Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolitoista vuotiaan käytös
24.02.2021 |
Minulla ei ole muuta kokemusta lapsista, kuin omat lapseni. Eli useisiin tilanteisiin törmään vasta kun ne ovat itsellä käsillä. Vauvojen käytöksestä, tarpeista ja kehityksestä on paljon tietoa saatavilla helposti, mutta kun olen nyt yrittänyt etsiä tietoa taaperon käytöksestä törmään jatkuvasti ajatteluun että taapero on 2-3 vuotias ja tämä ikä jää vähälle selitykselle. Lapseni ovat kohta puolitoista vuotiaat kaksoset. He eivät puhu muuta kuin omaa plääplää-kieltään (eivät juurikaan tunnu puhuvan sitä toisilleen vaan enemmänkin yleisesti tai itsekseen). Ymmärtävät ainakin jonkin verran puhetta (sanon vie pallo isille, niin vievät pallon isille). Kaikki mielenilmaukset osoitettaan huutamalla ja itkemällä. Mielenilmauksia on päivässä todella paljon ihan kaikkeen liittyen: syöminen, pukeminen, leikkiminen jne. voi aiheuttaa arvaamatta ison raivon. Ja tämä on se mihin en ratkaisua löydä, onko tarkoitus vaan antaa huutaa? Itkiessään molemmat yrittävät kiivetä syliini tai istuvat lattialla kädet ojossa, että ottaisin heidät syliin. Sylissä usein rauhoittuvat, mutteivat halua että lasken heitä alas, vaan jos lähestytään lattiaa alkaa riehuminen uudestaan. Toinen kaksosista riehuu itsensä ihan kirkuvan punaiseksi ja ei meinaa saada henkeä, jos annan vain huutaa. En kuitenkaan voi toista paapoa kun kiukuttaa ja toisen antaa huutaa kunnes rauhoittuu. Toinen usein jonkun ajan kirkumisen jälkeen rauhoittuu itsekseen, muttei aina.
Mitä tän ikäisen lapsen kanssa tulisi tehdä? Helpottaako tilanne kun opitaan puhumaan?
Kommentit (27)
Ovatko saaneet jo MPR rokotten? Muuttuiko käytös sen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla aika väsynyt tähän, sillä näitä vastauksia lukiessa alkoi vain itkettää. Yritän palata huomenna uudestaan lukemaan näitä, jos se olisi silloin helpompaa. Kiitos kuitenkin kaikille vastanneille.
Ap
Lukiopsykologian kakkoskurssilla käsitellään juuri kehitysvaiheita, sen pitäisi olla pakollinen kun aihe koskettaa suurinta osaa ihmisistä juuri lapsensaannin muodossa paljon enemmän kuin vaikkapa fysiikka.
Puolitoistavuotiaana puhetaito vasta kehittyy. On ihan normaalia puhua plääplää-kieltä vielä tuossa vaiheessa. Huoleen on syytä vasta, jos sanat ja lauseet eivät ala vielä kahdenkaan vuoden iässä muodostua.
Taaperoiden temperamentti ja kiintymyssuhde sinuun näkyvät kaikista selvimmin juuri noissa raivokohtauksissa. Niin kauan kuin rauhoittuvat sylissä, on kaikki hyvin: päällä on ehkä jo niinsanottu uhmaikä, ja sinun on tärkeää olla luotettava aikuinen. Aikuisen tehtävä on olla läsnä ja halia ja lohduttaa, mutta myös "asettaa rajat". Eli lapsi saa tuntea ja näyttää tunteitaan ulospäin, mutta on sinun tehtäväsi myös näyttää, ettei todellista vaaraa ole.
Toisin sanoen lastesi käytös vaikuttaa ihan normaalilta. Onko oma jaksamisesi koetuksella? Myös se voi heijastua lapsiin, vaikka tämän tekstin perusteella vaikuttaa ehkä enemmän siltä, että heillä vain sattuu olemaan vahvempi temperamentti eli voimakkaampi reagointitapa asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Entä te joilla yksi puolitoista vuotias, onko jatkuvaa huutoa? Otatteko aina syliin? Pilaanko lapseni jos saavat aina huutamalla haluamansa?
Ap
Oikeasti, ei lapselle voi antaa aina sitä, mitä hän haluaa. Tuon ikäiset haluavat joskus sellaistakin, mitä ei vaan voi antaa. Kyllä aikuinen päättää, mitä annetaan periksi ja mitä ei. Ja se, että ensin sanot 'ei', mutta hetken huutamisen jälkeen annetaan periksi, on pahin virhe, mitä voit tehdä.
Meilläkin tuossa iässä kaikki tuntui aiheuttavan kitinää ja vinkunaa, todella rasittavaa.
Usein pienille harhautus toimii, koita kiinnittää huomio johonkin toiseen asiaan, toiseen tekemiseen, tai vaikka tarjota joku sallittu herkku sen kielletyn tilalle. ”Tuota ei lapset voi saada/syödä/käyttää, mutta otatko tämän?”
Sanoita lapsen tunteita, eli nyt sinua harmittaa jne.
Sylitellä saa ja pitääkin! Mene itse lattialle istumaan ja ota molemmat syliin. Juttele rauhoittavasti, kiinnitä taas huomio johonkin muuhun (leluun, asiaan joka pitäisi tehdä vaikka yhdessä tms). Lapsi rauhoittuu ja lähtee tutkimaan sitä lelua kun on valmis. Joskus voi ehdottaa että mennäänkö yhdessä.
Nämä olleet toimivia keinoja meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelet vaistojasi ja pienen lapsen tarvetta läheisyydelle <3 pidä paljon sylissä ja aina kun lapset haluavat. Voimia!
Alue: Aihe vapaa
Tarkastele itseäsi arkitilanteissa, videoi vaikka jos haluat. Älä näytä videota vauvoille, äläkä edes kerro kuvaavasi! Katso video yksin, ja mieti: oletko jähmeä regoimaan? Pystyisitkö ennakoimaan paremmin, TAI olemaan "askeleen edellä" iloisena tai ainakin hyväntuulisena ohjaajana?