Työkaverit eivät halua seurata minua somessa - muita kohtalontovereita?
Taustana, että olen viimeisin työyhteisöön tullut vakituinen työntekijä ja olen n. 10-20 v muita nuorempi. Työpaikallani on tapana, että somessa olevat seuraavat toisiaan facessa ja instassa. Itseasiassa monet tykkäävät ja kommentoivat tosi aktiivisesti toisten työkaverien julkaisuja. Myös pomot ovat alaisten kavereita somessa.
Vain pari työkaveria on pyytänyt minua somessa kaveriksi, muut työkaverit/pomo eivät ole. Muu työporukka kyllä tietää, että minulla on sometilit, mutta eivät silti seuraa minua, pyydä kaveriksi tai tykkää koskaan päivityksistäni. Töissä kyllä tiedetään sometileistäni, koska tilini eivät ole pieniä ja teen työtäni myös noiden tilien kautta, niistä on ollut työpaikalla töiden takia puhetta. Eli kyse ei ole siitä, etteikö tiedettäisi mun olevan somessa eikä tilini ole yksityisiä työni takia.
Jos vaikka minä teen päivityksen, että tänään tehtiin töissä asiaa x ja työkaveri tekee samansisältöisen päivityksen työtehtävästä y, niin työkaverit käyvät tuon toisen työkaverin julkaisua tykkäämässä/kommentoimassa, mutta minun ei. Muuten julkaisuni saavat tykkäyksiä somessa, mutta työkaverit eivät tykkää niistä/halua seurata minua somessa.
Yllätyksekseni pomo/muutama työkaveri on myöntänyt kasvotusten, että ovat somestani lukeneet esim. jonkun asian tai myöntäneet, että käyvät säännöllisesti selaamassa tileiltäni kuulumisiani (mutta eivät virallisesti seuraa instassa, pyydä facessa kaveriksi tms). Minua tämä hämmentää, miksi lukevat, jos kerta eivät halua seurata/tykätä julkaisuistani?
Onko muilla tällaista? Mistä se omalla kohdallasi johtuu? Jos olet itse se, joka ei seuraa työkaveriasi (tai teet niin "salaa"), niin mistä se johtuu?
Ap
Kommentit (64)
Kaikki eivät edes ole somessa, vieläkään.
Kiinnostava ilmiö: olemme avopuolisoni kanssa 30v, samalla alalla, eri työpaikoissa. Aloitimme jotakuinkin samaan aikaan näissä työpaikoissamme. Mies on sosiaalinen, keskustelunhaluinen, juttelee työkavereille tauoilla ym. Itse olen vetäytyvämpi, juttelen kyllä takaisin jos minulle jutellaan, mutta harvoin aloitan itse keskustelua saati kerron jotain omasta elämästäni työkavereille oma-aloitteisesti.
Minulla on Fb:ssa kymmenisen työkaveria kavereinani - he ovat pyytäneet minua. Lähes kaikki ovat minua vanhempia ja osa heistä sellaisia, joiden kanssa emme usein töissäkään näe. Miehelläni kaveripyyntöjä ei ole tullut yhtäkään. Mistähän johtuu? Onko nuori nainen helpommin lähestyttävä somessa kuin nuori mies? Olenko itse ns. harmittoman hissukan oloinen, mies taas dynaaminen, ehkä hänestä luullaan, että työkaverit eivät siksi vapaa-ajalla kiinnosta?
Vanhassa työpaikassa myös pomoni oli (ja on edelleen) Fb-kaverini. Sitä pidin kyllä vähän kiusallisena itseni kannalta, mutta en kehdannut kieltäytyäkään.
Sun ongelmaasi: seuraa itse niitä kollegoita. Tykkäile niiden jutuista. Jos eivät tykkäile takaisin, niin ihan sama, ei ole sun ongelma.
Onneksi en ole somessa niin ei tarvitse tuollaisia miettiä. Liikaa ressiä. Vauvapalsta taas on stressitön ja rentouttava ;)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ilmiö: olemme avopuolisoni kanssa 30v, samalla alalla, eri työpaikoissa. Aloitimme jotakuinkin samaan aikaan näissä työpaikoissamme. Mies on sosiaalinen, keskustelunhaluinen, juttelee työkavereille tauoilla ym. Itse olen vetäytyvämpi, juttelen kyllä takaisin jos minulle jutellaan, mutta harvoin aloitan itse keskustelua saati kerron jotain omasta elämästäni työkavereille oma-aloitteisesti.
