Villi pentukoira hoidossa vauvaperheessä - kysymyksiä
Meillä ollut nyt reilun viikon 5 kk ikäinen koiranpentu hoidossa - onneksi se lähtee pian kotiinsa, mutta vastaisen varalle ja muutenkin on miljoona asiaa jotka askarruttaa, minkälaista käytöstä tuon ikäiseltä voisi odottaa ja mikä pitää vielä hyväksyä.
Esim. koira näykkii aina ikävästi kun sitä yrittää vaikka paijata ja helliä. Miten sen saa loppumaan? Komentamiset, kuonolle näpäytykset ei ole auttaneet, omistajat on pienellä risu" piiskalla" kin uhkailleet ja ripautelleet ja se mukamas auttaa, mutta mielestäni koira vaan villiintyy tuostakin. (Ja käsittääkseni koiria ei saisia uhkailla noin, vai?)
Hampaat on terävät ja vanhemmalle pojalle tuli pieni verihaava jalkaan, lisäksi koira leikkiessä repi paidan hänen päältä rikki.
Sisäsiistikään koira ei vielä täysin ole ja selväähän on että vahinkoja voi sattua. Mutta nyt tuntuu että ihan protestiksi o tehty pissoja sisään parin päivän ajan (meni jo monta päivää hyvin).
Esim. oli juuri käytetty ulkona ja koira oli myös syönyt sitä ennen, eli nälkä ei voinut olla. Kerjäsi ruokaa pojaltamme joka oli syömässä, ja kun ei saanut, kohta löytyikin pissa olkkarin lattialta. On vissiin tottunut kotonaan saamaan makupaloja pöydästä.
Lisäksi, pitäisikö koira kouluttaa niin ettei se hypi innoissaan ihmisiä päin?
Ja minkäikäisenä koiran koulutus ylipäänsä alkaa? Nyt 5 kk ikäisenä tottelee " istu" käskyä silloin kun annetaan ruokaa.
Tuntuu että kyllä tuollaisesta pennusta on enemmän työtä kuin vauvasta, kun se yölläkin välillä on itkenyt ja raapinut oven takana - emme voi päästää makkariimme nukkumaan, koska vauva nukkuu välillä vieressäkin.
No, ihan hyvä näin kokeilla koiran hoitoa ja todeta että ei ole ainakaan vauvaperheen juttu ottaa omaan pentua. (Vaikka vanhempi poikamme toivookin.)
Niin, miten yleensä koiraperheissä joissa vauva - voiko vauvaa ikinä pitää lattialla? En ole uskaltanut, koko ajan joutuu pitää sylissä tai sitten pöydän päällä sitterissä (onneksi sen verran pieni että pysyy vielä siinä). Toistaiseksi koira antanut mun imettää suht rauhassa, kun sitä on komennettu. Pienempänä aina kylässä käydessään meillä hyökkäsi siihenkin heti päälle.
Selväähän on että osin käytös johtuu oman väkensä ikävöimisestä, mutta onneksi me olemme kuitenkin koiralle tuttuja ja on ollut meillä usein kylässä (ja hoidossakin muttei näin pitkään), ja me siellä.
Kommentit (12)
Ei ole muuta kuin kuri.
Eikä pidä paikkaansa, ettei koiraa voi muut kouluttaa kuin omistaja ja että käytös vaan pitää sulattaa. höpö höpö.
Koira on laumaan kuuluva -aina ja hyväksyy toisessa laumassa vaikka ihan toiset säännöt kuin toisessa. Sen huomaa helposti ihan oman perheen sisälläkin, koira hoksaa aika nuorena jo, keneltä kannattaa mennä kinuamaan nameja yms ja ketä voi huoletta pomottaa jne.
Jos koskaan pääsette seuraamaan, miten koiraemo kouluttaa pentujaan niin ottakaa siitä mallia: kun pentu riehuu eikä siihen saa mitään kontaktia niin pentu kiinni ja pidä sylissä tai lattialla (koosta riippuen) niin kauan ettei enää yhtään mitään yritä. Siis niin tiukasti, ettei saa sua purtua eikä rimpuiltua. Voi tulla kaameaa huutoakin, mutta pidät vaan. Juuri niin tekee emokin kun kyllästyy riehumiseen.
Jos pentu puree kipeästi emoaan, ei se varmasti pääse siitä rangaistuksetta. Niskasta kiinni ja pidä paikallaan (älä siis nosta/roikota). Oon kerran omaani purrut takaisinkin -oli kyllä niiin hölmistynyt ilme koiralla, eikä purrut sen koomin- en suoittele ;-)
Pentu on taatusti villimpi hoidokki kun aikuinen, sille ei voi mitään. Ja kokeilee kaikenlaista. Mutta ÄLÄ hyväksy puremista, repimistä ja riehumista. NIitä on vaikea saada pois.
