Halu kuolla, mutta
Oon ollut reilun vuosikymmenen masentunut enkä ole toistaiseksi saanut lääkkeistä enkä monista yritetyistä hoidoista ja hoitomuodoista apua. En ole saanut oikeastaan mistään mielihyvää viimeisen kolmen vuoden aikana ja hiljaa ovat hiipuneet myös ne pienen pienet tyytyväisyyden häivähdykset. Kuitenkin, olen mieleltäni liian heikko tappaakseni itseäni, mutta suurin syy itsemurhan lykkäämiselle on rajaton empaattisuuteni ja rakkauteni läheisiäni ja perhettäni kohtaan. Kaikki mitä teen, teen sen heidän vuokseen. En halua tuottaa tuskaa heille, mutta välillä haluaisin olla itsekäs ja mennä, mutta en pysty sitäkään tekemään.
Ei hajuakaan siitä mitä kitinä täällä foorumilla auttaa, mutta menkööt kun olen vaivaa tekstin eteen nähnyt.
Kommentit (57)
Älä suotta kiirehdi, ehdit kyllä viettää kuolleena aivan tarpeeksi monta miljardia vuotta kun se aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun katsot aurinkoon, jäävät varjot selkäsi taakse.
Itselläni masennus katosi, kun tuli niin paljon kiireitä, ettei ollut aikaa miettiä, meneekö minulla hyvin vai ei. Mielihyvä, tyytyväisyys, en ehdi edes ajatella, olenko kokenut sellaista vai en.
Alapeukku tämän takia. Jouduin juuri tuollaisen pakkosuorittamisen, masennuksen oireiden sivuuttamisen ja tervettä, toimivaa ihmistä teeskentelyn jälkeen sairaalaan, kun kaikki oli vain liikaa ja yritin itsemu rhaa. Keinosi ehkä toimii pieneen alakuloon, mutta vakavampaan masennukseen ei.
Mulla vähän sama juttu. Tosin mun ainoa omainen on äiti joka on tällä hetkellä pysyvässä laitoshoidossa muistisairauden takia ja hän ei enää edes muista minua. Enää ei olisi mitään estettä kuolla, mutta ei mulla ole rohkeutta tehdä sitä itse. Olenkin elänyt kovin epäterveellisesti viime vuodet ja toivonut että joku sairaus veisi mennessään.
Kirjoituksesi oli juuri kuin olisin itse sen tehnyt. Tuli aivan kylmät väreet! Itselläni auttanut hetkittäin (ei siis poistanut koko ongelmaa) harrastus, johon todella uppoudun, saan paeta sinne kaikkea ja elää siinä omassa maailmassani sen ajan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!<3
Masentuneet. Lukekaa Raamattua. Sieltä. Löytyy toivo.
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta kiirehdi, ehdit kyllä viettää kuolleena aivan tarpeeksi monta miljardia vuotta kun se aika koittaa.
Ruumis kylläkin mätänee ja maatuu, jos ei kuollutta ruumista polteta ja tuhkata, joten sepä siitä viettämisestä kuolleena.
Kaikki me ihmisetkin onneksemme kuollaan; kukaan ei jää tänne ikuisesti. Sehän on autuutta toisaalta, ainakin elämässään paljon kokeneiden kohdalla päästä ikuiseen lepoon. Ainakaan noin 100 vuotiaana kukaan enää hangoittelee vastaan ikuista poistumistaan,
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet. Lukekaa Raamattua. Sieltä. Löytyy toivo.
Miltä sivulta?
Keho on täysin jumissa jos ihmisen ajatukset on noin sakkaisia. Omaa kokemusta aiheesta. Itsellä huomasin, että pää alkaa virkistymään kun:
-venyttelin kunnolla niskan ja kaulan lihaksia. Yläselkä ja rintakehän liikkuvuus myös.
-jos on rahaa niin hierojalle, esim opiskelijahieronta n.25e kerta. Auttaa ja saa aivoissa endorfiiniryöpyn. Ei ehkä eka kerta, mutta toka, kolmas.
- Alaspäin katsova koira joogasta, se avaa hengitystä ja rintakehää. Ne ovat lukossa jos tilanne on tuo. Ks. videoita YouTubesta
-Hengitys muutenkin, jos olen ahdistunut, huomaan, että en ole hengittänyt koko päivänä normaalisti. Hengitykselle pitää ottaa aikaa ja opetella uudestaan hengittämään.
-kuolema ei ratkaise yhtään mitään. Jos kiinnostaa niin etsi YouTubesta: nde videoita. Niistä oppii paljon elämästä. Alkuun vaikka nde erika mckenzie
Vierailija kirjoitti:
Keho on täysin jumissa jos ihmisen ajatukset on noin sakkaisia. Omaa kokemusta aiheesta. Itsellä huomasin, että pää alkaa virkistymään kun:
-venyttelin kunnolla niskan ja kaulan lihaksia. Yläselkä ja rintakehän liikkuvuus myös.
-jos on rahaa niin hierojalle, esim opiskelijahieronta n.25e kerta. Auttaa ja saa aivoissa endorfiiniryöpyn. Ei ehkä eka kerta, mutta toka, kolmas.
