Ystäväni oli kertonut miehelleen yksityisasioitani, joka oli juorunnut ne eteenpäin.

Samoja kokemuksia täälläkin. Eräs ystäväni kertoi miehelleen kaiken, joka sitten soitteli ja kertoi miesystävälleni miten hän on toiminut väärin mua kohtaan ja koko porukalta välit piloilla. Tämän ystävän mies on minua vainoavan eksän kavereita joten valitettavasti piti laittaa välit poikki tähän ystävään ja kaikkiin siitä lähipiiristä. Monet miehet myös lukee naisten viestit puhelimista. Luotettavia ystäviä on harvassa.

On valitettavan yleistä. Selitykset menee jotenkin niin, että pariskunnan välillä ei tulisi olla salaisuuksia vaan pitää avoimesta keskustella kaikesta. Ottamatta huomioon, että näin voi ehkä niistä omista asioistaan ajatella, mutta mitäpä ne ystävän asiat sille miehelle kuuluu. Ja oikeastiko se mies muka suuttuisi, että mitä salattavaa naisella on, ettei nyt ystävänsä yksityiselämän asioita voi kertoa.

Tällä kenties peitellään sitä omaa halua päästä juoruilemaan, sillä eihän nyt omalle miehelle kertominen ole ollllleeenkaaaan sama asia, kuin että vaikka jollekulle toiselle ystävälle kertoisi. Se mieshän on vain sellainen naisen jatke. Joissain tilanteissa ystävä voi myös kokea puhutun asian sen verti rankasti, että hän käsittelee ja purkaa omaa ahdistustaan tai muita kielteisiä tuntemuksiaan juttelemalla miehensä kanssa. (Ei sekään sen enempää oikein ole.)

Samalla tavalla kävi itselleni vuosia sitten. Uskouduin hyvälle ystävälleni erittäin raskaasta asiasta, ja tämä kertoi sen poikaystävälleen. Kun kohta erosivat, kostoksi miekkonen levitti sanaa eteenpäin meidän kaikkien yhteisille tutuille. Jotkut jopa soittivat minulle ja ruotivat tilannettani. Tunsin itseni pahoinpidellyksi ja häväistyksi. Kerroin lörppäsuulle, että tämä tuntui selkäänpuukotukselta.

Seuraus: luottamus ja ystävyys hävisi, vaikka annoin anteeksi katuvalle ystävälleni. Ajattelen häntä muuten hyvällä, mutta en ikinä unohda tätä iskua. Hinta oli kova.

(Tämä ex-ystäväni ja hänen ex-poikaystävänsä palasivat pian yhteen sen jälkeen kun kumpikin oli tehnyt minulle kusisen tempun.)

Pariskuntiin voi tietysti luottaa yhtä paljon tai vähän kuin yksilöihinkin yleisesti.

Pahoittele takaisin epäluotettavista tuttavista. 

kosta ,kerrot jollekin toiselle ystävälle, no onhan irma mun paras ystävä ei meillä ole mitään salaisuuksia keskenään

Tarinan opetus: älä kerro "ystäville" asioita, jotka haluat pitää salaisuutena. Tätä varten on olemassa terapeutit.

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: älä kerro "ystäville" asioita, jotka haluat pitää salaisuutena. Tätä varten on olemassa terapeutit.

Terapeutti laittaa tarinasi jakoon nettiin koko maailmalle

On yleistä.

Viestiteltiin aikoinaan ystävän kanssa, kerrankin rohkaistuin avautumaan omista asioista (yleensä vaan kuuntelen ja tuen muita). No, sitten selvisi, että hänen alaikäinen lapsensa lukee viestit. Siihen loppui avautumiseni, en kerro kenellekään enää asioistani.

Jotkut ihmisethän suuttuu kumppanilleen, jos eivät anna lukea viestejä puhelimesta. Tyyliin "onko jotain salattavaa???!" ja osa sitten kertoo aivan ylpeänä että puoliso saa halutessaan lukea viestit koska ei ole mitään salattavaa. Ihan käsittämätöntä, koska esim vaikka minun asiani eivät kuulu kaverin kumppanille millään tavalla ja suoraan sanottuna v*tuttaisi ihan sairaasti, mikäli kaverille olis okei että miehellä/naisellaan on joku suora oikeus päästä käsiin meidän välisiin keskusteluihin.

Sama pätee niinkin, että ollaan ylpeitä siitä että kumppani pystyy milloin vaan näyttämään viestit kolmannelle osapuolelle kun on niin hyvä suhde :) ei sitten käy mielessä, etteivät ne viestittelijät taida pitää siitä että kaverin kumppani näkee avautumiset tai muut henkilökohtaiset jutut.

Kaveri vaan vaihtoon ap, et sä tollasta "ystävää" tarvi. Sanoisin ihan suoraan molemmille, sekä kaverille että sen miehelle, mitä mieltä olen.

