Lue keskustelun säännöt.
HUS:n teho-osasto pahoin kuormittunut, nuorimmat koronapotilaat alle 30-vuotiaita – osa siirretty muualle saamaan hoitoa, sillä lisähoitajia ei saada vapaaehtoisesti
24.02.2021 |
Kommentit (712)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten paniikin määrä on vakio. Kevään ruumisrekkauhkakuvat eivät toteutuneet, mutta nyt pitäisi panikoida yhtä paljon kuin keväällä, mutta siksi että leikkausjonoja ei voida lyhentää. Ymmärrän kyllä että leikkausjonot ovat vakava asia nekin, mutta hassua silti tämä jatkuva paniikki- ja huolipuhe.
Varmaankin sillä yritetään motivoida ihmisiä jaksamaan rajoituksia, mutta toisaalta se kääntyy vähän itseään vastaan. Aina huudetaan sutta.
Leikkauksista osa johtaa automaattisesti tehohoitoon (elinsiirrot, ym). Osa johtaa suunnittelematta tehohoitoon komplikaation vuoksi. Ensimmäisille on jo leikkaukseen mennessä varattava tehopaikka. Tokalle se on vaan löydyttävä tilanteen tullessa. Yllä oli joku hahmotellut pohjaa tehopaikoista jotka tukkiintuvat koronapotilaista muutaman viikon kuluessa, koska siinä hoitoaika niin pitkä, paikka ei vapaudu.
Kyllä, varmasti on näin. Nyt kuitenkin odotus sille, miten hyvin sairaanhoidon pitää pyöriä ja miten se voi pyöriä korona-aallon aikana, on muuttunut. Itse muistelen, että esim. iso hengityskonetilaus peruttiin, koska sitä ei katsottukaan enää tarpeelliseksi, eikä ehkä katsota vieläkään?
Kaikentasoinen sairaanhoito on tärkeää, ja jokainen varmasti toivoo itselleen ja läheisilleen hyvää hoitoa, sellaista kun Suomessa on totuttu saamaan. Silti myös muut asiat ovat tärkeitä, ja niilläkin on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin lyhyemmällä ja pidemmällä tähtäimellä. Tämänkin moni tietää, ja siitä kyseenalaistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten paniikin määrä on vakio. Kevään ruumisrekkauhkakuvat eivät toteutuneet, mutta nyt pitäisi panikoida yhtä paljon kuin keväällä, mutta siksi että leikkausjonoja ei voida lyhentää. Ymmärrän kyllä että leikkausjonot ovat vakava asia nekin, mutta hassua silti tämä jatkuva paniikki- ja huolipuhe.
Varmaankin sillä yritetään motivoida ihmisiä jaksamaan rajoituksia, mutta toisaalta se kääntyy vähän itseään vastaan. Aina huudetaan sutta.
Leikkauksista osa johtaa automaattisesti tehohoitoon (elinsiirrot, ym). Osa johtaa suunnittelematta tehohoitoon komplikaation vuoksi. Ensimmäisille on jo leikkaukseen mennessä varattava tehopaikka. Tokalle se on vaan löydyttävä tilanteen tullessa. Yllä oli joku hahmotellut pohjaa tehopaikoista jotka tukkiintuvat koronapotilaista muutaman viikon kuluessa, koska siinä hoitoaika niin pitkä, paikka ei vapaudu.
Kyllä, varmasti on näin. Nyt kuitenkin odotus sille, miten hyvin sairaanhoidon pitää pyöriä ja miten se voi pyöriä korona-aallon aikana, on muuttunut. Itse muistelen, että esim. iso hengityskonetilaus peruttiin, koska sitä ei katsottukaan enää tarpeelliseksi, eikä ehkä katsota vieläkään?
Kaikentasoinen sairaanhoito on tärkeää, ja jokainen varmasti toivoo itselleen ja läheisilleen hyvää hoitoa, sellaista kun Suomessa on totuttu saamaan. Silti myös muut asiat ovat tärkeitä, ja niilläkin on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin lyhyemmällä ja pidemmällä tähtäimellä. Tämänkin moni tietää, ja siitä kyseenalaistaminen.
https://yle.fi/uutiset/3-11613527
Tuossa uutisessa ihan hyvää juttua hengityskonetilauksista ja tehohoidosta yleisemmenkin.
Eli osa tilauksista on tosiaan peruttu, joitakin ainakin vielä lokakuussa odoteltiin, suuri osa toimitettu jo elokuuhun mennessä.
