Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudessa koettu äiti trauma: poissa oleva äiti ja oma äidiksi kasvu
21.02.2021 |
Onko täällä palstalaisilla kokemusta omakohtaisista äiti traumoista? Lähinnä haen kokemuksia poissaolevasta äidistä syynä päihderiippuvuus /ja/tai mielenterveysongelmat. Odotan omaa esikoistani ja oma äidiksi kasvu mietityttää. Mitä kaikkea yllättävää pinnan alta vielä paljastuu oman trauman takia?
Olen kasvanut äidin kanssa, joka on ollut masentunut alkoholisti. Äiti ei kertakaikkisesti pystynyt olemaan minulle läsnä. Ei henkisesti tai fyysisesti. Aikuisiällä en ole hänen kanssaan enää tekemisissä ollutkaan. Itse koen olevani hyvin/keskiverrosti pärjäävä. Mielialani on aina ollut hyvä, käyn töissä, olen jaksanut opiskella. Raskausaikana olen alkanut pohtimaan äiti trauman vaikutuksia omaan äitiyteen. Neuvolan kautta pääsen tästä onneksi keskustelemaan ja neuvolatäti on ollut tähän asti erittäin ymmärtäväinen. Hänen mukaansa äiti traumat ovat nykyisin valitettavan yleisiä. Omalle lapselle en toki sellaista haluaisi.
Kommentit (7)
Raskauden ja äitiyden myötä trauma tulee ihan uudella tavalla esiin vaikka sitä olisikin jo käsitellyt. Hyvä että sinulla on tuo keskustelu mahdollisuus. Tsemppiä ja onnea odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että voit keskustella asiasta on paras apu, samalla saat itse vahvistusta siitä että olet hyvä äiti, vaikka oma äitisuhde olisi ollut huono. Raskaana ollessa hormonit vaikuttaa mieleen hyvin paljon, joten nää asiat voi nyt tuntua raskaammilta mitä myöhemmin lapsen kasvettua.
Ihailen, että olet pärjännyt noin hyvin. Oliko sinulla muuten turvallisia aikuisia ympärillä lapsuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Ihailen, että olet pärjännyt noin hyvin. Oliko sinulla muuten turvallisia aikuisia ympärillä lapsuudessa?
Ei kyllä ollut. Ehkä joku olisi voinut auttaa mutten luottanut juurikaan aikuisiin. Varmastikkaan en, koska sen mallin silloin opin. Selviydyin nuoruudessa saamillani huikeiden ystävien tuella ja avulla.
Totta tuo mitä joku kirjoittaa, hormonit kyllä vaikuttaa moneen tällä hetkellä. Uusi elämänvaihe jopa pelottaa varsinkin, kun omat lähtökohdat ovat huonot. Tulee myös niitä vanhoja tunteita etten ansaitsisi mitään hyvää.. Naurettaviakin nämä tunteet joita tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen, että olet pärjännyt noin hyvin. Oliko sinulla muuten turvallisia aikuisia ympärillä lapsuudessa?
Ei kyllä ollut. Ehkä joku olisi voinut auttaa mutten luottanut juurikaan aikuisiin. Varmastikkaan en, koska sen mallin silloin opin. Selviydyin nuoruudessa saamillani huikeiden ystävien tuella ja avulla.
Totta tuo mitä joku kirjoittaa, hormonit kyllä vaikuttaa moneen tällä hetkellä. Uusi elämänvaihe jopa pelottaa varsinkin, kun omat lähtökohdat ovat huonot. Tulee myös niitä vanhoja tunteita etten ansaitsisi mitään hyvää.. Naurettaviakin nämä tunteet joita tulee.
Ap siis kirjoitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäsikin on ehkä kohdeltu väärin lapsena. Lähtisin syyttelyn ja katkeroitumisen sijaan miettimään tätä. Et olisi katkerana niin hyvä äiti.
Et ole äitisi. Sillä ajatuksella pääsee jo pitkälle