Risuilla yms jahtaminen on pennun mielestä hauskaa leikkiä. Ennemmin kun huomaat sen tekevän pahaa, yllätät sen itse teosta ja läppäät vaikka sanomalehtikääröllä takapuoleen samalla kun kiellät. Sanomalehtikääröstä lähtee kova ääni ja yleensä tehoaa.
Kukin löytää varmaan keinot.
eli kyseessä on hyvin läheisten perheenjäsenten koira (äiti ja vielä kotona asuva sisko), ja he ovat meidän lapsiamme hoitaneet vuosin varrella tosi paljon (vanhemmat lapset oli pienenä tosi villejä termiittejä), joten ihan " kiva" jotain vastapalvelustakin pystyä antamaan.
Eli mielestäni olisi tosi " tyhmää" kieltäytyä.
Ja tietysti olen myös huono sanomaan suoraan EI.
Ja aika pulaan he muuten jäisivät, koska eivät mielestäni toistaiseksi ole kovin turhaankaan pyytäneet hoitoa (no ehkä tällä viikolla taas yksi hieman turha..), ja ei ole oikein muitakaan heillä jotka voisivat koiraa ainakaan montaa päivää katsoa.
Onneksi on tällaiset palstat joihin voi vähän käydä valittamassa :-) jos alkaa harmittaa.. ja neuvoa kysymässä.
Kuten Mary kirjoitti, niin olen minäkin sitä mieltä että koira voi oppia, että meillä on vähän eri säännöt kuin kotonaan. Eli esim .ei tule meidän sängylle nukkumaan, ei saa pöydästä jne.
Ymmärrän kyllä ettei siitä ole varsinaista hyötyä, että meillä jotain tapaa noudatetaan / " koulutetaan" silloin tällöin mutta en kyllä silti aio antaa käyttäytyä miten tahansa.
Kyllä omistajatkin sitä yrittävät kouluttaa, mutta koira on tosi paljon kotona päivisin äitini kanssa, ja luulen että hän vanhempana ihmisenä ei aina ole niin johdonmukainen ... :-) ja minkäs sille sitten voi...
Hyvää aloittajan tekstissä mielestäni oli se että hän on huomannut ettei itse olisi valmis ottamaan pentua. Voi kunpa moni muukin " joutuisi" ottamaan pennun hoitoon useammaksi päiväksi, varmaan tulisi jollekin muullekin ajatus että jää se pentu ottamatta. Liian heppoisin eväin koiria otetaan (anteeski yleistys).
Itse olen kotona kahden lapsen kanssa, nuorempi on vuoden vanha. Kun meille tuli tämä vanhempi koira kolme vuotta sitten, toinen tyttö oli juuri täyttänyt 4. Nyt meillä on siis 3v koira ja sen kohta 4kk ikäinen pentu sekä tytöt 1v ja 7v. Ohessa hoidettavana poni, hevonen ja kissa. Pennun kanssa on paljon hommaa, mutta itselleni se on sellaista joka kyllä palkitsee monin verroin. Kovempi homma oli kseällä useamman pennun kanssa, enkä aina tiennyt kuka on kiireisin hoidettava. Toista kertaa en pentuja suunnittelisi 10 kuisen lapsen kanssa, tosin sitäkään kokemusta en pois antaisi.
Pitää aina muistaa, että kaikki eivät ole koiraihmisiä samalla tavoin kuin esim. itse olen. Hyvä että tästäkin maasta meitä löytyy paljon erilaisia ihmisiä.
