Lue keskustelun säännöt.
Oletteko päässeet yli pettämisestä?
Kommentit (40)
Ei ketään siis? en usko..
Ihmiset pettävä kaikenaikaa jokapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päässyt. Toivon, että pääsen.
Avioliitto päättyi eroon jo vuonna 2018 ja vaikka suurin suru on jo ohi,
niin edelleen koen tulleeni loukatuksi ja koen, että olen pettynyt ex-puolisooni,
siihen että hän petti luottamukseni.
En tiedä voinko koskaan antaa asiaa mielessäni niin anteeksi, että tapahtunut olisi täysin neutraali (ehkä dementia tai alzheimer armahtaa aikanaan, vaikka en tietenkään toivo saavani muistisairautta).
Otan ihmissuhteet (ilmeisesti liian) vakavasti.
Pitäisi jotenkin omaksua keveämpi tapa suhtautua ihmisiin ja asioihin, niin pääsisi itse henkisesti helpommalla.
En. Käyn vieläkin naapurin Pirkon luona.
Kuule, meillä nyt tilanne, jossa vanhant, tosi vanhat pettämiset nousseet pintaan. Me yhä rakastetaan toisiamme SYVÄSTI ja meillä upeeta seksiä joka päivä. Mutta, me ei voida unohtaa nuoruudeen muutamaa hairahdusta, puolin ja toisin.
En tajua enää kuinka olla. Meillä oiekeasti tosi hyvä olla keskenämme, ja lapset jo pois omillaan.. ja me vaan nyt vatvotaan ja itketään ja raivotaan vanhoja. Tosi kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt. Toivon, että pääsen.
Avioliitto päättyi eroon jo vuonna 2018 ja vaikka suurin suru on jo ohi,
niin edelleen koen tulleeni loukatuksi ja koen, että olen pettynyt ex-puolisooni,
siihen että hän petti luottamukseni.
En tiedä voinko koskaan antaa asiaa mielessäni niin anteeksi, että tapahtunut olisi täysin neutraali (ehkä dementia tai alzheimer armahtaa aikanaan, vaikka en tietenkään toivo saavani muistisairautta).
Otan ihmissuhteet (ilmeisesti liian) vakavasti.
Pitäisi jotenkin omaksua keveämpi tapa suhtautua ihmisiin ja asioihin, niin pääsisi itse henkisesti helpommalla.
kuin omasta elämästäni. Olen yli koittanut päästä mutta vaikeaa on. Eroon päättyi ja sen kanssa olen sinut mutta en kykene ystävyyteen..en vihaa mutta en halua olla tekemisissä. Lapset kärsii eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis ketään, jotka voineet jatkaa matkaansa?
Ehkä ette olleet ikinä tarkoitettukaan toisillenne.
Ei kukaan halua riskeerata tosirakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole pettämistä mutta tuleva vaimoni vannoi että olen ensimmäinen seksiseurakumppani. Naimisiin menon jälkeen sain tietää että tämä ei pidäkään paikkaansa. Pettymys oli raju mutta olen pärjännyt.
En ole koskaan saanut tietää miksi vaimo teki näin.
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt. Toivon, että pääsen.
Avioliitto päättyi eroon jo vuonna 2018 ja vaikka suurin suru on jo ohi,
niin edelleen koen tulleeni loukatuksi ja koen, että olen pettynyt ex-puolisooni,
siihen että hän petti luottamukseni.
En tiedä voinko koskaan antaa asiaa mielessäni niin anteeksi, että tapahtunut olisi täysin neutraali (ehkä dementia tai alzheimer armahtaa aikanaan, vaikka en tietenkään toivo saavani muistisairautta).
Otan ihmissuhteet (ilmeisesti liian) vakavasti.
Pitäisi jotenkin omaksua keveämpi tapa suhtautua ihmisiin ja asioihin, niin pääsisi itse henkisesti helpommalla.
kuin omasta elämästäni. Olen yli koittanut päästä mutta vaikeaa on. Eroon päättyi ja sen kanssa olen sinut mutta en kykene ystävyyteen..en vihaa mutta en halua olla tekemisissä. Lapset kärsii eniten.
Sama täällä, mies petti usean vuoden ajan eri baaripanojen kanssa työreissuilla, ero tuli enkä itse tunnu pääsevän millään yli :( vaikka jo vuosia aikaa erostakin. Petetyksi ja hyljätyksi tuleminen tekee niin kipeää
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset pettää. Löysi ihanan joka oli kuulemma hyvä sängyssä ja rikas ja rakas. Olin maassa sillä vaimoni oli minulle se mielestäni oikea ja mielestäni meillä meni hyvin.
Sattumalta tutustui melkein heti naiseen jonka kanssa oli tuplasti enemmän sexiä ja ikävä heti joka erossa olon hetken jälkeen.
