Nyt se on todettu; lihavuus ei ole ihmisen oma syy

Vierailija kirjoitti:

Rumaa se lihavuus joka tapauksessa on. Oli syy neurolepteissa, aivotoiminnassa, hengitysilman mukana ihon läpi imeytyvissä kaloreissa tai isoissa luissa. Kun ihminen saa enemmän energiaa kuin kuluttaa, niin ylimääräinen varastoituu. On itselläkin ylimääräistä, mutta peilistä se ratkaisun avain löytyy.

Hyvä jos sinulla löytyy. Kaikilla ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

14 vuotta sitten pudotin painoa 93 kg ->72 kg lyhyessä ajassa  40+ v iässä  kunnon dad bodystä aika fitiksi. Pysynyt tuossa painossa. Ihan oma valinta tuo on ollut. Punkeroksikin tulin ihan itse ahmimalla ja herkuttelemalla.

Tajusin mässätessäni hyvin, että perjantaipitsan mättö, sipsien, kolan ja bissen kanssa ja kaikki muu napostelu arkena oli ylimääräistä nautintoa. Lopulta kyllästyin ähkyisään oloon eikä ruokamättökään antanut enää kiksejä.

Musta tämä nykyihminen ei pysty vastustamaan kiusauksia -jargon on ihme lätinää. Miten voidaan ajatella, että joku voisi sitten lopettaa, tupakan, alkoholin tai huumeet, jos ihmisellä ei ole valinnan mahdollisuutta omaan käytökseen.

Surullista jos osa jää haluamattaan lihavaksi, kun tuetaan uskoa, ettei sille mitään voi.

Totta kai sille aina voi jotain, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Se kai tässä on pointti. Lihavuuteen voi johtaa moni asia, mutta ei se tarkoita, etteikö sille silti itse voisi jotain.

Sairastin itse 20 vuotta syömishäiriötä, anoreksiaa ja bulimiaa. Yritinkö parantua kauan? Kyllä, mutta 20 vuotta se vei. Silti tottakai se oli minusta kiinni, että yritän parantua. Se ei vaan heti onnistunut. Vastaava ilmiö on ylipainon kanssa monilla.

Artikkelissa kyllä sanotaan että kun on ensin lihonnut niin se jää tavallaan päälle ja siitä on vaikea päästä eroon. Ihmisen ei siksi juuri pitäisi alun alkaenkaan påäästää itseään siis lihavaksi. Sama koskee myös alkoholia ja huumeita, kun on päässyt hyvään alkuun niin vaikea lopettaa.

Kyllä se vaan on aivan ihmisen oma syy, väärin tulkittu artikkelia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kehopositiivisuus on itse hankittua. Neurolepteissäkään ole pikku pillereissä mitään ihmekaloreita, itse ne silloinkin kaloreina syöden/juoden hankitaan. Mielihaluja lääkkeet toki voivat lisätä, mutta kalorit mätetään aina ihan itse.

Aina tätä samaa seliseliä ja toiset samanlaiset "tukemassa" näitä juttuja vaikka kaikki hyvin tietävät jotta läski on itse hankittua 😍

Olet väärässä. Hormonitoiminta lihottaa tai laihduttaa, ja lääkkeet vaikuttavat hormoneihin.

Ajattelin seuraavalla massakaudella lopettaa ruoan syömisen kokonaan ja syödä pelkkiä neuroleptejä. Tulee halvaksi kun ei syö mitään ja hormonitoiminnan seurauksena paino silti vaan nousee.

Syö neuroleptejä ja ruokaa normaalisti niin lihot.

No säästyyhän siinä silti, jos paino alkaa nousemaan vaikka syömäni kalorit on täsmälleen samat.

Vierailija kirjoitti:

Laihat väittää vastaan koska he ovat olleet siinä uskossa että laihana pysyminen on joku saavutus ja että he syövät muita vähemmän :D.

Hoikat syövät vähemmän kuin lihavat. Hoikkana pysyy säännöllisellä ruokailulla ja liikunnalla. Lihominen alkaa yleensä, kun rutiini jostakin syystä muuttuu.

Eli pyydetään siis lekurilta resepti nerolepteihin, kai siinä säästää rahaa kun ei tartte syödä.

Lentokoneella tiputetaan niitä nälänhätää kärsiville alueille, pari kk ja pulleaa tyytyväistä porukkaa siellä.

Sellasta vastuun pakoiluu. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen lihominen on ihmisen oma syy.

Eikö suurin osa lihavista ole ollut ihan lapsesta asti ylipainoisia? Minä ainakin, en ole koskaan kokenut sitä että olisi "normaalin annoksen" jälkeen kylläinen olo. Vaikea kuvitella, että ihminen päättäisi aikuisena alkaa muuten vain syömään älyttömästi, jos sitä ennen on tottunut terveelliseen ateriarytmiin ja säännölliseen liikuntaan.