Luottavat että hengityskoneet riittävät, niitä on sadoille potilaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten paniikin määrä on vakio. Kevään ruumisrekkauhkakuvat eivät toteutuneet, mutta nyt pitäisi panikoida yhtä paljon kuin keväällä, mutta siksi että leikkausjonoja ei voida lyhentää. Ymmärrän kyllä että leikkausjonot ovat vakava asia nekin, mutta hassua silti tämä jatkuva paniikki- ja huolipuhe.
Varmaankin sillä yritetään motivoida ihmisiä jaksamaan rajoituksia, mutta toisaalta se kääntyy vähän itseään vastaan. Aina huudetaan sutta.
Leikkauksista osa johtaa automaattisesti tehohoitoon (elinsiirrot, ym). Osa johtaa suunnittelematta tehohoitoon komplikaation vuoksi. Ensimmäisille on jo leikkaukseen mennessä varattava tehopaikka. Tokalle se on vaan löydyttävä tilanteen tullessa. Yllä oli joku hahmotellut pohjaa tehopaikoista jotka tukkiintuvat koronapotilaista muutaman viikon kuluessa, koska siinä hoitoaika niin pitkä, paikka ei vapaudu.
Kyllä, varmasti on näin. Nyt kuitenkin odotus sille, miten hyvin sairaanhoidon pitää pyöriä ja miten se voi pyöriä korona-aallon aikana, on muuttunut. Itse muistelen, että esim. iso hengityskonetilaus peruttiin, koska sitä ei katsottukaan enää tarpeelliseksi, eikä ehkä katsota vieläkään?
Kaikentasoinen sairaanhoito on tärkeää, ja jokainen varmasti toivoo itselleen ja läheisilleen hyvää hoitoa, sellaista kun Suomessa on totuttu saamaan. Silti myös muut asiat ovat tärkeitä, ja niilläkin on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin lyhyemmällä ja pidemmällä tähtäimellä. Tämänkin moni tietää, ja siitä kyseenalaistaminen.
En osaa sanoa tilauksesta. Itse en osaisi sairaanhoitajana hoitaa potilasta teolla tai hengityskoneessa. ENkä oppisi sitä muutamassa viikossa. Sama, kun omaan henkilöautokortin, jos ostaa mulle bussin. Ei siitä ole mitään hyötyä.
Suomi on niin heikko ja köyhä velkaantunut maa. Esim. Saksalla ja Norjalla on suhteellisesti paljon enemmän tehohoitokapasiteettia. Suomi ei selviäisi jos tapahtuisi suuronnettomuus, esim. 2 junaa törmäisi ja tulisi kertalaakista 60 tehohoitopotilasta.
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Onko työn tehokkuus laskenut sitten 80-luvun? Silloin ei voivoteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Onko työn tehokkuus laskenut sitten 80-luvun? Silloin ei voivoteltu.
80-luvulla kaikki kirjoitettiin paperille ja laitteita oli vähän. Hoitajiakin oli enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Mistähän tuo äärirajoilla toimiminen johtuu? Hoitoala on naisvaltainen ala ja poissaolomäärät aivan hurjia. Ei kummoista vaivaa tarvitse olla niin kynsin hampain reviydytään sairaslomille. Eikö olisi jo aika saada jonkinlainen omavastuu näille poissaoloille? Voisi kummasti hillitä hoitajien saikuttelua. Seuraavaan hoitoalan työehtosopimukseen on saatava sairaspoissaolojen omavastuu, nyt kun kerran KVTES:sta irtautuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi korotettu palkka olisi aika oleellinen juttu tässä tilanteessa. Se ratkaisu on tehty monessa muussakin maassa, miten se on Suomessa niin vaikeaa?
Millä rahalla se tehtäisiin?
Erikoissairaanhoidon palkat maksetaan verovaroista. Meillä on jo nyt paljon sekä poliitikkoja että kansalaisia, joiden mielestä julkinen sektori on ihan ylipöhöttynyt ja leikata pitäisi rajusti pienemmänksi.
Siinähän sitten leikkaatte terveydenhuollosta lisää, mutta se tarkoittaa palveluiden supistamista. Kun hoitohenkilökuntakaan ei voi töitä ilmaiseksi tehdä. Mekin ollaan normaaleja ihmisiä, joiden tarvitsee kustantaa omat elämisen menot ja maksaa verot, kuten kenen tahansa kansalaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Onko työn tehokkuus laskenut sitten 80-luvun? Silloin ei voivoteltu.
