Pettäminen suhteen alussa

Heti kun alkaa seurustelemaan tai tapailee vakavasti niin ei muita. On heti pettämistä.

Tuo mitä puhut kuulostaa tekosyyltä ja selittelyltä.

Jos on ihastunut ei petä. Jos on suhteessa, oletus on, että on myös ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

No ei se mies ainakaan rakastunut ole, jos pitää muita hinkata. Oma mieheni teki niin, ja annoin anteeksi. Ei olisi kannattanut. Ilves ei pääse pilkuistaan eroon. Pettämisessä on aina kyse myös luottamuksen menettämisestä.

Tämäkään ei toki ole mikään sukupuoliasia. Ellei mitään ole sovittu, niin toinen voi hyvin ajatella vain tapailevansa kun toinen jo mielestään seurustelee.   

Älkää alkako suhteeseen ihmisen kanssa, joka harrastaa irtosuhteita. Yksinkertaista.

Käyttäjä6yg kirjoitti:

Minusta ei ole todellakaan ok. Okei joo suhteen alussa suhde ei vielä ole niin vakava eikä vielä olla sitouduttu loppuelämäksi, mutta jos pettää jo alussa niin, että on sovittu että nyt seurustellaan ja ollaan pariskunta, niin eihän se kyllä hyvältä näytä. Eihän siihen toiseen voi luottaa yhtään jos heti alkaa muut naiset/miehet kiinnostamaan.

Olen samaa mieltä, jos on kiinnostusta puolin ja toisin, eilloin ei pidä enää ns.pitää ovia auki. Tai sitten kertoo sille toiselle, että kuulostellan vielä. Ei hyvä, jos "on mahiksia vielä jonku toisen kans"

Oli mullakin epävarmuus pari vutta sitten, mies unohti kerran kortsun pyykkiin meneviin housujen taskuun. Me ei oo ikinä käyttäny niitä..

Emme seurustelleet, mutta olimme tapailleet, ja paneskelleet sopimatta sen kummemmin vielä yhtään mistään. Eräs kerta kun näin miehen oli hänellä jälki kaulassa. Kuulemma mitään seksiä ei ollut tapahtunut, ja itse asiassa myöhemmin selvisi ettei todella ollutkaan. Suutuin siitä hänelle, vaikka turhaahan se oli, mutta toki petin takaisin, moneenkin kertaan, en vain kertonut siitä hänelle. Hän kyllä aavisteli jotain, mutta kiiistin tappiin asti, ja muistutin ettei hänellä ole aisaan mitään sanomsita kun itse on tullut tapaamiseen jälki kaulassa. Näin mies joutui niellä katkeran kalkin, mikä oli hänelle ihan oikein.

JA ei, ei saa "pettää" alussakaan, mutta jos itse niin tekee, niin on turha odottaa toiseltakaan muuta.

Näinhän miehet tätä selittävät. "Ei vielä tunnettu näin hyvin" tai "En vielä ollut ymmärtänyt, miten upea olet ja miten paljon sinua rakastan". Mielestäni aivan nurinkurista, eikä tuota selitystä pitäisi niellä yhtään kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Minun exäni julisti parisuhteensa somessa ja tuli seuraavana ilta kylään harrastamaan seksiä kanssani. 

Pyysi, että pitäisimme asian meidän välisenä ja halusi myös uusinnan. 

Samalla haukkui uutta kumppaniaan tai vähätteli aika ikävin tavoin. 

Kuulemma ei ole koskaan ketään pettänyt mutta tuon jälkeen aloin olemaan melko skeptinen tämänkin kertomansa suhteen. 

Mulla muutamakin exä, silloinen jo jonkun toisen naisen nyksä on yrittänyt päästä sänkyyni, mutta en nyt niin typerä ole ikinä ollut että se olisi onnistunut.

Se on sitä Amerikasta matkittua treffailua, että vasta jonkin ajan päästä pidetään "exclusivity talk", jonka jälkeen vasta ei saa maata muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen itse näin päin, että minkä ihmeen takia olisin puolisoni kanssa alkanut ylipäänsä olla, jos minulla olisi vielä ollut "juoksemattomia juoksuja".

Minä tiedän ainakin pari syytä tähän. Ihmiset ovat erilaisia. Joillain tulee aina olemaan niitä juoksemattomia juoksuja, jotkut eivät tiedä että heillä on juoksemattomia juoksuja.

Itse  yritin seurustella nuorempana muutamaan kertaan, mutta ei siitä mitään tullut, koska en ollut seurusteluun valmis. En tiennyt etten ole valmis, vaan luulin että kyseessä on vain väärä henkilö, ja ehkä seuraavan ihastuksen kanssa sitten tärppää, kunnes tajusin että minä en itse halua pitkää seurustelua, vaan mieluummin vaihtuvia kumppaneita todella kevyesti.

Sitten seuraavat 7 vuotta elin niin, kunnes huomasin että nyt en tätä enää jaksa, vaan olen tarpeeksi kypsä seurustelemaan, ja nyt olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisella paikkakunnalla asunut miesystäväni ilmoitti minulle vuoden päästä innoissaan, että nyt hän on vihdoin jättänyt edellisen naisensa. Olin todella hämmentynyt. Olin pitänyt itsestäänselvänä, ettei kahden kanssa olla yhtä aikaa. En ollut tajunnut, että nykyään pitäisi asiasta erikseen sopia. Annoin asian olla, mutta tietysti se kalvoi luottamusta.

Ei parisuhdetta tällaiselle pohjalle saa rakennetuksi. Huvittavinta oli, kun meille sitten tuli ero, mies alkoi voivottelemaan, että olisi sittenkin pitänyt valita se toinen. Olin vaan ollut paremmannäköinen. Ilmankos ei koskaan rakastanut.

Eipä sitä nykyäänkään parisuhteissa yleensä erikseen päätetä yhdessä, että nyt aletaan olemaan pariskunta. Tietyt yksilöt käyttää "asiasta päättämättömyyttä" tekosyynä pettämiselleen, muttei sallisi samaa toimintaa toiselle osapuolelle.

Mikä on nykyään? 6 v sitten ihan keskusteltiin kumppanin kanssa ja päätettiin molemmat että halutaan alkaa seurustelu.

uub!