Lemmikiksi adessiivi? Mitä mieltä? Onko helppohoitoinen
Adessiivia harkitsen lemmikiksi. En tiedä onko helppo opettaa sisäsiistiksi.
Kommentit (208)
Ottaisin hauskan ablatiivin, koska mieheni on turkkilainen.
Meillä on koko lauma riehunut ihan essiivinä koko illan..
Adjektiivin kanssa on monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Komitatiivin kanssa on rattoisaa. Tykkään!
Mulla myös! Mutta olen lääkäri ja usein poissa kotoa. Hommattiin instruktiivi kaveriksi.
Keinot on monet!
En tiedä miten nykyään, mutta ainakin ennen adessiiveilla oli taipumusta karkailla ihan sopimattomiin paikkoihin. Niin kuin vaikka huoneisto parvekkeella. Aina joutui paimentamaan. Mutta ehkä tilanne on muuttunut paremmaksi?
Meillä on tosi söpö pikku partikkeli.
Ja se viihtyy kaupunkioloissakin, koska ei vie paljon tilaa..
Objektiivi on aivan mahdoton linssilude. Aina, kun otan kännykän käteen, se ilmestyy eteen poseeraamaan.
Nykyisin, kun lainsäädäntökin tukee, translatiivi on muodostunut suosikikseni. Ongelma sen ja muidenkin lemmikkieni kanssa on partikkelien paljous. Niitä saa koko ajan olla siivoamassa kaikkialta. Muilla samaa?
Pronomini on tosi kiva. Se on niin pieni ja siitä on moneksikin.
Missä on nyt Kalevauvan Aapo ja Kimmo kun tarvittaisiin! Heti paikalla laulun sanoitus tästä. Tai siitä ”lemmikiksi supiini” -ketjusta!
Minulla on lemmikkinä oma possessiivisuffiksini. Ihan minun ikioma.
Meidän tautofonia ääntelee kyllästyttävän samanlaisilla äännähdyksillä, useita kertoja peräkkäin. Raskasta sitä on kuunnella. Muuten on kyllä ihan mukava.
Kiitos, saitte minut ja lemmikkiadessiivini hymyilemään :)
Meillä on konditionaali. Olisiko siinä vähän naalin verta on joskus niin villi. Ei kestä ollenkaan käskytystä, pitää aina kysyä istuisitko, tulisitko tänne? Kovin herkkä korvainen.
Partitiivi on lemmikkinä välittömästi osa perhettä.
Otettiin komparatiivi ja superlatiivi. Yhtä kähinää! Toinen aina haastavassa ja toinen kuvittelee olevansa supermuotojen supermuoto.
päivän suosikkilemmikkihän on tietenni narratiivi.
😅
Natiivit jakavat mielipiteitä. Joillekin se aito oikea, joillekin liian tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lemmikkinä oma possessiivisuffiksini. Ihan minun ikioma.
Lyhyesti vaan possu? Anteeksi possuni tietysti.
Komitatiivin kanssa on rattoisaa. Tykkään!