Minulla on Fb:ssa kymmenisen työkaveria kavereinani - he ovat pyytäneet minua. Lähes kaikki ovat minua vanhempia ja osa heistä sellaisia, joiden kanssa emme usein töissäkään näe. Miehelläni kaveripyyntöjä ei ole tullut yhtäkään. Mistähän johtuu? Onko nuori nainen helpommin lähestyttävä somessa kuin nuori mies? Olenko itse ns. harmittoman hissukan oloinen, mies taas dynaaminen, ehkä hänestä luullaan, että työkaverit eivät siksi vapaa-ajalla kiinnosta?
Vanhassa työpaikassa myös pomoni oli (ja on edelleen) Fb-kaverini. Sitä pidin kyllä vähän kiusallisena itseni kannalta, mutta en kehdannut kieltäytyäkään.
Sun ongelmaasi: seuraa itse niitä kollegoita. Tykkäile niiden jutuista. Jos eivät tykkäile takaisin, niin ihan sama, ei ole sun ongelma.
Niin tai voisko olla ihan evoluution ja sukupolveen selittyvä asia? Miehet harvemmin seurailee toisia miehiä somessa ja miehet seurailee naisia siinä toivossa, jos vaikka pääsis sekstailee. Tai muuten vaan stalkkailee naista. Naiset taas on sosiaalisempia eli verkostoituvat miehiä paremmin.
Tadaa, olet nainen. Helppoa.
Itse ahdistun joka kerta jos joku työyhteisöstä pyytää kaveriksi tai seuraa ig:ssä. Hyväksyn, koska en viitsi kieltäytyäkään. Eriasia jos jostaki työkaverista tulis oikeasti joku sydänystävä. En kylläkään päivitteli somea ku todella harvoin että ei ne mun elämää siellä pääse pahemmin ees seuraamaan. Ja julkaisuja voi rajata tietty kuka näkee ja kuka ei vaikka oiski kaveri. Sun tapauksessa mulla ei tullu mieleen mikään muu ku kateus. Varsinki jos ne kerta kommentoi ja tykkäilee muiden työkavereiden juttuja. Toki sun luonteella on merkitystä myös? Millanen oot töissä jne että tykkääkö ne susta ihmisenä
Ehkä he näkevät että todellisuus ja someglitter eivät kohtaa.
Miksi muiden pitäisi pyytää sinua kaveriksi somessa, eikä toisin päin? Miksi et itse pyydä muita kaveriksi?
Jaa-a. On sulla vaikeeta, löytyiskö joku vertaistukiryhmä missä voisit keskustella kokemastasi väärydestä?
Mää en ole somessa.
Elän vain oikeaa elämää. IRL
Minulle some on aika henkilökohtainen enkä oikeastaan halua työkavereita sinne kuikuilemaan. Minua ei myöskään kiinnosta työkavereideni henkilökohtainen elämä, joten en myöskään kaipaa somekaveruutta. Olen hyvin reviiritietoinen siis vaikka olenkin vielä suht nuori.
Toki hyväksyn pyynnöt ja seuraan takaisin jos joku pyytää. Harvoin itse pyydän ketään. Enkä ajattele pahaa niistä jotka eivät ole pyytäneet, oletan hein olevan samanlaisia reviiritietoisia kuin minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis on ihan yleisesti Käytäntö, ettei henkilökohtaiseen Faceen tehdä työhön liittyviä päivityksiä. Outo duunipaikka sulla.
Eikun nimenomaan on nykyaikaa. K-kauppias Pertin oletetaan olevan somessa omilla kasvoillaan ja kertovan kauppiaan työstä. Henkilöbrändäystä kato!
Hah, joo. Meillekin kovasti rummutettiin tätä (ei K-kauppa), että jakakaa omassa somessa kuvia työpäivästä. Valmiit hashtagitkin oikein oli mietitty. Varmaan joo hoidetaan jo muutenkin orjapalkalla vielä markkinointikin ilmaiseksi. Olisin heti lähtenyt mukaan, jos tuosta olisi tullut kunnollinen korvaus palkkaan. Niin suurta ylpeyttä en työstäni tuntenut, että ilmaiseksi olisin tehnyt.
En jaa sometileillä mitään kovin henkilökohtaista, enkä seuraa Facebookissa ketään, en niitä työkavereita kuten en ketään muutakaan. Minulla on tilit sitä varten että voin seurata harrastuksiin liittyviä asioita. Linkkarissa hyväksyn kontakteiksi kaikki saman alan tyypit, mutta en tee sielläkään mitään. Mieti minkä painoarvon annat tuolle virtuaalimaailmalle.