Oon kerran omaani purrut takaisinkin -oli kyllä niiin hölmistynyt ilme koiralla, eikä purrut sen koomin- en suoittele ;-)
Hee, mä en siis ole ainoa joka purrut koiraa! Äidin koira uhmaiässä kokeili aika rajusti minnuu ja ku ei kooltaan ollu sieltä pienimmästä päästä niin purin kuonoon ku ei selättäminen pelkästään auttanu. Murisi vaan kahta raivokkaammin ja näytteli hampaitaan. Ku vähänkään olin päästämässä sitä pois otteestani ku näytti ettäolisi rauhottunu ni taas se oli päällä. Ei muuta ku kuonosta kiinni ja pieni näykkäsy. Kyllä loppu uhittelu :)
Tällä hetkellä itseä mietityttää koiranpentu taloon, johon olisi ens kuussa tulossa ihmisvaavi... Pelkään ettei pennulle riitä huomioo... Mies ja minä ollaan molemmat eläinrakkaita ja taloudessa on täl hetkellä kaks kissaa... Toinen täyttää jo kolme heinäkuussa ja toinen on reilu vuoden ikänen...Jo tuokin seikka pistää vakavaan harkintaan koiranpentua näihin aikoihin... Vanhempi kisu alkaa kohta oleen jo siinä iässä ettei enää muutokset ole " kivuttomia" . Tiedän että jaksaisin kyllä pentua ja vauvaa. Olen sitä " luokkaa" jolle eläimet ovat terapiaa... Mutta mies on äärimmäisen epäluuloinen pennun ottamisen kanssa. Ymmärrettävää kyllä, miehellä ei koskaan itsellä ole ollut lemmikkiä. Vastauksia ja perusteluja puolesta ja vastaan... Onko tuhoon tuomittu ajatus vai onko toiminut...?
Heh..Tahtoo oman riiviöpennun :)
Pennuilla on juuri tuossa iässä hampaidenvaihto meneillään, tai alkamassa. Siksi se käyttää hampaitaan kaikkeen mahdolliseen. Hampaidenvaihtokutinaan sille kannattaa osoittaa ne sallitut puremiskohteet (puruluut, omat lelut) Pureminen ja näykkiminen voi johtua myös siitä että koira testaa vähän mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuossa iässä koiralle pitää alkaa jo viimeistään opettaa että ihmisiä ei purra. Lyöminen ja läpsiminen ei auta, koska kädestä/kepistä/vitsasta (yöks..) tulee helposti pennulle vain tavoiteltava saalis. Ja todellakin pennut yleensä vain villiintyvät siitä.
Enemmin kokeilisin tiukkaa " EI" kieltoa ja vesisuihkua nenälle, tai " EItä" ja nopeaa niskaravistusta. Tuo miten sen tekee riippuu aivan koiran luonteesta (ei arkaa, herkkää koiraa niskasta) ja myöskin siitä miten koiran kanssa normaalisti elää ja mihin tarkoitukseen sen on ottanut.
Selvennys tuohon: sakemannia(pk-lajeihin/harrastuksiin otettu) joutui ottaa välillä vähän kovempaa pentuna, kun ei muuten olisi mennyt sana perille. Tottiksessa olen käyttänyt jonkin verran pakotteita, koska aina välillä testailee, olenko tosissani ja onko pakko tehdä nopeasti.. Pentuna tehtiin jo selväksi että " EI" sanalla tekeminen loppuu kuin seinään, nyt ei tarvitse EItä sanoa kuin kerran ja koira tottelee välittömästi, mikä on mielestäni ison vahtiviettisen koiran kanssa todella tärkeää.
Tuo pienempi koira on herkkis ;) Siltä jos karvankin taittaa se saa sydärin. Sen kanssa olen käyttänyt suihkupulloa, räminätölkkiä ym. sille paremmin sopivia koulutusapuvälineitä. Se menisi (ruumiillisesta)pakotteesta/kurituksesta aivan lukkoon ja edistystä ei asiassa tapahtuisi, muutakuin taaksepäin.
Eli mielestäni voisit vinkata tutuillesi kun koiraa tulevat hakemaan että olisi jo aika aloittaa kunnon tapakasvatus. En välttämättä tarkoita tällä tottiskäskyjä (maahan, seuraa yms. ne tulevat ajallaan) mutta näitä arkipäivän helpottamiskäskyjä (istu, ei, tänne, rauhoitu, odota jne.)Koiran koosta en tiedä, mutta kerjäävä, kuolaava iso koira kuono pöydällä ei ole kiva juttu, eikä kyllä se pieni jalkaa raapiva koirakaan..
Tuohon vauva&pentuun en osaa sanoa mitään koska meille kun tuli vauva niin koirat olivat jo 3v. ja 8v. Mutta uskoisin että se ihan hyvn menisi, kun molemmille osapuolille vain tekee selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä..Eli selvät pelisäännöt.
Sinun tilanteessasi kyllä varmasti olisi sellainen olo että saisi olla silmät selässäkin ja käsiä pari enemmän =)
Lyöminen ei hampaiden kutinaan auta, ei ylipäänsä mihinkään koiran kasvatuksessa, vaan paras keino raisulle on " no nyt mä en leiki sun kanssa" eli tiukka EI, tiukka tuijotus silmiin poskikarvoista kiinni pitäen ja murahdus(kuten emokoira tekisi). Sitten anna pennulle lelu suuhun " Ota" ja jatkatte lelulla leikkimistä. Pian pentu alkaa kantaa lelua sinulle leikittäväksi.
