Riitaisa kuolinpesä, yksi osakkaista ulosotossa ja ei suostu pesänjakoon.
Onko kellään tietoa/kokemusta kuolinpesästä, jossa yksi osakkaista on haluton suostumaan pesänjakoon, vaikka on ulosotossa. Riita koskee kesämökkiä, jota tämä kyseinen osakas haluaa, mutta hänellä ei ole varaa sitä lunastaa.
Aluksi tämän velallisen ulosottoviranomainen sanoi, ettei tämä onnistu ilman pesänjakajaa, mutta lupasi yrittää suostutella tätä velallista. Tästä kuluikin aikaa jo melkoinen tovi ja soitin uudestaan tälle ulosottoviranomaiselle ja kysyin onko asia missä vaiheessa. Hän kertoi siirtyneensä muihin tehtäviin ja antoi puhelin numeron asiaa nykyisin hoitavalle viranomaiselle.
Suureksi ihmetykseni tämä uusi viranomainen sanoi minulle, ettei tämä yksi velallinen pysty estämään pesänjakamista, kuulemma ei tarvitse pesänjakajaa.
Eli siis kysymykseni on, että pitääkö tämä väite paikkaansa? Ainakin itse olen ollut tähän mennessä siinä uskossa, että tämä kyseinen ulosotossa oleva velallinen pystyy estämään pesänjaon ja ainoa keino on että joko minä tai ulosottoviranomainen vaatii käräjäoikeudelta pesänjakajaa suorittamaan pesänjaon.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se persaukinen voi luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Silloin ei mene ulosottoon, omaisuus vain hyppää yhden sukupolven yli.
Ei onnistu. Ei edes se että perinnönjättäjä testamenttaa omaisuutensa toisaalle ja jättää ulosotossa olevan perinnöttä. Ulosotto vaatii vaatimaan lakiosan jos on siihen oikeutettu.
Ei voi ulosotto vaatia vaatimaan lakiosaa. Vain velkajärjestelyssä on vaatimus, että pitää tehdä kaikki voitavansa velkojen maksamiseksi. Silloinkaan ei tarvitse lakiosaa vaatia, jos perittävä on tehnyt testamentin ja siinä erikseen maininnut, että ei halua NN:n vaativan lakiosaa, koska se menisi velkojille. Varma tieto, jonka lähteen epäilijät saavat etsiä itse.
Ulosotto voi kuitenkin ulosmitata niin kuolinpesäosuuden kuin minkä tahansa yhteisomistusosuuden. Onhan sitä yhtä osuutta kieltämättä vaikea myydä jollekin ulkopuoliselle.
Itse olen osakkaana kuolinpesässä, jonka jättäjä kuoli vuonna 1940. Ei ole vielä edes keskusteltu jaosta vaan päin vastoin, yksi osakas on haalinut lisää osuuksia ja haluaisi ostaa itselleen loputkin.
Eikös se silläkin lailla mene jakoon että yksi ostaa muut ulos? Ainakin mulle kelpaisi tuo ratkaisu jos en mitään kiinteätä halua omistukseeni vaan voisin myydä oman osuuteni jollekin muulle pesän osakkaalle.
Meillä ukki kuoli 1960 ja mummu eleli leskenä vielä 55 vuotta.
Se että pesä jaetaan, ei vielä tarkoita että se heti myydään. Jakamisessa vain selvitetään kunkin omistusosuudet yleensä kiinteistöön tai asuntoon tms. ja muodostetaan yhtymä. Me otettiin juristi tekemään jako-osuudet. Selitettiin ulosotossa olevalle, ettei sitä vielä myydä. Juristi oli yhteydessä myös ulosottoon.
Kiinteistö myytiin sitten 2019, ja siinä ei ulosotossa olevalla ollut sanomista. Tarvittiin vain ulosotosta lupa myymiseen ja senkin yhteydenpidon hoiti meillä sama juristi, joka teki myös kauppakirjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se persaukinen voi luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Silloin ei mene ulosottoon, omaisuus vain hyppää yhden sukupolven yli.
Ei onnistu. Ei edes se että perinnönjättäjä testamenttaa omaisuutensa toisaalle ja jättää ulosotossa olevan perinnöttä. Ulosotto vaatii vaatimaan lakiosan jos on siihen oikeutettu.
Ainakin vielä 2019 on onnistunut näiden ohjeiden mukaan ulosottovelallisen luopuminen perinnöstä.
https://laaka.fi/voidaanko-perinto-ulosmitata-ja-voiko-taman-jotenkin-v…
Lakiosahan taas tulee vain rintaperillisille mutta periä voi muitakin kuin omat vanhempansa.
kuka nyt haluaa että jostain osuudesta menisi ulosoton hoitoon osa? ei siinä kannata persaukiseksi leimata.
jos esim.mökki on pesän hallussa, eikä peruskirjoja ole tehty, siinä ei ole ulosperimistä.