Paitsi sitten tietenkin, jos taustalla on esim. fyysisiä tai henkisiä sairauksia, lihottava lääkitys tai erittäin kuormittava elämäntilanne. Silloinkin lihominen on minusta täysin ymmärrettävää, eikä jotain josta pitäisi syyllistää.

Toki on mahdollista laihtua myöhemmällä iällä, mutta ihmisten tulisi ymmärtää että laihduttaminen voi olla ihan äärimmäisen vaikea prosessi, verrattavissa muihin riippuvuuksiin (tosin sillä erotuksella, että riippuvuutta aiheuttavaa ainetta pitäisi olla ottamassa ihan vähän joka päivä. Ruoasta ei voi kieltäytyä kokonaan - toisin kuin alkoholista, tupakasta tai huumeista). Se ei ole mikään pieni asia, joka sujuu yhtä helposti kuin vaikkapa uuden ihonhoitorutiinin aloittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen lihominen on ihmisen oma syy.

Ei ole, se on äidin syy.

Niin, mikäänhän ei ole yksilön omaa syytä...

Eikös tästä päästä siihen, että ei myöskään raiskaamine n ole raiskaajan omaa syytä, vaan johtuu vain tämän erilaisesta aivotoiminnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalla  unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.

T. toinen tutkija, eri alalta.

Toisaalta tätä geneettistä alttiutta edesauttaa nykyaikainen elämäntapa, jossa liikumme yhä vähemmän ja saamme melko vaivatta houkuttelevaan pakettiin käärittyä energiaa yli tarpeemme. Näin ei ole ollut aina.

Täällä jotkut huutelee, että ”itse ihminen ruuan lauttaa suuhunsa”, mutta jos asia olisi noin yksinkertainen, ei lihavuus olisi ongelma. Geneettinen/biologinen alttius on YKSI selittävä tekijä, yhtälailla on tutkimusta opittujen tapojen merkityksestä, yksilön persoonallisuuden piirteistä tai sosioekonomisen aseman yhteydestä elintapoihin ja terveyskäyttäytymiseen. Miksi ihmeessä kukaan kuvittelee että pelkkä tieto riittäisi?

Yksi painonpudotuksen epäonnistumista ennustava tekijä on ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Sama asenne paistaa myös lihavuuteen liittyvässä keskustelussa. Ei ymmärretä ihmistä, ei sitten yhtään. Ja edelleen kuvitellaan että yksi selitys kattaisi kaiken.

Ihminen on itse vastuussa omasta lihomisestaan. Lihominen on sen takia 100% omaa syytä sillä, jotta voi olla lihava niin ihmisen pitää joka päivä ITSE aktiivisesti lihottaa itseään.

Köyhyys esim. voi tulla laiskuudesta. Kun ei tee mitään niin ei saa mitään. Mutta lihavuus ei voi tulla. Vaikka makaisi aamusta iltaan sängyllä niin ei liho, ELLEI ITSE AKTIIVISESTI syö liikaa energiaa.

Vierailija kirjoitti:

14 vuotta sitten pudotin painoa 93 kg ->72 kg lyhyessä ajassa  40+ v iässä  kunnon dad bodystä aika fitiksi. Pysynyt tuossa painossa. Ihan oma valinta tuo on ollut. Punkeroksikin tulin ihan itse ahmimalla ja herkuttelemalla.

Tajusin mässätessäni hyvin, että perjantaipitsan mättö, sipsien, kolan ja bissen kanssa ja kaikki muu napostelu arkena oli ylimääräistä nautintoa. Lopulta kyllästyin ähkyisään oloon eikä ruokamättökään antanut enää kiksejä.

Musta tämä nykyihminen ei pysty vastustamaan kiusauksia -jargon on ihme lätinää. Miten voidaan ajatella, että joku voisi sitten lopettaa, tupakan, alkoholin tai huumeet, jos ihmisellä ei ole valinnan mahdollisuutta omaan käytökseen.

Surullista jos osa jää haluamattaan lihavaksi, kun tuetaan uskoa, ettei sille mitään voi.

93kg! 😂 Tuohan on miehelle täysin normaali paino, jos et sitten ole joku 120cm pituinen lyhytkasvuinen pygmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalla  unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.

T. toinen tutkija, eri alalta.

Toisaalta tätä geneettistä alttiutta edesauttaa nykyaikainen elämäntapa, jossa liikumme yhä vähemmän ja saamme melko vaivatta houkuttelevaan pakettiin käärittyä energiaa yli tarpeemme. Näin ei ole ollut aina.

Täällä jotkut huutelee, että ”itse ihminen ruuan lauttaa suuhunsa”, mutta jos asia olisi noin yksinkertainen, ei lihavuus olisi ongelma. Geneettinen/biologinen alttius on YKSI selittävä tekijä, yhtälailla on tutkimusta opittujen tapojen merkityksestä, yksilön persoonallisuuden piirteistä tai sosioekonomisen aseman yhteydestä elintapoihin ja terveyskäyttäytymiseen. Miksi ihmeessä kukaan kuvittelee että pelkkä tieto riittäisi?