Tapakasvatus on hyvä aloittaa jo nyt, ja esim. vasten hyppimisestä olen alkanut koulia jo 4 kk ikäistä, joka osaa käskyn istu. Ei meinaan ole kivaa kun sakemanni hyppää naamaa pussaamaan. Siinä saa koiraa pelkäävä takuusydärin. Koulutuksen voi ihan hyvin aloittaa jo pennulla, sillä lailla saadaan tottelevainen koira. Ja koulutus pitää sovittaa koiran luonteeseen, esim. ahnetta koiraa palkitaan ruualla, uteliasta leikillä.
Pöydästä kerjääminen on tapa, johon yksi vanhuksistani on erikoistunut. Se ei muka kerjää, katsoo poispäin korvat luimussa ja hipsii takaisin petilleen, mutta kohta kurkkii että jos jotain tipahtaisi...koiran voi silloin sulkea toiseen huoneeseen ja laittaa herkut sen kuppiin myöhemmin annettavaksi. Ne voi antaa koiralle esim. tänne ja istu-käskyn kera. Kun koira myöhemmin osaa petille-käskyn, kerjääminenkin pysyy kurissa.
Hyppimisestä pääsee, kun vastaa joka ikinen kerta koiran hyppyyn nostamalla polven eteen, jolloin koira törmää polveen ja napakasti antamalla käskyn istu. Kun koira istuu, laskeudu heti kyykkyyn alas sen tasolle ja ojenna kädet haisteltavaksi, rapsuta, leiki. Näin koira oppii odottamaan vuoroaan tässäkin asiassa.
Kyllä pentukoirakin vauvaperheessä menee. Tuskaton hoito edellyttää mielestäni omakotitaloa, eli jos on kiire pissalle ja kädet täynnä, niin ovi auki vaan. Kerrostaloon -lapset hoitoon ja hae hoidosta rumbaan- en ainakaan omaa rotuani suosittele, sen verran aikaa, liikuntaa ja koulutusta sen yhteiskuntakelpoisuus vaatii. Pentu on " vauva" siinä kuin ihmislapsikin ja melkein yhtä vaativa pari ensimmäistä vuotta.
Meillä oli kuopus 4kk (esikoinen 1v 9kk) kun tuo pentu tuli. Rotu leonberg ja uros, eli ei todellakaan mikään pieni otus.
Lapset sai olla ihan normaalisti, vauva tietysti lattialla. Pitäähän sen koiranki tottua. Kertaakaan ei oo koira astunu päälle tai näykkiny (varsin outo pentu...). Mutta vaatteista kyllä naksi esikoista ku pihalla riehuvat. Mutta sekin meni tosi pian ohitte.
Asutaan omakotitalossa eli tosi helppo homma. Pentu oli sisäsiisti (pari vahinkoa vain) jo tullessaan, että säästyttiin luuttuumisilta.
Mie en keksi mitään huonoa hommaa siihen että on sekä koira- että ihmisvauva samaan aikaan:)
Se piti sanomani vielä että koira nyt jo reilun vuoden. Riippuu taatusti rodustakin ja koiran luonteesta, että kuinka sujuu. Mutta tuo mein pentu on ollu kyllä ihan poikkeuksellisen kiltti ja tottelevainen tapaus.
...ettei nää hyvät neuvot hävii...
Nyt se koira on taas meillä hoidossa.
Viimeksi tuntui että se meillä jo oppi esim. että kerjääminen ei hyödytä ja omistajatkin kummasteli hakiessaan kun ei kerjännyt kahvipöydässä ja päättivät jatkaa samaa linjaa. Ja katit kanssa... pahempi kerjääjä taas tänään tuli meille kuin koskaan.
Tuo koira on nyt alkanut tosissaan myös haukkumaan ja räksyttämään kaikkea. Hiljaa-komento ei auta. Voisikohan sitä esim. vesisuihkulla suihkupullosta naamalle karsia pois, vai miten? Tosin se on meillä kuitenkin niin vähän että mehän ei sitä aleta kouluttamaan (eikä osata, ei olla mitään koiraihmisiä).
Tosin en tänään antanut ruokaa silloin kun kerjäsi, haukkuu hulluna ja hyppää etutassut keittiön pöydälle tai työpöydälle, yök.
Ennen jollain tapaa tuntui varovan mua ja vauvaa silloin kun vauva oli sylissä, mutta nyt ei kunnioita sitäkään vaan oli hyökkäämässä päälle
:-(. Hohhoi.