Mitä olen keskustellut 80-luvulla työskennelleiden hoitajien kanssa, kertovat he kirjaamiseen vaadittavan ajan lisääntyneen roimasti. Hoidettavat potilaat ovat myös aiempaa iäkkäämpiä, monisairaampia ja vaativampia. 80-luvulla oli myös enemmän hoitoapulaisia ja vaikkapa kylvettäjiä. Nykyään kaikki kuuluu yhdelle sairaanhoitajalle, jonka pitäisi irrota joka paikkaan samaan aikaan. 80-luku oli muutenkin aivan eri asia kuin 2021...
Vierailija kirjoitti:
”Tuhat tehohoitopaikkaa saadaan kasaan” sanottiin Lääkärilehden artikkelissa maaliskuussa 2020.
Mites tämä niinku hoidettiin? Meniko putkeen?Nyt jo muutamasta koronapotilaadta ”tilanne on veitsenterällä”.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/rdquo-tuhat-tehohoitop…
Se tuhat tehohoitopaikkaa on edelleenkin saatavissa, niitä vain ei ole tässä välissä tarvittu. Kun hallitus ottaa käyttöön valmiuslain asetukset, ne voidaan laittaa pystyyn hyvinkin nopeasti. Lain turvin saadaan kouluttautuneet hoitajat hoitotöihin ja tehopaikat tulille. Olen hivenen pettynyt ettei valmiuslakeja otettu vielä käyttöön, mutta eiköhän sekin tulossa ole. Mitä pikemmin ja pidemmän aikaa, sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ei tajua, että yhtä tehohoitopotilasta varten tarvitaan viisi hoitajaa, potilaita pitää vahtia koko ajan ja lisäksi heitä pitää liikutella ja vaihtaa heidän asentoja. Pääkaupunkiseudulla on 80 tehohoitopaikkaa ja niitä tarvitaan kyllä myös esim onnettomuuspotilaiden hoitoon, ei kaikki voi olla koronakäytössä. Ja jos yksi potilas saattaa tarvita tehohoitoa viikkotolkulla, niin ihan lyhyellä matikalla voi laskea tilanteen vakavuuden.
Vahtimiseen ja kääntelyyn ei luulisi kummoista perehtymistä tarvitsevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Mistähän tuo äärirajoilla toimiminen johtuu? Hoitoala on naisvaltainen ala ja poissaolomäärät aivan hurjia. Ei kummoista vaivaa tarvitse olla niin kynsin hampain reviydytään sairaslomille. Eikö olisi jo aika saada jonkinlainen omavastuu näille poissaoloille? Voisi kummasti hillitä hoitajien saikuttelua. Seuraavaan hoitoalan työehtosopimukseen on saatava sairaspoissaolojen omavastuu, nyt kun kerran KVTES:sta irtautuivat.
Kyllä tosiaan ei tarvitse nykyään kummoista vaivaa olla, että joutuu olla pois töistä: lievät korkean oireet, niin automaattisesti jää kotiin. Tämä kuormittaa valtavasti, ette te etätyöläiset pysty edes käsittämään. Toinen vaihtoehto on, että ruvetaan salailemaan oireet, ja mennään vain töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on niin heikko ja köyhä velkaantunut maa. Esim. Saksalla ja Norjalla on suhteellisesti paljon enemmän tehohoitokapasiteettia. Suomi ei selviäisi jos tapahtuisi suuronnettomuus, esim. 2 junaa törmäisi ja tulisi kertalaakista 60 tehohoitopotilasta.
Selviäisi kyllä, tuon tyyppisiin suuronnettomuksiin on erilliset katastrofisuunnitelmat. Täytyy muistaa että tuon tyyppisissä onnettomuuksissa hoidettavien potilaiden taso vaihtelee paljon, osa tarvitsee täyttä tehohoitoa, osa ei, tarpeen ajatkin vaihtelevat.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei saisi enää hoitajan on töihin millään uhalla, menisin ennemmin vaikka vankilaan
Onko tämä nyt oikein, että yksi ammattiryhmä pitää koko Suomea panttivankinaan palkankorotusvaateidensa kanssa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät työskentele terveydenhuollossa, eivät välttämättä ymmärrä, kuinka äärirajoilla suomalainen terveydenhuolto on toiminut jo ennen koronaa.
Olen työskennellyt erilaisissa yksiköissä ja parissa yliopistosairaalassa. Jo ennen koronaa työni on usein mennyt niin, että tarkkailen vitaaleja, vien lääkkeet ajallaan, kirjaan ja muulle ei välttämättä jää aikaa. Olen valitellut potilaille, etten ehdi kuntouttamaan ison leikkauksen jälkeen ja työparinikin on kiinni muualla.
