Sarjassamme arkipäivän nykykomediaa suomalainen opiskelija haluaa kieltää artisti Sia:n uuden elokuvan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Eikös tätä elokuvaa juuri alettu kuvata autistisen näyttelijän kanssa, mutta se ei onnistunut juuri noista syistä. Olisiko ratkaisu sitten se, että elokuvat jätetään tekemättä jos niihin ei löydy näyttelijöitä jotka kuuluvat samaan ryhmään roolihahmojen kanssa.

Ei alettu. Sia palkkasi rooliin alun alkaenkin ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Khttps://www.hs.fi/nyt/art-2000007640729.html

"EHITYSVAMMALIITON viestintäpäällikkö Anneli Puhakan mukaan keskustelu siitä, kuuluuko Zieglerin näyttelemä Music autismin kirjoon vai onko hänellä ”erityisiä kykyjä” on hiusten halkomista.

”Ei ole tässä tapauksessa olennaista, onko päähenkilöllä diagnoosia, jos hänet esitetään henkilönä, jolla joka tapauksessa on autismin kirjon piirteitä. Raja on liukuva”, Puhakka sanoo.

Hänen mukaansa siihen liittyy aina riskejä, jos autismin kirjoon kuulumaton henkilö näyttelee sellaista henkilöä, joka kuuluu autismin kirjoon.

Riskit liittyvät esimerkiksi siihen, että näyttelijä joka ei kuulu autismin kirjoon perustaa käsityksensä diagnoosiin ymmärtämättä asiaa kokemuspohjalta, Puhakka sanoo.

Silloin saattaa samalla tulla vahvistaneeksi autismiin tai vammaisuuteen liittyviä stereotypioita, vaikka lähtökohta olisikin positiivinen.

”Pahimillaan näyttelijä esittää autismia, ei ihmistä, jolla on autismin kirjon piirteitä”, Puhakka sanoo.

Tällaisissa tilanteissa unohtuu se, että autismin kirjoon kuuluva henkilö on paljon muutakin kuin pelkkä diagnoosi."

Minusta tuo Puhakka on kyllä aivan oikeassa, on sillä merkitystä, onko näyttelijällä omakohtaista kokemusta vai näytteleekö hän oireistoa.

Ok, en olisi kieltämässä elokuvaa ja kohu on osin ylimitoitettu, mutta Sia kyllä mokasi alkamalla kiukutella palautteenantajille. Se on kriisiviestinnässä aina virhe, ei kannata provosoitua.

Ei kai hän erityisemmin ole kiukutellut, kieltäytyi vaan pyytelemästä valintaansa anteeksi ja seisoo projektinsa takana. Kuten pitääkin.

Kyllä kiukutteli ja jopa kiroili. Inhimillistä toki hermostua kritiikistä, jos kokee sen aiheettomaksi, mutta ei kovin viisasta tuo - koska juuri siitä arrogantista vastaamistavasta se riemu vasta puhkesikin.

First world problems.

Tämähän johtaa vain siihen, että jatkossa kannattaa tehdä elokuvia vain terveistä valkoisista heteroista: löytyy paljon näyttelijöitä eikä voida syyttää omimisesta tai väärästä käsittelystä. Toki tässä nyt sitten kärsii värilliset, seksuaalivähemmistör, vammaiset ym. mutta eipä tarvi selitellä ja pyydellä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Eikös tätä elokuvaa juuri alettu kuvata autistisen näyttelijän kanssa, mutta se ei onnistunut juuri noista syistä. Olisiko ratkaisu sitten se, että elokuvat jätetään tekemättä jos niihin ei löydy näyttelijöitä jotka kuuluvat samaan ryhmään roolihahmojen kanssa.

Ei alettu. Sia palkkasi rooliin alun alkaenkin ystävänsä.

"My character was pretty low functioning and after attempting a few actors on the spectrum they suggested I use Maddie," Sia tweeted to one user. In another interaction, she mentioned, "I actually tried working with a a [sic] beautiful young girl non verbal on the spectrum and she found it unpleasant and stressful. So that’s why I cast Maddie."

In other tweets, Sia said she came to the decision that casting an actor at so low-functioning a level as her character would be "cruel, not kind" after the actor found the process "extremely stressful and overwhelming."

https://ew.com/movies/sia-music-movie-autism-controversy/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Eikös tätä elokuvaa juuri alettu kuvata autistisen näyttelijän kanssa, mutta se ei onnistunut juuri noista syistä. Olisiko ratkaisu sitten se, että elokuvat jätetään tekemättä jos niihin ei löydy näyttelijöitä jotka kuuluvat samaan ryhmään roolihahmojen kanssa.

Ei alettu. Sia palkkasi rooliin alun alkaenkin ystävänsä.