Tapasin vaimoni puolen vuoden päästä pyyteli anteeksi ja toivoi paluuta yhteen. Arvaappa palasinko.. Nauroin paskasen naurun.. Nyt meidän yhteinen lapsi asuu mun luona.. Ei suostu edes käymää exäni luona.
Nyt tulee lapsellinen avautuminen : vaimo petti melkein harrastuksena ja hyvän liikunnan kannalta tuossa 18-22 ikävuosien kohdalla. Tämä harrastus kun sitten selvis mulle aikanaan niin jostain syystä annoin anteeksi, mentiin eteenpäin ja koko homma painu tuonne jonnekin unholam perukoille. Nyt kun 40 rajapyykin ylitettyämme vaimo on päättänyt että tässä talossa ei mitään seksiä harrastella tarvitse, oon huomannut että katkeruus nostaa rumaa karvaista päätään ja välillä havahtuu siihen että ajattelee miten ei ennen riittäny ees "puolet kaupungin miehistä" ja nykyään yksikin on sitten liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin, koska exän kanssa erosimme heti.
Jos joku pettää, niin suhteessa on vikaa, niin se vain on. Siitä ei kukaan pääse yli, jos yrittää jatkaa suhdetta, siitä jää silti ikuiseksi ongelmaksi epäily ja luottamuksen menetys ja toinen joutuu nöyristekemään ja vakuuttelemaan ettei tee sitä enää.
Jos suhde on tosi hyvä ja seksielämä tosi hyvä, niin kukaan ei petä, sillä silloin ei halua muita. Nykyisessä suhteessani on täysi luottamus ja tyytyväisyys ja tyydytys. Eli ei todellakaan halua mennä pettämään, kun ei ole olemassa parempaa.
Toisten on vaan vaikea hyväksyä sitä, että heillä menee huonosti, eikä toinen olekaan "se oikea".
Vierailija kirjoitti:
Erota voi pettämättäkin.
Ankara riita taas aiheesta. Minä kerroin kaiken totuudenmukaisesti, mutta mies ei usko, Itse ei oiekin puhu totta.
Meillä on matka jatkunut ja jatkuisi edelleen. Rakastan tuota miestä vääjäämättä kuin leveästi virtaava joki. Jos tulee risu eteen niin kyllä sieltä uusi uoma löytyy. Ja olen kiitollinen että saan rakastaa toista ihmistä näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt. Toivon, että pääsen.
Avioliitto päättyi eroon jo vuonna 2018 ja vaikka suurin suru on jo ohi,
niin edelleen koen tulleeni loukatuksi ja koen, että olen pettynyt ex-puolisooni,
siihen että hän petti luottamukseni.
En tiedä voinko koskaan antaa asiaa mielessäni niin anteeksi, että tapahtunut olisi täysin neutraali (ehkä dementia tai alzheimer armahtaa aikanaan, vaikka en tietenkään toivo saavani muistisairautta).
Otan ihmissuhteet (ilmeisesti liian) vakavasti.
Pitäisi jotenkin omaksua keveämpi tapa suhtautua ihmisiin ja asioihin, niin pääsisi itse henkisesti helpommalla.
kuin omasta elämästäni. Olen yli koittanut päästä mutta vaikeaa on. Eroon päättyi ja sen kanssa olen sinut mutta en kykene ystävyyteen..en vihaa mutta en halua olla tekemisissä. Lapset kärsii eniten.
Sama täällä, mies petti usean vuoden ajan eri baaripanojen kanssa työreissuilla, ero tuli enkä itse tunnu pääsevän millään yli :( vaikka jo vuosia aikaa erostakin. Petetyksi ja hyljätyksi tuleminen tekee niin kipeää
Aika parantaa haavat ei itsellänikään toteudu. Olen eron kanssa sinut mutta joku mättää näin vuosien jälkeenkin. Jäljelle jäin muistot ja kipu
Vaimo petti ensimmäisen lapsen ollessa 1v. työkaverinsa kanssa. Laitettiin avioero vireille, mutta peruttiin avioerohakemus.. Tehtiin toinenkin lapsi muutama vuosi myöhemmin. Nyt lapset jo kouluikäisiä, mutta syvä luottamuspula on vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Pettäminen ei enää satu, enkä asiaa ajattele, mutta suhteeseen syntyi ylitsepääsemätön kuilu. Olisin asian halunnut silloin käsitellä vaimon kanssa, mutta vaimo ei ole halunnut asiasta puhua. Uskon, että juuri tuo puhumattomuus on syynä, miksi luottamus ei ole palautunut. Vaimo ei puhu tunteistaan muutenkaan. Seksiä meillä on, mutta minusta tuntuu, että vaimon puolelta se on suoritus vailla intohimoa ja tunnetta. Arki meillä sujuu ihan hyvin.
En usko, ettei täällä ole ketään, joka ei olisi joutunut petetyksi tai sitten pettänyt.