Leikkausosastolla kävi niin, että jos kaksi työntekijää oli sairaana, hoidimme silti saman määrän potilaita kuin normaalimiehitykselläkin, vähän vauhdikkaammin vaan. Kiireessä hoitovirheiden riski kasvaa.
Harvoin hoitotyön laatu on vastannut sille asetettuja vaatimuksia. Työhön perehdyttäminen on myös paikoin ala-arvoista. Aiemmin tehoitoon on perehdytetty hyvin, mutta korona-aikana tästäkin on luovuttu ja tehokuntoisia on laitettu hoitamaan esim. kahden päivän perehdytyksellä.
Tämä on niin surullista. Pelkään läheisteni puolesta, jos he joutuisivat hoitoon paikkoihin, joiden tiedän olevan surkeita.
Mistähän tuo äärirajoilla toimiminen johtuu? Hoitoala on naisvaltainen ala ja poissaolomäärät aivan hurjia. Ei kummoista vaivaa tarvitse olla niin kynsin hampain reviydytään sairaslomille. Eikö olisi jo aika saada jonkinlainen omavastuu näille poissaoloille? Voisi kummasti hillitä hoitajien saikuttelua. Seuraavaan hoitoalan työehtosopimukseen on saatava sairaspoissaolojen omavastuu, nyt kun kerran KVTES:sta irtautuivat.
Suuri saikuttelun määrä johtuu toki siitäkin, että hoitajat ovat usein nuoria naisia, joilla on pieniä lapsia. Edelleenhän se on usein nainen, joka sairaan lapsen kanssa kotiin jää.
Pitääkö paikkansa että suurin osa noista nuorimmista tehohoitopotilaista on ylipainoisia röökaajia? Parin hlön kautta vain kuulin, jotka tuntee terv.huollon porukkaa tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ei tajua, että yhtä tehohoitopotilasta varten tarvitaan viisi hoitajaa, potilaita pitää vahtia koko ajan ja lisäksi heitä pitää liikutella ja vaihtaa heidän asentoja. Pääkaupunkiseudulla on 80 tehohoitopaikkaa ja niitä tarvitaan kyllä myös esim onnettomuuspotilaiden hoitoon, ei kaikki voi olla koronakäytössä. Ja jos yksi potilas saattaa tarvita tehohoitoa viikkotolkulla, niin ihan lyhyellä matikalla voi laskea tilanteen vakavuuden.
Vahtimiseen ja kääntelyyn ei luulisi kummoista perehtymistä tarvitsevan.
Vautsi. Tuolla näkemykselläsi ja asiantuntemuksellasi sinun pitäisi olla etunokassa kouluttamassa tehohoitajia sekä tietysti osallistumassa koronapotilaiden tehohoitoon. Varmasti näin onkin, ethän toki huutelisi tyhjiä sieltä kotisohvan nurkasta ilman minkäänlaista tietoa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomi ei toimi kuten uusi-Zelanti?! Rajat kiinni!
Uudesta-Seelannista kertovat jo paluusta normaaliin elämään. Ei tarvita kasvomaskeja, saa halata, ravintolat täyttyvät iloisista juhlijoista, suosittu yhtye Six60 soittaa yli 20 000-päisen yleisön edessä...
Uutta-Seelantia on kautta maailman pidetty koronapandemian oikeaoppisen tukahduttamisen mallimaana. Avainasemassa on ollut koko ajan oikea-aikainen reagointi.
Katso video: Uudessa-Seelanissa juhlittiin kansallispäivää 6. helmikuuta
Kun kävi selväksi, että koronaa ei pysäytetä kausi-influenssatoimilla, Uusi-Seelanti löi nopeasti rajansa täysin kiinni ulkomaalaisilta ja vaati maahan tulevilta omilta kansalaisiltaan kahden viikon tiukkaa ja täydellistä karanteenia.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007802368.htmlJos odottaa liian pitkään ja pitää rajat auki liian kauan, epidemia paisuu. Siitä tulee entistä isompi ongelma, jolla on kalliit taloudelliset ja terveydelliset vaikutukset,
Se juna lähti jo aikoja sitten.
Sepä se. Normaalisti tyypillinen tehohoitojakso on muutaman vuorokauden mittainen, osa ei ole tehohoidossa edes kokonaista vuorokautta. Koronapotilailla tehohoitovuorokausia on kertynyt keskimäärin 14, joka kymmennelle potilaalle yli 30 ja pisimmät tehohoitojaksot ovat olleet 90 päivän tietämillä.