Kaikki eivät halua työkavereita somekavereiksi.
Työkaverisi eivät välttämättä edes tiedä, mikä oma linjasi on asian suhteen.
Työ on työtä ja some on vapaa-aikaa.
Itse olen kantapään kautta oppinut, että työkavereita ei kannata pitää kavereina/ seurata somessa.
Joko se ap on 20 vuotta täyttänyt? Pitäisin erittäin epäsoveliaana sitä, että esimies olisi työntekijän FB-kaveri. Ei kyllä yhdessäkäön työpaikassa olisi tullut mieleenkään!
Ei helv*tti mä en tajua tätä nykyaikaa ollenkaan! Siis mitä merkitystä jollain somella on? Mulla on olemassa fb-tili, mutta en juuri koskaan jaksa kommentoida siellä yhtään mitään, enkä myöskään ”seurata” ketään. Ei KIINNOSTA! Mä en tajua tätä nykyajan virtuaalista elämää! En jaksa sitä että pitäisi jonkun laitteen kautta pitää yhteyttä tai olla (muka) kontaktissa ihmisiin. Ei toi ole aitoa, ja mun silmissä ihan pelleilyä. Kiinnostaako muka oikeasti teitä kaikenlaisten puoli tuttujen tyhjänpäiväiset kommentit milloin mistäkin? Tai lähes vieraiden ihmisten valokuvat paikoista ja ihmisistä jotka ei teihin mitenkään liity? Sitten laitetaan yläpeukkua ja toinen kyttää montako peukkua on saanut! Ihan rutiinillahan noita päivityksiä peukutetaan eikä se oikeasti tarkoita mitään! Lähinnä se peukku on lukukuittaus että on nähnyt kyseisen päivityksen. Ihan sama mikä sisältö, ne ”kaverit” (joista siis todellisuudessa tuntee vain murto-osan) peukuttaa systemaattisesti kaikki uudet päivitykset läpi, ihan sama vaikka sisältönä olisi tiskialtaasta räpsäisty kuva! Miten te oikeasti jaksatte!? Mä haluan 80-luvulle! Mä en ikinä tuu ymmärtämään tätä some aikaa!
Ei somea, ei ongelmia. Tadaa! Kaikki peukkuaddiktit vois keksiä elämälleen jotain oikeaa sisältöä, eikä itkeä täällä elämäänsä, jota digitaalinen kuviteltu ”yhteisö” ei validoi toivotulla tavalla.
Ketä hittoa kiinnostaa työkaveri vapaa-aikana.
Mun mielestäni Linkedin on paras metodi työhön liittyviin asioihin. Siellä voin seurata tai olla seurattavana, ja useita työkavereita tai mahdollisia kontakteja on seuraajinani.
Mutta en ikinä hyväksyisi työkavereitani Facebook-kavereiksi. Tai no joo, kaksi piti hyväksyä, koska meillä on sama harrastus. Mutta he eivät ole enää samassa työpaikassa töissä. Mulla on ihan tarpeeksi kestämistä parissa kaverissani, jotka "vakoilevat" FB:ssa kaikkea tekemääni, ja kommentoivat kaikista jutuista, kun nähdään kasvokkain. En haluaisi samanlaista "painostusta" työelämässä, etenkin kun firmassa on usein yt-neuvotteluja.
Instagram-tilini on julkinen, mutta minulla on tarkat kriteerit, mitä siellä julkaisen. Harvemmin kasvokuvia, mutta enemmän tällaisia maisema-, eläin- tai kukkakuvia. Tällaisilla julkaisuilla olen onnistunut pitämään häiriköt poissa elämästäni.
Jos on työhön liittyvä asia, juttelen asiasta henkilökohtaisesti työkaverin kanssa. Jos on taas arkaluontoinen asia, jota ei halua chatissa kirjoitella, silloin soitan työkaverilleni illalla kotiin, kysyttyäni ensin häneltä luvan.
Jos työnantaja pyytäisi tekemään työpaikkaan liittyvää mainostusta sosiaalisessa mediassa, voisin sen ilmaiseksi tehdä, mutta ainoastaan Linkedinissä. Näinhän monet jo tekevätkin.
Muutama työkaverini on myös fb-ystäväni, suurin osa ei. Johtuu ihan siitä, että niiden muutaman kanssa olemme sellaisissa väleissä, että puhumme muustakin kuin töistä ja olemme tavanneetkin myös vapaa-ajalla.
FB:ssä ei puhuta työasioista.