Miksi on niin paha asia, jos elämässä ei ole muuta kuin lapset/koti

Oon hoito= kodin hoito

Ap

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

On sekin sentään jotain. Minulla ei ole muuta kuin paskaduuni palkalla. Juon itseni tajuttomaksi viikonloppuisin niin monta kertaa kunnes pitää maanantaina lähteä töihin, krapulassa tietenkin.

Lasten tehtailu ei ole elinkeino.

Ap:n kanssa sama mieltä. Kaikki kysyy, mitä harrastat. Vastaa, lasten kanssa olemista ja kodinhoitoa. Mutta entäs oma aika. Se ON mun oma aikaa typerykset.

Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan alat kehittää elämääsi jotain muutakin sisältöä viimeistään sitten, kun lapsesi ovat lähestymässä täysi-ikää. Ihan vain siksi, että kun he muuttavat aikanaan omilleen, lapsillasi on heidän oma aikuiselämänsä etkä voi enää roikkua heissä kiinni. Aikasi voi käydä pitkäksi, jos sulle ei jää mitään muuta kuin sisustaminen ja siivoaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

Niin, mitä sitten??

Sitten kun lapset eivät minua enää tarvitse, voin keksiä sitä muuta tekemistä.

Ap

Jokainen saa minun puolesta elää niin kuin itse tykkää. Jos on onnellinen eikä aiheuta muille haittaa niin hieno juttu. Se ei kuulu kenellekään oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kanssa sama mieltä. Kaikki kysyy, mitä harrastat. Vastaa, lasten kanssa olemista ja kodinhoitoa. Mutta entäs oma aika. Se ON mun oma aikaa typerykset.

Juurikin näin!!

En halua enkä tarvitse mitään typerää tekemistä, jossa joudun olemaan lapsistani erossa.

Ap

Niin. No useimmat kyllä tajuavat lapsen kasvavan koko ajan. Teinit ainakin meillä oli koko ajan kavereillaan. Niin se pois muuttaminen täysikäisenä ei tunnu niin kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

Niin, mitä sitten??

Sitten kun lapset eivät minua enää tarvitse, voin keksiä sitä muuta tekemistä.

Ap

Niin piinaat niitä aikuisia lapsiasi ja sinusta tulee se kauhujen anoppi :D Ja se eläkeläinen, joka uhriutuu kun se eläke ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

Niin, mitä sitten??

Sitten kun lapset eivät minua enää tarvitse, voin keksiä sitä muuta tekemistä.

Ap

Hyvä jos pystyt tuohon. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten tehtailu ei ole elinkeino.

Kuka tässä mistään tehtailusta on puhunut, tai lapsista elinkeinona? Minulla on kaksi ihanaa lasta, enempää ei tule.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

Hah, ja sä kuvittelet, että kaikki muu on elämässä pysyvää? Työt, harrastukset?

Pikku vinkki, MIKÄÄN ei ole elämässä pysyvää. Ei vaikka kuinka huijaisit itsesi uskomaan niin.

Aplle, kannattaa nauttia siitä kodin pyörittämisestä niin pitkään kun voit, jos se nautintoa sinulle tuottaa. Mutta älä ripustaudu siihen, ja kun tuo aika on ohi, niin pidä huoli että sinulla on muuta tekemistä. Voit tehdä sitten ihan mitä vaan.

Älä kuitenkaan rupea marttyyriäidiksi, joka uhrautuu lastensa "puolesta" ja joka uhriutuu, kun lapset eivät enää tarvitsekaan samalla tavalla kuin ennen. Heidän on tarkotuskin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kanssa sama mieltä. Kaikki kysyy, mitä harrastat. Vastaa, lasten kanssa olemista ja kodinhoitoa. Mutta entäs oma aika. Se ON mun oma aikaa typerykset.

Miten niin sun omaa aikaa? On se niitten lastenkin aikaa.

Siksi, että on yleensä tuolloin on hyvin paljon muista riippuvainen. - Miä tapahuu siten kun lapsi haluaa (toivottavasti haluaa) muuttaa omilleen. Tai eikö ole aika iso taakka lapselle tai lapsille, jos heidän tehtävänä on yksinomiaesi uoda elämään merkiys ja sisältö? - Pikkulapsi vaiheessa he uova siä varmasti pyytämätäkin mutta lapset ova vain hyvin hetken pieniä.. Tai, entä kuinka kodin ja tai yleensä rahoittaa oman elämänsä?  Onko onnekas perijä vai elääkö kumppanin mahdollistamana. - Entä, jos kumppanille tapahuu, jotain odottamatonta, joka päättää mahdollisen rahoituksen, josta on aiemmin ajatellu, että se jatkuu aina.  - Harva on kuitenkin niin omavarainen, ettei tarvitsisi lainkaan (omaa) rahaa. Ja vaikka omavaraisuus on sinänsä arvostettavaa, niin harvempi on siihen valmis ja kyvykäs, saati halukas kun huomaa, mitä kaikkea se merkitsee. Toki aina varmasti löytyy poikkeuksia.

Se vähän yksinkertaisempi mies

Onpa aggressiivinen ketju. 

Jos syy tuohon negatiiviseen palautteeseen ei ole se, että elelette veronmaksajien tuilla, vaan puolisosi rahoittaa elämäänne, niin yksi syy negatiiviseen kommentointiin on kommentoijan huono omatunto ja epävarmuus omista valinnoista. Joillain ehkä tiedostamatonkin. Monelle naiselle se on arka paikka, että he eivät voi muun elämänsä takia olla niin täydellisiä äitejä ja tarjota niin täydellistä kotia kuin haluaisivat. He yrittävät vakuutella itselleen, että ovat riittäviä, mutta moni kärsii silti riittämättömyyden tunteista. Ja onhan se totta, että moni jaksaa olla parempi äiti silloin, kun elämässä on muutakin kuin lapset ja he tuntevat tyytyväisyyttä monilla muillakin osa-alueilla. Oman jälkikasvun hyysääminen on kuitenkin niin vahva biologinen tarve, että jotkut naiset kokevat uhkana sen, jos joku valitsee toisenlaisen elämän kuin he. He eivät voi olla miettimättä, nauttisivatko lapset heidän kotonaolostaan, vaikka he hyvin tietävät, että koko perhe voi paremmin kun he saavat toteuttaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne eivät ole pysyviä. Koti eli lapset sulla on vaan lainassa.

Niin, mitä sitten??

Sitten kun lapset eivät minua enää tarvitse, voin keksiä sitä muuta tekemistä.

Ap

Niin piinaat niitä aikuisia lapsiasi ja sinusta tulee se kauhujen anoppi :D Ja se eläkeläinen, joka uhriutuu kun se eläke ei riitä.

Ja tämä ei ollut vitsi. Itse olen ollut se kauhea miniä, joka ei niellyt sitä, että anoppi kuvitteli hallitsevan vielä hänen kolmekymppisten lastensa elämää ja kotia.

-eri

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja lapset ja koti oli todellakin vuosia elämäni tarkoitus. Sitten lapset aikuistuivat ja lähtivät, mutta en silti kokenut mitään tyhjän pesän syndroomaa, olen onnellinen kun olen saanut annettua niille eväitä elämään ja pärjäävät itse. Nyt olen keskittynyt käsitöihin ja omaan hyvinvointiin, otin koiran ja sen kanssa lenkkeilen joka päivä.