Yksi painonpudotuksen epäonnistumista ennustava tekijä on ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Sama asenne paistaa myös lihavuuteen liittyvässä keskustelussa. Ei ymmärretä ihmistä, ei sitten yhtään. Ja edelleen kuvitellaan että yksi selitys kattaisi kaiken.

Ihminen on itse vastuussa omasta lihomisestaan. Lihominen on sen takia 100% omaa syytä sillä, jotta voi olla lihava niin ihmisen pitää joka päivä ITSE aktiivisesti lihottaa itseään.

Köyhyys esim. voi tulla laiskuudesta. Kun ei tee mitään niin ei saa mitään. Mutta lihavuus ei voi tulla. Vaikka makaisi aamusta iltaan sängyllä niin ei liho, ELLEI ITSE AKTIIVISESTI syö liikaa energiaa.

Yhtä hyvin voitaisiin tuohon logiikkaan nojaten todeta, että masennus on aina omaa syytä ja MIELENHEIKKOUTTA.

Vierailija kirjoitti:

Entäs me, jotka olemme olleet ylipainoisia, mutta onnistuneesti elämäntapoja muuttamalla pysyvästi normaalipainossa? 

Koska, kun ihminen laihtuu, hänen kehonsa ja aivonsa muuttuvat niin, että ne alkavat suosia laihuutta, eikä ihminen itse voi sille mitään.

Miten sitten selitetään ne henkilöt jotka eivät liho niin millään, vaikka mätetään kaikkea epäterveellistä eikä liiku juuri ollenkaan. Ns. laihaläskit. Sanotaan että niillä on vaan niin supertehokas aineenvaihdunta luonnostaan.

Miksei sama voisi toimia myös käänteisenä? Aineenvaihdunta on jo geneettisesti hidasta, niin jokainen suupala tarttuu paljon herkemmin, vaikka söisi niukemmin ja suht terveellisesti. Tähän päälle lääkkeet ja sairaudet jotka hidastavat tahtia vielä entisestään.

Iän myötähän ylipäänsä aineenvaihdunta hidastuu ja niitä kiloja on haastavempaa pitää kurissa. Miksei jollakin jo lähtökohtaisesti voisi olla tilanne tämä?

"Kun ihminen lihoo, hänen kehonsa ja aivonsa muuttuvat niin, että ne alkavat suosia lihavuutta, eikä ihminen itse voi sille mitään".

Tää on siinä mielessä totta, että keho mukautuu elintapoihin hyvin nopeasti, mutta se mukautuu myös toiseen suuntaan samalla lailla.

Se, että ihminen ei voi sille mitään, ei pidä paikkaansa. Ihminen voi hallita omia ruokailutottumuksiaan, ja keho alkaa tottua ja mukautua siihen, eli keho ja aivot muuttuvat. Keho siis tottelee meitä näissä asioissa, kun vain annamme sille sen alkusysäyksen.

Vierailija kirjoitti:

Miesten syytä. Miehet vihaavat naisia niin siksi naisten on pakko syödä suklaatia ja juoda limukkaa. NAISVIHAA NAISVIHAA NAISVIHAA.

Vetääkö miehetkin kaljaa ja kebabbia suruunsa, koska on niin paljon MIESVIHAA MIESVIHAA MIESVIHAA?

Minä oon aina ollut hoikka, vaikka mitä söisin. Joten helposti pystyn kuvittelemaan, että toiset on lihavia, vaikka kuinka vähän söisi. Olen jo nelikymppinen ja berliininmunkkia, hamppari-aterioita, pizzaa menee säännöllisesti. Ei mitään vaikutusta painoon. En edes liiku kuin pakolliset, olen aina vihannut hikiliikuntaa.

Usein jopa huvittaa, kun ihmiset luulee että syön jotenkin terveellisesti. Tai ylipäänsä että hoikat syö terveellisesti. Tottakai heitäkin on paljon, jotka oikeasti joutuu miettimään valtavasti syömisiään, mutta suuri osa pysyy hoikkana ihan vaan geenien ansiosta.

Entäs me, jotka myös haluaisimme vain maata sohvalla ja syödä herkkuja, mutta hampaat irvessä kannamme vastuun terveydestämme, emmekä heittäydy läskeiksi. KAIKKI ovat pohjimmiltaan patalaiskoja läskiperseitä ja ainoa erottava tekijä on ihmisen oma vastuu terveydestään.

Ihminen voi pitkittää esim paastoa vaikka kuukausien mittaiseksi. Silloin keho ja aivot muuttuvat ja mukautuvat paastomoodiin. Mutta kun ihminen lopettaa paaston, kohta keho ja aivot mukautuvat taas normisyömiseen.

Ei siis ole niin, ettemme voisi itse asiaan vaikuttaa. Laihtumisessa sama juttu.