"My character was pretty low functioning and after attempting a few actors on the spectrum they suggested I use Maddie," Sia tweeted to one user. In another interaction, she mentioned, "I actually tried working with a a [sic] beautiful young girl non verbal on the spectrum and she found it unpleasant and stressful. So that’s why I cast Maddie."

In other tweets, Sia said she came to the decision that casting an actor at so low-functioning a level as her character would be "cruel, not kind" after the actor found the process "extremely stressful and overwhelming."

https://ew.com/movies/sia-music-movie-autism-controversy/

Joo, huomaain tuon myös kommenttini jälkeen. Jos pitää paikkansa, ja Sia kertoi asian heti kalabaliikin alussa, en ymmärrä kohua.

Epäilen, että kyse on ennen kaikkea siitä, miten hän vastasi kritiikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asiaa on maailman sivu valtaa käyttävä enemmistö vähätellyt ja katsonut olevansa pätevä määrittämään.

Ei siinä ole mitään uutta. Ei kyllä anna teistä kovin sivistynyttå kuvaa, miten kommentoitte asiaa.

Ja ei, minusta leffaa ei tarvitse kieltää, mutta ymmärrän kritiikin oikein hyvin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on aika lailla, ei olisi ollut mikään haaste palkata sellaista esittämään Musicia.

Aivan. Ja tällaisetkin fiksut kommentit saavat aivan liian vähän kannatusta, mikä on todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Miksi pitää olla roolistaan täyttä omakohtaista kokemusta? Jonkin asian ymmärtäminen ei vaadi välttämättä täyttä kokemusta itse asiasta, vaan muitakin kokemuksia voi käyttää hyödyksi. Vähättelet myös kovasti näyttelijän ja kaikkien elokuvaprojektin takana tekevien työtä puhumalla jostain googletetuista oireista. Näyttelijät eläytyvät vahvastikin saamiinsa rooleihin ja on aivan normaalia perehtyä siihen syvällisesti. Usein noiden takana on käytetty asiantuntijoita konsultoimaan, eli ei se ole mitään "vähän googlasin ja nyt tiedän kaiken". Tuossa on koko näyttelemisen idea.

Ja naisroolivertaus jostain vuosisatojen takaa ei ole kovin pätevä tähän päivään, koska silloi naiset eivät yksinkertaisesti SAANEET näytellä! Tänä päivänä ei ole mitään rajoituksia tuon puolesta, vaan projektiin voidaan ottaa kuka tahansa sopivin. Mielestäni siinäkään ei ole mitään vikaa, että nainen tekee miesroolin tai toisinpäin, jos se on elokuvan valinta.

Elokuvat vahvistavat stereotypioita monista muistakin jollakin diagnoosilla tai muulla mittapuulla lokeroiduista ihmisistä, esim.  neurootikoista, ekstroverteistä, maanikoista, foobikoista, neroista, vähälahjaisista,...

Ei kai ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä sääntöä, jonka perusteella jokin ihmisryhmä voitaisiin suojata elokuvabisneksessä stereotypioiden leimakirveeltä, varsinkin kun lähes kaikissa ryhmissä käyttäytymiskirjo on hyvin laaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Saakos heteronäyttelijä esittää homoa tai lesboa, vai pitääkö siihen palkata joku, joka on tullut varmasti kaapista ulos? Pitääkö hänen silloin olla joko hiukan naismainen muotitietoinen keikari tai nahka-asua ja koppalakkia käyttävä viiksivallu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Miksi pitää olla roolistaan täyttä omakohtaista kokemusta? Jonkin asian ymmärtäminen ei vaadi välttämättä täyttä kokemusta itse asiasta, vaan muitakin kokemuksia voi käyttää hyödyksi. Vähättelet myös kovasti näyttelijän ja kaikkien elokuvaprojektin takana tekevien työtä puhumalla jostain googletetuista oireista. Näyttelijät eläytyvät vahvastikin saamiinsa rooleihin ja on aivan normaalia perehtyä siihen syvällisesti. Usein noiden takana on käytetty asiantuntijoita konsultoimaan, eli ei se ole mitään "vähän googlasin ja nyt tiedän kaiken". Tuossa on koko näyttelemisen idea.

Ja naisroolivertaus jostain vuosisatojen takaa ei ole kovin pätevä tähän päivään, koska silloi naiset eivät yksinkertaisesti SAANEET näytellä! Tänä päivänä ei ole mitään rajoituksia tuon puolesta, vaan projektiin voidaan ottaa kuka tahansa sopivin. Mielestäni siinäkään ei ole mitään vikaa, että nainen tekee miesroolin tai toisinpäin, jos se on elokuvan valinta.

Silloin kun puhutaan syrjitystä vähemmistöstä, on aika olennaista, että hahmo pyritään esittämään mahdollisimman aidosti ja reilussa valossa.