Toisaalta istu ja maahan -komennot ehkä vähän paremmin tuntui olevan muistissa... (siis tosin tottelee yleensä niitä vain kun on ruokaa tiedossa).
(Heh, asumispalstalla joku valitti haukkuvasta naapurissa vierailevasta pikkukoirasta, hetken jo pelästyin että apua meistäkö ne kirjoittaa, mutta onneksi ei sentään täsmännyt :-).
Miksi ihmeessä otatte pennun hoitoon, kun siitä teille koituu ongelmaa ja hankaluuksia??? Koska ette sanojesi mukaan ole koiraihmisiä, uskoisin, että teillä ei ole halua ja voimavaroja vauvan ja lasten ohella kasvattaa vierasta pentua.
Anskulla oli tosi hyviä pointteja koulutukseen liittyen, mutta todella koiran koulutus ei ole teidän asianne, eikä teidän tehtävänne! Omistajien PITÄISI pentu kouluttaa ja hoitaa vastuu koirasta, eikä antaa sitä alituiseen kouluttamattomana vauvaperheeseen hoitoon?!? Anteeksi vain, mutta mielipiteeni on, että te vaikutatte olevan enemmän koiraihmisiä, kun omistajat, jotka eivät näemmä sitä vaivaudu kasvattamaan ja yleensä koiran koulutukseen ja koiran sielunelämään tutustumaan. Sinä se kannat huolta pennusta, hoidat ja yrität ohessa opastaakin.
Koiria on erilaisia ja tämä tapaus ei taatusti ole pentuna helpoimpia koulutettava, ellei ole yhtään koirien koulutkseen tutustunut ja siihen paneutunut. Jos haluatte koiran koulutukseen osallistua ja sitä hoidatte jatkossakin, suosittelen lämpimästi koirakoulutukseen menoa sen kanssa ja yleensä koiran koulutus asiaan perehtymistä (netti ja kirjallisuus sekä kasvattajat esim.)! Täältä saa joiltain asiantuntevilta hyviä neuvoja, mutta asiaan on perehdyttävä ja siitä oltava kiinnostunut, jos oikeasti koiraa lähdetään kouluttamaan. Ns. " pikkuniksit" suihkupullon käytöstä ym. ei tee koirasta ihmeen kaupalla hyvin käyttäytyvää, vaan on tutustuttava yleensä koiriin ja niiden käytökseen.
Koira kuten ihmislapsikin vaatii yhtä samaa asiaa; johdonmukaista kasvatusta ja opastusta. Siis omistajan ja teidän, jos sitä paljon hoidatte pentuaikana on samalla tavoin sinnikkäästi aina joka tilanteessa koulutettava sitä johdonmukaisesti ja molempien pitää kiinni pennulle opeteuista säännöistä. Ei ole hyötyä, jos sinä opetat koiraa hoidossa hetken ja kohta koira on omistajillaan, jotka toimivat toisin.
Sellisia ajatuksia heräsi tästä pinosta. Kaikkea hyvää teille!
Koiran kouluttaminen kuuluu sen oman perheen vastuulle. Ei siitä ole yhtään mitään hyötyä, että 2 päivää vuodessa joku hoitaja koittaa opettaa koiraa olemaan haukkumatta, jos se kotonaan saa räksyttää ja kerjätä pöydästä jne.
Teillä on kaksi vaihtoehtoa:
1) olla ottamatta koiraa hoitoon, kun kerta tiedätte sen hankalaksi ja tavoiltaan teidän makuunne mahdottomaksi
2) hyväksyä, että koira on nyt sellainen kun sen omistajat ovat sen kouluttaneet -sille ette mitään voi
Paras keino hillitä pentukoiran riehuntaa, on yksinkertaisesti " hylätä se" . Jos se järsii käsiä paijatessa, älkää paijatko. Pentu ei siitä rikki mene, vaikka sitä ei kahteen päivään kukaan hellisi -päinvastoin. Se oppii arvostamaan saamaansa huomiota ja jopa hakemaan sitä laumanjohtajalta. Joka siis teistä kukaan EI OLE -vaan koiran omistaja (toivottavasti).
se haukkuminen johonkin muuhun toimintaan siirtää? esim. pallo, lelu, ruoka?
Heti kun on hiljaa niin palkkaa? mut.. älä ota sitä koiraa hoitoon jos et kestä.
Ei sitä koiraa tartte ruveta niskasta ravistelemaan mun mielestä jos puree. siirtää senkin toiminnan johki muuhhun kun käsiin. ja aina kun on taas käsiä järsimässä, kääntää koiralle selän eikä sitä huomioi.