Miehen taloudellinen kunnianhimo – onko tämä normaalia käytöstä vai toisen alentamista?

Mies tuo usein esille, miten häntä häiritsee se, etten ole kunnianhimoinen ja pyri elämässäni eteenpäin. Kunnianhimolla ja eteenpäin pyrkimisellä hän tarkoittaa pelkästään taloudellista menestystä.

Mies on yrittäjä ja kova sijoittamaan eri kohteisiin. Menestyy melko hyvin, mutta toivoisi itseltäänkin paljon enemmän.

Itse olen palkkatöissä ihan ok työssä, tienaan n. 4 000 € kuussa. Etsin uutta työtä, mutten kovin aktiivisesti. Mielestäni tämä työ sopii hyvin elämäntilanteeseemme, koska meillä on parivuotias lapsi. En tykkää ottaa isoja riskejä, pieniä kylläkin. Olen sijoittanut jonkin verran mm. perintörahoja, mutta miehen mielestä minun pitäisi ottaa enemmän riskiä ja pyrkiä eteenpäin. Olen suorittanut maisterintutkinnon ja haluan kivan ja haastavan työn, mutta en kaipaa mitään huippu-uraa.

Mies siis jaksaa säännöllisesti muistuttaa, miten kunnianhimoton olen ja miten erilaisia olemme tässä mielessä. Se häiritsee ja surettaa häntä.

Onko vika nyt todella minussa? Uskaltaisin väittää, että harva on taloudellisessa mielessä niin kunnianhimoinen kuin mieheni.
Mielestäni minulla on oikeus elää omannäköistäni elämää eikä tarvitse miettiä pelkkää taloudellisen mammonan kasvattamista koko ajan. Mielestäni mies saa olla sellainen kun on ja hänen tulisi antaa minun olla sellainen kuin olen.

Meillä on siis nytkin taloudellisesti hyvä tilanne, mutta miehelle se ei riitä.