Mutta pihoilla häirinnästä jostain asiasta voi nostaa toisaalta häirintäsyytteen (varsinkin ulkopuolisen kiljuessa); niitä löytyy y-tunnuksistakin henkilöstä joka ensimmäisessä puhelussa juoruaa asiakasdataa ensimmäiselle ja on sitten selittämistä kun tule GDPR -rikkomus esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se persaukinen voi luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Silloin ei mene ulosottoon, omaisuus vain hyppää yhden sukupolven yli.
Ei onnistu. Ei edes se että perinnönjättäjä testamenttaa omaisuutensa toisaalle ja jättää ulosotossa olevan perinnöttä. Ulosotto vaatii vaatimaan lakiosan jos on siihen oikeutettu.
Ja hyvä niin. Miksi täysin ulkopuolisen (sen alkuperäisen velkojan) pitäisi kärsiä tuollaisesta kikkailusta?
Laskut ja velat lankeaa maksettavaksi, aina, ennemmin tai myöhemmin, vaikka Arhinmäki kannattajineen toista mieltä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se persaukinen voi luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Silloin ei mene ulosottoon, omaisuus vain hyppää yhden sukupolven yli.
Ei onnistu. Ei edes se että perinnönjättäjä testamenttaa omaisuutensa toisaalle ja jättää ulosotossa olevan perinnöttä. Ulosotto vaatii vaatimaan lakiosan jos on siihen oikeutettu.
Ja hyvä niin. Miksi täysin ulkopuolisen (sen alkuperäisen velkojan) pitäisi kärsiä tuollaisesta kikkailusta?
Laskut ja velat lankeaa maksettavaksi, aina, ennemmin tai myöhemmin, vaikka Arhinmäki kannattajineen toista mieltä onkin.
Hyvä että pystyy luopumaan osuudestaan. Ei jonkun kolmannen henkilön omaisuuden kuulu mennä velkojille, varsinkaan jos perinnönjättäjä ei ole tiennyt että perijällä on ulosotossa velkoja. Ja hyvä että myös laki on sitä mieltä.
Osalta tulikin ihan hyviä kommentteja, kuten ettei kannata alkaa soutamaan ja huopaamaan sisareni kanssa, joka on ulosotossa.
Alunperin ulisottoviranomainen lähestyi minua kirjeellä, jossa ilmoitettiin sisareni olevan ulosotossa. Tässä kirjeen sisältö oli kutakuinkin sellainen, että omaisuuden jakoon mm. mökin myyntiin tarvitaan ulosoton lupa. Tämä siksi, että jos mökki myydään, niin sen pitää mennä käypäseen hintaan, jotta tämän sisarukseni velkojatkin siitä jotain kostuisivat.
Yksi vaihtoehto miten tältä olisi vältetty, on se että sisareni olisi luopunut perinnöstä. Sisareni ei tätä tehnyt, vaan tavoitteenaan on näköjään vitkutella kaikin tavoin että saa mökin jäämään omaan käyttöönsä. Itselläni ei ole mitään intressejä mökin suhteen.
Jotkut täällä ehdottikin pesänjakajan pyytämistä, mutta käsittääkseni heidän taksansa on sen verran kallis, että koko pesän varannot uppoavat pesänjakajan laskuihin. Pesän koko on n. 10 000 euron luokkaa mökki mukaan lukien. Sinänsä ihan tarpeeseen olisi itsellenikin tullut oma osuus tästä perinnöstä.
Ilmeisesti näyttää sille, ettei ole muita vaihtoehtoa että joko minä tai ulosottoviranomainen vaatii pesänjakajaa. Henkilökohtaisesti minua kyrpii tässä se, että toiset saa sotkea omat raha asiansa ja sen jälkeen vielä pystyvät perinnön jaon sotkemaan.
Omasta mielestäni olisi oikeuden mukaista, että jos olet ulosotossa ja tämä velka ylittää reilusti sen, mikä osuus kuolinpesässä on tällä velallisella, niin tällä henkilöllä ei olisi mitään sananvaltaa mitä tulee pesänjakoon.
Joillekin ihmisille on olemassa vain heidän omat oikeutensa. Ei mitään väliä sillä, että laskujen lähettäjillä on oikeus saada maksu tuotteistaan. Tai muilla perinnön saajilla on myös oikeus perintöön.
Ei voi ulosotto vaatia vaatimaan lakiosaa. Vain velkajärjestelyssä on vaatimus, että pitää tehdä kaikki voitavansa velkojen maksamiseksi. Silloinkaan ei tarvitse lakiosaa vaatia, jos perittävä on tehnyt testamentin ja siinä erikseen maininnut, että ei halua NN:n vaativan lakiosaa, koska se menisi velkojille. Varma tieto, jonka lähteen epäilijät saavat etsiä itse.
Ulosotto voi kuitenkin ulosmitata niin kuolinpesäosuuden kuin minkä tahansa yhteisomistusosuuden. Onhan sitä yhtä osuutta kieltämättä vaikea myydä jollekin ulkopuoliselle.
Itse olen osakkaana kuolinpesässä, jonka jättäjä kuoli vuonna 1940. Ei ole vielä edes keskusteltu jaosta vaan päin vastoin, yksi osakas on haalinut lisää osuuksia ja haluaisi ostaa itselleen loputkin.