- Alaspäin katsova koira joogasta, se avaa hengitystä ja rintakehää. Ne ovat lukossa jos tilanne on tuo. Ks. videoita YouTubesta
-Hengitys muutenkin, jos olen ahdistunut, huomaan, että en ole hengittänyt koko päivänä normaalisti. Hengitykselle pitää ottaa aikaa ja opetella uudestaan hengittämään.
-kuolema ei ratkaise yhtään mitään. Jos kiinnostaa niin etsi YouTubesta: nde videoita. Niistä oppii paljon elämästä. Alkuun vaikka nde erika mckenzie
Turha alarunkuttaa siellä.
Olen ollut vakavasti masentunut ja tiedän mitä on halu kuolla ja tiedän millä keho ja mieli saadaan uudestaan kuntoon. Jos neuvoistani on jollekin edes 1% hyöty, niin kerron mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi oli juuri kuin olisin itse sen tehnyt. Tuli aivan kylmät väreet! Itselläni auttanut hetkittäin (ei siis poistanut koko ongelmaa) harrastus, johon todella uppoudun, saan paeta sinne kaikkea ja elää siinä omassa maailmassani sen ajan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!<3
Saanko udella mitä harrastat? Itseäni, kun ei kiinnosta mikään, vaikka olen yrittänyt mielenkiintoani herätellä eri harrastuksiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet. Lukekaa Raamattua. Sieltä. Löytyy toivo.
Luettu on. Löysin Jeesuksen elämään, mutta toivoa en löytänyt, vaikka kuinka etsin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi oli juuri kuin olisin itse sen tehnyt. Tuli aivan kylmät väreet! Itselläni auttanut hetkittäin (ei siis poistanut koko ongelmaa) harrastus, johon todella uppoudun, saan paeta sinne kaikkea ja elää siinä omassa maailmassani sen ajan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!<3Saanko udella mitä harrastat? Itseäni, kun ei kiinnosta mikään, vaikka olen yrittänyt mielenkiintoani herätellä eri harrastuksiin.
ap
Askartelen kalusteita nukkekotiin, rakennan legoista mielikuvitusmaailmoja, luen ja kirjoitan runoja, otan puhelimellani kuvia luonnosta, kerään leikekirjaan lehdistä upeita kuvia kauniista metsämaisemista, pelaan vanhalla Nintendolla.
Moni ei ymmärrä harrastuksiani, sillä olen keski-ikäinen nainen, ne eivät ole "yleisesti hyväksyttyjä", joten en edes viitsi puhua niistä kellekään. Ne vain ovat sitä mistä itse nautin. En osaa nauttia esim. tapahtumissa käymisestä ym. "normaalista".
Toivon Sinulle Ap, että löydät jonkun harrastuksen josta sinä itse nautit, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi oli juuri kuin olisin itse sen tehnyt. Tuli aivan kylmät väreet! Itselläni auttanut hetkittäin (ei siis poistanut koko ongelmaa) harrastus, johon todella uppoudun, saan paeta sinne kaikkea ja elää siinä omassa maailmassani sen ajan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle!<3Saanko udella mitä harrastat? Itseäni, kun ei kiinnosta mikään, vaikka olen yrittänyt mielenkiintoani herätellä eri harrastuksiin.
ap
Ja jatkan, harrastan kävelyä. En hiki hatussa, vaan lenkkeilen rauhassa, pysähdyn mukavien asioiden äärelle. Jos näen vaikka puusta pudonneen lehden, pysähdyn ottamaan kuvan. Ja jos joku mukava vanhus tulee vastaan, juttelen hänen kanssaan. Oman ikäisten jutut tuntuvat joskus hieman pinnallisilta.
Mikä on syynä masennukseesi?
Vastasit yhteen viestiin, että sinulla ei ole toivoa. Mistä ei ole toivoa?
Miksu on tabu? Miksi ei ymmärretä että jotkut eivät vain halu elää? Mä en ymmärrä miksi ei kaikille halukkaille annettaisi my rkkytabsun?
Itse ollut pienestä lähtien masentunut, mikään ei ole koskaan auttanut. Nyt olen 30 ja olen aikuisten oikeasti väsynyt.
Tämä maailma ei ole paikkani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet. Lukekaa Raamattua. Sieltä. Löytyy toivo.
Miltä sivulta?
Vaikka Psalmit alkuun
Jättäkää Raamattuasiat tästä pois. :( Aiheuttaa monelle vain ahdistusta.
Kannattaa keskittyä olemassa oleviin asioihin. Kaikki henkijutut vain sekoittavat ihmisen mieltä. Raamattukin on vain ihmisten kirjoittama eikä mitään jumalaa oikeasti kukaan ole nähnyt.
Asiallinen apu ja tuki on parasta masentuneille.
Kun katsot aurinkoon, jäävät varjot selkäsi taakse.
Itselläni masennus katosi, kun tuli niin paljon kiireitä, ettei ollut aikaa miettiä, meneekö minulla hyvin vai ei. Mielihyvä, tyytyväisyys, en ehdi edes ajatella, olenko kokenut sellaista vai en. Sitä vaan porskutetaan eteenpäin hektisellä aikataululla. Nyt sattui olemaan pieni tauko, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Ehkä hyvä niin, sillä satuin huomaamaan viestisi. Pahimpina aikoina itse ajattelin, että niin kauan kun on edes yksi ihminen, joka välittää minusta edes vähän, kannattaa elää. Asioilla on taipumus selvitä. Kyllä sinäkin vielä onnellisuuden löydät!