Mielestäni on luottamuksen pettämistä kertoa luottamuksellisia asioita eteenpäin, ihan sama kenelle. Itse olen suhteessa, mutta kunnioitan ystävieni ja myös kavereiden yksityisyyttä, enkä koskaan kerro heidän asioitaan puolisolleni ellei minulla ole lupaa siihen. Jotain ihan julkisia ja kuulumisia-tason asioita voin kertoa, esimerkiksi jos ystäväni on vaikka saanut uuden työpaikan (toki jos pyytää, ettei kerrota tai ei ole vielä varmaa tms, niin sitten en kerro). Mutta kaikki muu, mistä puhumme, jää vain minun tiedokseni ilman erillistä suostumusta. Saatan kysyä erikseen lupaa, jos tulee ilmi jotain, josta tiedän haluvani keskustella myös puolisoni kanssa tai josta tiedän haluavani kertoa hänelle jostain syystä. Ja lupaa ei todellakaan tarvitse antaa, mutta noin 90% kysymäni asiat ovat olleet ok ystävilleni, eli kysyn hyvin matalalla kynnyksellä ennemmin kuin oletan, että voi kertoa. Tosin tähän saattaa vaikuttaa myös se, että suurin osa ystävistäni on kavereita myös puolisoni kanssa ja tuntee hänet ja tietää, ettei hän levitä juttuja eteenpäin. Emme myöskään lue toistemme viestejä, ellei toinen erikseen näytä esimerkiksi jotain hauskaa kuvaa tai juttua, jonka kaveri on lähettänyt.

Kamala ajatella, että kaikki eivät toimikaan vastaavasti. Haluan kuitenkin luottaa siihen, että ystäväni toimivat vastavuoroisesti samalla tavalla, ja ainakin yksi ystävistäni on vastaavasti kysynyt minulta lupaa, kun oli kokenut sen mukavana että minä olin kysynyt. Ei sillä, että minulla olisi paljon ystäviä, joiden kanssa juttelisin muutoinkaan luottamuksellisista asioista...

Tuntuu kyllä tosi pahalta. Nyt mietin, kuka tietää ja tarkkailevatko ihmiset minua ja tekevät omia päätelmiään vaikeasta elämäntilanteestani. Juoruaminen pahensi tilannetta merkittävästi. Sekin surettaa, että menetänkö tässä nyt rakkaan ystäväni, koska en voi luottaa häneen enää. Välit ainakin muuttuvat paljon etäisemmiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kyllä tosi pahalta. Nyt mietin, kuka tietää ja tarkkailevatko ihmiset minua ja tekevät omia päätelmiään vaikeasta elämäntilanteestani. Juoruaminen pahensi tilannetta merkittävästi. Sekin surettaa, että menetänkö tässä nyt rakkaan ystäväni, koska en voi luottaa häneen enää. Välit ainakin muuttuvat paljon etäisemmiksi.

Ap

Ihmisillä on mielenkiinto usein oikeasti omissa asioissaan, vaikka itsestä tuntuukin, että olisi se kaikkien suurennuslasin alla oleva. Anna pölyn laskeutua ja tee selväksi kyselijöille, että et halua keskustella aiheesta eikä heidänkään tule. Samalla voit vihjata, että tämän tiedon ei muutenkaan olisi kuulunut tulla kenenkään tietoon alunperinkään. Ystävään suosittelen pitämään ihan oikeasti täyden hiljaisuuden nyt hyvän aikaa ja katsoa sitten jatkoa. Eihän hän välttämättä tarkoittanut pahaa, mutta eivät ihmiset opi noin perusasioita ellei huonosta käytöksestä seuraa mitään. En kyllä enää koskaan voisi pitää ystävää läheisenä tai kertoa asioita ilman pelkoa että asiat leviävät uudestaan.

Luottamuksen voi pettää vain kerran. Päättäisin ystävyyden heti. Itse olen erittäin tarkka mitä kerron. Ilman erillistä lupaa en lähtökohtaisesti puhu edes lähimmille ihmisille, sehän ei niille kuulu.

Minulle itselleni default on että jos sanotaan että asiaa ei saa kertoa kenellekään, se tarkoittaa KENELLEKÄÄN. Ihan samalla tavalla se suu pysyy kiinni esim alaisten asioista.

Ystäväpiirissäni on 1 henkilö joka taas kertoo miehelleen kaiken ja pitää sitä oletusarvona. Saattaa sitten itse kertoa mitä mies on kommentoinut asiaan.

Juorut on joillekin "valuuttaa".

Juoruilija ilmeisesti kokee että hänen arvonsa nousee hetkeksi kun kertoo toisille jotain mitä nämä ei tiedä.

Joskus kuultu voi myös kuormittaa ja hämmentää, niin että kuulijan täytyy purkaa asia eteenpäin.

Jos ei ole ketään, soittakaa vaikka valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Helpottaa kun voi luottaa, ettei jutut leviä sieltä. Muista asioista voi sitten jutella kavereiden kanssa.

Miehet on yllättävän kovia juoruamaan. Oma mies on just tälläinen ja siksi en kerrokaan enää hänelle yhtään mitään, edes omia asioita.

No ei kyllä tulisi mieleenikään juoruta ystävän asioista miehelleni. Ei häntä sellaiset kyllä kiinnostaisikaan, mikä mies nyt edes välittää kuulla naisten ihmissuhdekiemuroista.

Minusta ystäväsi olisi saanut etukäteen kertoa sinulle, että ei pidä asioitasi omana tietonaan. Tuollaiselle ei kannata kertoa mitään luottamuksellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: älä kerro "ystäville" asioita, jotka haluat pitää salaisuutena. Tätä varten on olemassa terapeutit.

Terapeutti laittaa tarinasi jakoon nettiin koko maailmalle

Eivät terapeutit niitä potilastietoja vuoda vaan tunnevammaiset nörtit (hakkerit). 

Tässä yksi esimerkki: Vastaamo-psykoteriapiakeskuksen tietojärjestelmä hakkeroitiin ja tiedot varastanut nörtti alkoi vaatia rahaa. On siinä tosi "rohkea mies" kun uskaltaa jakaa muiden ihmisten tietoja netissä samalla kuin on itse täysin kasvoton, nimetön, anonyymi ja pelkuri.

Hirveä teko aiemmalta ystävältäsi.

Kukaan normaali ihminen ei tee tuollaista.