Naisten pääsy näyttämölle on hyvä vertalukohta siksi, että sinäkin ymmärrät, että sillä ON väliä, kuka saa esittåä ketäkin. Naiseus on aika olennainen, kokonaisvaltainen asia samalla lailla kuin autismi, ja sivullinen esittämässä roolia vie aina jotakin pois. Naisilla ja autisteilla on oikeus määrittää, miten heitä esitetään.

Rock Hudson kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

No ei kukaan ole sekoittanut dokumentteja ja fiktiota, totta kai autistinenkin näyttelijä esittää käsikirjoitusta eli näyttelee.

Mutta sillä on merkitystä, onko ihmisellä omakohtaista kokemusta vai ei. En olisi kieltämässä elokuvaa, mutta ymmärrän kyllä kritiikin. Autismikirjolla olevia näyttelijöitä on kyllä aika laillakin, olisi heille tärkeää saada esittää autismia autenttisesti, ei pelkästään googletettuja oireita.

Saakos heteronäyttelijä esittää homoa tai lesboa, vai pitääkö siihen palkata joku, joka on tullut varmasti kaapista ulos? Pitääkö hänen silloin olla joko hiukan naismainen muotitietoinen keikari tai nahka-asua ja koppalakkia käyttävä viiksivallu?

Sinusta sillä ei ole mitään väliä? Väitän, että olisi se varmasti aika lailla parempi esitys, jos homon roolia esittäisi homoseksuaali. Olisi siinä varmasti hiukan enemmän kipinää seksikohtauksissa....

Kultalusikat aina jaksaa etsiä jotain mistä valittaa.

Täytyy kyllä Aspergerina kommentoida, että olen niin kyllästynyt tähän jatkuvaan loukkaantumiseen. Elokuva ei ole mikään dokumentti! Tykkään viihteessä nauraa juuri niille autismin stereotypioille kuten vaikka Big Bang Theoryn Sleldonille tai Sillan Sagalle. Aiheesta on tehty paljon dokumentteja ja kiinnostuneet voivat niitä katsoa. Ei koko maailma voi oikeasti pyöriä jonkun erityisryhmien ympärillä. Elokuva on fiktiivinen tarina, ja näyttelijät ovat nimenomaan näyttelijöitä!

Sitä oli myös kritisoitu, että pääosa oli vetänyt jotkin ilmeet ja pakkoliikkeet sellaisiksi joista meitä kirjolaisia kiusataan. Joo, jollain voi olla juuri tuollaisia. Sia halusi tuoda oman näkemyksensä taiteen kautta esiin. Varmaan vaikeaa olla taiteilija nykypäivänä. Ainoa mikä elokuvassa ehkä häiritsee, on tuo vilkkuvat valot ja nopeat leikkaukset. Sitä olisi voinut miettiä jos tosiaan autistiset on kohderyhmänä. En ole nähnyt tuota elokuvaa. Kirjoitan vain siitä mistä olen lukenut kritisoitavan.

Kyllä siinä kohussa on enemmän kyse Sian tavasta vastata.

Tämä on tuosta ekalla sivulla olleesta Hesarin jutusta: "Kun eräs kommentoijista kysyi, onko ohjaaja tehnyt elokuvaansa varten ollenkaan taustatutkimusta, Sian vastaus kuului ”Daa. Olen käyttänyt kolme vit.n vuotta tutkimukseen, luulen että olen sen vuoksi niin pettynyt.”

”Surullista että kukaan ei ole edes nähnyt tätä hiton elokuvaa. Sydämeni on aina oikeassa paikassa”, hän jatkoi viesteissään."

Ymmärrän hänen turhautumisensa, mutta jos julkisuuden henkilö alkaa kiroilla tviiteissään, peli on menetetty. Tyhmää ja aika alkeellinen moka.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän johtaa vain siihen, että jatkossa kannattaa tehdä elokuvia vain terveistä valkoisista heteroista: löytyy paljon näyttelijöitä eikä voida syyttää omimisesta tai väärästä käsittelystä. Toki tässä nyt sitten kärsii värilliset, seksuaalivähemmistör, vammaiset ym. mutta eipä tarvi selitellä ja pyydellä anteeksi.

Samoin jos tehdään johonkin historialliseen ajanjaksoon sijoittuvia tv-sarjoja ja elokuvia, niin niitä ei pitäisi liikaa modernisoida vastaamaan nykyajan näkemyksiä. Jollekin antiikin roomalaiselle ylimykselle orjuus eri muodoissa oli luonnollinen asia ilman että kyse olisi ollut erityisen pahasta ihmisestä. Esimerkiksi jos ihminen on aina elänyt sääty-yhteiskunnassa, niin joku voi olla koko ikänsä toisen palvelija ja räätälin pojasta tulee räätäli ja  kauppiaan pojasta tulee kauppias. Naisten elämä on saattanut rajoittua lähinnä kodin piiriin. Tietysti jos elokuva sijoittuu vaikka Ranskan vallankumouksen aikoihin, niin aateliston ja papiston edustajat eivät välttämättä enää tunteneet oloaan turvatuksi ja muuttumattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvanteko on melko intensiivistä, hälisevää puuhaa eikä välttämättä sopisi autistiselle henkilölle.

