kun lapset sitoo. Silloinkaan ne ei estä mitään, jos turvaverkko on kunnossa.

Niin enemmän koira ja sen hoito vie aikaa kuin terve lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa.

On paskapuhetta ettei lasten saaminen muuttaisi elämää. Se muuttaa kaiken.

Etkö siis pysty käymään töissä lasten takia? Etkä syömään, nukkumaan, ulkoilemaan, palstailemaan jne. Tuohan olisi tilanne, jos lapset olisivat kaikessa este. Tottakai lapsen saaminen elämää muuttaa, mutta ei sen tarvitse elämää juurikaan rajoittaa, jos ei itse päätä rajata tekemisiään. 

Mulla lapsi on esteenä kaikissa noissa asioissa. :D En voi tehdä sitä työvuororytmiä mitä pomo toivoisi, en voi jäädä ylitöihin, en voi syödä silloin kun haluan ja mitä haluan ilman huutokonserttia taustalla, nukkua en ole voinut öisin kolmeen vuoteen yhden lapsen toimesta ja päiväunet on mahdoton ajatus, koska lasta ei saa jättää valmomatta, ulkoilu pitää tehdä lapsen ehdoilla eikä patikoimaan tai juoksemaan tai oikeastaan melkein mitään pääse tekemään ja palstailu on hankalaa, koska lapsen nähden ei saisi käyttää puhelinta vaan pitäisi olla läsnäoleva 24/7. Että silleen.

Joskus väsyneenä iltapala-aikaan tuntuu, että haluaisi joskus syödä rauhassa. Samalla pitää antaa lapsille ruokia ja yrittää syödä itsekin. Tosin esikoinen on jo koulussa ja osaa ottaa jo ruokansa, halleluja sille. Onneksi loputkin kasvavat koko ajan. Uskonkin, että alakouluikäisten vanhempina elo voi olla itsellekin armollisempaa,kuin alle kouluikäisten. Lukumäärä myös vaikuttaa, yhden lapsen kanssa oli mielestäni vielä kivasti omaa aikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. Meillä on 3 alle 8v lasta, ei tule mieleen asiaa tai tekemistä, jonka lapset olisivat estäneet. Melkeinpä päinvastoin, on tullut tehtyä paljon enemmän kaikkea kuin ennen lapsia. Mies 35v

Tämä varmaan riippuu juuri siitä kuinka aktiivisia ihmiset on ollut ennen lapsia. Me ollaan menossa koko ajan, yhteisiä harrastuksia on paljon ja myös omia harrastuksia. Lasten myötä monet harrastukset jäisivät väliin ellei saisi hoitajaa. Joitain harrastuksia toki voi lasten kanssa tehdä mutta kyllä se harrastaminen muuttuisi radikaalisti.

En paljon enää retkeilyä harrastanut sen jälkeen kun lapset syntyivät. Tähän joku hardcore tyyyppi tietysti tulee sanomaan että kyllä voi, no en voi heidän kanssaan pidemmille vaelluksille lähteä. Hoitajia meillä ei taas ole muutakuin maksettuna eli ei käytännössä yön yli reissuja.

Olen kasvattanut neljä lasta eivätkä he ole olleet este millekään. Ainoa este mikä ihmisellä on on pään sisällä. tietysti jos ei ole tarpeeksi älykäs ymmärtämään että perheen perustaminen muuttaa elämää niin se on sitten vaan on niin.

Kun lasten teko oli ajankohtaista niin olin ihan tarpeeksi käynyt kapakoissa, kokeillut omaa viehätysvoimaani miehiin ja myös ollut töissä. Kun kavereiden kanssa vietetyt illanvietot, kapakat ja matkustaminen alkoivat tuntua kaikki samalta puurolta niin esikoinen sai tulla. Edessä oli erilainen ja mielenkiintoinen ajanjakso. Sitten tuli toinen ja elämä jatkui. Joskus eksyin jonkun kaverin kovasti pyytämänä baariin. En tykännyt, hieman hiprakassa ja enemmän kännissä olleet iholle yrittävät miehet tuntuivat niljakkailta, ilma saastaiselta ja naiset itseään tyrkyttäviltä ilotytöiltä. Eli en viihtynyt. Muutama vuosi sen jälkeen erosin miehestä ja meni kolme kuukautta ja löysin uuden. Muutettiin kohta ulkomaille ja tehtiin lisää lapsia niiden olemassaolevien lisäksi. ei ole ollut ongelmia eksän kanssa, uusperhe on toiminut saumattomasti ja elämä on ihanaa. En kaipaa kapakoita enkä yksin matkustamista. kakskytä vuotta lapsielämää 25-45 ja nyt lapset kasvaneet niin että voi hämpsötellä omiani yksin ja miehen kanssa. Itseasiasaa nuorimmat lapset ovat olleet koulussa jo vuosia niin minulla on ollut minäminäminäaikaa ainakin 7 vuotta suunnilleen kahdeksasta aamulla iltapäivä kolmeen.  Nyt olen aloittanut työt. Tylsää alkoi olemaan. Nautin aikaisista nukkumaanmenoista ja herätyksistä. Lopetettiin kokonaan alkoholin juonti miehen kanssa 10 vuotta sitten kun tajuttiin että koko viikonloppu meni koomassa iltaviinin takia. Sitä kohmeloa olotilaa en kaipaa. 

Käyttäjä34428 kirjoitti:

En paljon enää retkeilyä harrastanut sen jälkeen kun lapset syntyivät. Tähän joku hardcore tyyyppi tietysti tulee sanomaan että kyllä voi, no en voi heidän kanssaan pidemmille vaelluksille lähteä. Hoitajia meillä ei taas ole muutakuin maksettuna eli ei käytännössä yön yli reissuja.

Mä en ole erityisen hardcore mutta retkeily ja vaeltelu  lasten kanssa on helppoa ja kivaa. Ne kasvaa aika nopeasti niin että huolehtivat ihan itse itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut, että lapset olisivat este yhtään millekään. Tietenkin lapsiarki on erilasta kuin sinkkuarki, mutta mielestäni en ole joutunut luopumaan juuri mistään lasten takia. Ainut tuntuva muutos on yhtenäisen yöunen puute. Sekin meillä poistui viimeistään kun lapset täyttivät 2. 

Sinkkuarki? Miten se liittyy mihinkään, kyllä lapsiperheellinen voi olla sinkku ja lapseton pariskunta naimisissa. Ap kysyykin miten kahden lapsettoman aikuisen parisuhdearki muuttuu lasten myötä. Ap ei ole sinkku.