Sitäpaitsi olisiko oikein sitä autistia kohtaan, joka olisi oma itsensä elokuvassa? Koko maailma puhuisi vain hänestä ja leimaisi hänestä kuvan elokuvan roolihahmon perusteella. Ei oikein sekään.

Elokuvien idea on se, että niissä esitetään tarinaa. Se tarinan esittäminen olisi muutakin kuin autismin piirteiden luotevaa näyttelyä. Ajoitus, tunteet, ilmeet, kaikki. Ne on vaikeita näyttelijällekin.

Näinpä. Minusta on itse asiassa paljon törkeämpää laittaa joku kameran eteen esittämään itseään, etenkin sellaisia henkilöitö, jotka ovat aivan eri tavalla haavoittuvassa asemassa, vain jotta suuri yleisö saisi viihdyttävän elokuvakokemuksen ja tekijät siitä rahaa. Kaikki palaute mitä siitä tuotoksesta tulee on paljon enemmän itse henkilöön kohdistuvaa, kuin jos kyseessä on ihan oikeasti näyttelijä, joka on tehnyt vain roolin. Mielestäni tässä tulee eettisiäkin kysymyksiä vastaan.

 Miksi ihmiset, joille tällaiset aiheet on tärkeää tuoda esille täysin faktapohjaisesti sellaisina kuin ne ovat, eivät keskittyisi mielummin dokumenttiotteella tehtyihin projekteihin? Elokuva ei ole dokumentti.

Olen tuo jolle vastasit.

Jep, siis vaarana olisi, että autisti nähtäisiin hänen roolihahmonsa kautta, ihmiset tulisivat kyselemään häneltä epämiellyttäväksikin koettuja kysymyksiä julkisuuden myötä tai lähestyisivät silloinkin kun hän ei itse haluaisi, itse elokuvan teko voisi muutenkin vaikuttaa itsetuntoon jne.

Olen media-alan opiskelija ja täytyy sanoa että en voisi painajaismaisempaa paikkaa autistiselle henkilölle kuvitella: lamput jotka kuumenevat yli 200'C hetkessä, kirkkaat valot, pitkät päivät, epäsäännöllinen rytmi/rutiinien puute/uudelleen kuvaamiset, ohjaajan kritiikki (pitäis ymmärtää mitä ohjaaja tahtoo), jne.

Kannattaa miettiä mitä se näyttelijän ammatti on: imitointia. Näyttelijän tehtävä on imitoida ja osata asettua rooliin. Jos sitä ei ole osannut tehdä, niin se voi johtua siitä että ei valittu oikeaa näyttelijää eikä välttämättä siitä että näyttelijä ei ollut autisti.

Ja tosiaan sitä näyttelijää ei ole palkattu olemaan itse autismi vaan se roolihenkilö, jolla on autismi. Eikö jokainen meistä ole muutakin kuin sairautensa tai rajoitteensa? Elokuvassakin roolihenkilö/autisti on paljon muutakin kuin autisti. Ihan kuten elokuvassa kuka tahansa hahmo on muutakin kuin masentunut, skitsofreenikko, jne. Just katsoin elokuvan eilen syöpäsairaasta ja vaikka näyttelijä näytteli muuten hyvin, ei hän välttämättä tiennyt ko. sairaudesta omakohtaisesti mutta yritti kuitenkin eläytyä siihen.

Ollaanhan armollisia myös "tavallisia" ihmisiä kohtaan? Ei meistä kukaan ole täydellinen, eikö meilläkin saisi olla mahdollisuus näytellä tai tehdä elokuvia?

Assin äitinä en ihan ymmärtänyt tuota kohua, mutta tietysti olisihan siinä voinut palkata autismikirjolaisen rooliin.

Autistit esitetään usein tosi kliseisesti, mutta jokaisessa autismikirjolaisessa on paljon muitakin puolia ja piirteitä kuin diagnoosi. Sellaisen sävykkään kuvan luomisessa on kyllä apua, jos näyttelijä on itse ko. ryhmän edustaja. Eikös tämän nyt luulisi olevan ihan selvää kiukkuisimmallekin Sian tukijalle? Oikeasti?

Minä tulkitsen, että enemmän oli kyse Sian Twitterissä esittämistä äkäisistä vastauksista. Olisihan hän voinut heti sanoa, että oli kokeillut rooliin autismikirjolaista,jos todella oli niin tehnyt. Olisi sekin jupakka nitistetty alkuunsa.