Lue keskustelun säännöt.
Oletteko päässeet yli pettämisestä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo petti ensimmäisen lapsen ollessa 1v. työkaverinsa kanssa. Laitettiin avioero vireille, mutta peruttiin avioerohakemus.. Tehtiin toinenkin lapsi muutama vuosi myöhemmin. Nyt lapset jo kouluikäisiä, mutta syvä luottamuspula on vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Pettäminen ei enää satu, enkä asiaa ajattele, mutta suhteeseen syntyi ylitsepääsemätön kuilu. Olisin asian halunnut silloin käsitellä vaimon kanssa, mutta vaimo ei ole halunnut asiasta puhua. Uskon, että juuri tuo puhumattomuus on syynä, miksi luottamus ei ole palautunut. Vaimo ei puhu tunteistaan muutenkaan. Seksiä meillä on, mutta minusta tuntuu, että vaimon puolelta se on suoritus vailla intohimoa ja tunnetta. Arki meillä sujuu ihan hyvin.
Juuri tuo asiasta puhumattomuus jättää toiselle sen, että asia jää kalvamaan ja syntyy luottamuspula jota ei pysty paikkaamaan. Mieheni ei fyysisesti tietääkseni pettänyt mutta henkisesti kyllä. Ihastui työkaveriinsa ja soitteli aamuisin tälle työmatkallaan ja piti flirttiä yllä kokoajan ym. Tunteet olivat ilmeisesti yksi puoliset mieheni osalta ja sekin selvisi miehelleni myöhemmin. Mutta samaan aikaan minä sain tietää naisesta. Mieheni joka on aina ollut hyvin omasta reviiristä tietoinen päästikin toisen naisen lähelleen ja samaan aikaan sulki minua ulkopuolelle. Asiasta ei puhuttu koska mies ei halunnut. Asiasta jo kohta 4 vuotta ja en vain pysty luottamaan. Luottamuspula kalvaa ja syö minua sisältäpäin. Elämä tälläisenä on aika raskasta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Samalla tavalla se on kova paikka miehelle, jos nainen pettää yli nelikymppisenä kun oma miehisyys on jo alamäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Samalla tavalla se on kova paikka miehelle, jos nainen pettää yli nelikymppisenä kun oma miehisyys on jo alamäessä.
No hei, eihän 40 kymppinen missään alamäessä ole!!
En päässyt yli vaimoni pettämisestä. Vaimo jäi kiinni ja asiaa puitiin pitkään. Päätettiin jatkaa yhdessä ja kaikki näyttikin menevän hyvin. Toki luottamus toiseen piti yrittää rakentaa uudelleen. En onnistunut siinä, vaan viiden vuoden jälkeen päätin ottaa eron. Vaimoni olisi vielä haunnut jatkaa yhdessä mutta ilman luottamusta en pystynyt siihen. Joka kerta kun hän lähti kotoa mietin mihin hän menee sillä kertaa. Hänen pikkujoulut olivat pahimpia, vaikka en usko hänen jatkaneen sivusuhdettan. En vaan pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo petti ensimmäisen lapsen ollessa 1v. työkaverinsa kanssa. Laitettiin avioero vireille, mutta peruttiin avioerohakemus.. Tehtiin toinenkin lapsi muutama vuosi myöhemmin. Nyt lapset jo kouluikäisiä, mutta syvä luottamuspula on vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Pettäminen ei enää satu, enkä asiaa ajattele, mutta suhteeseen syntyi ylitsepääsemätön kuilu. Olisin asian halunnut silloin käsitellä vaimon kanssa, mutta vaimo ei ole halunnut asiasta puhua. Uskon, että juuri tuo puhumattomuus on syynä, miksi luottamus ei ole palautunut. Vaimo ei puhu tunteistaan muutenkaan. Seksiä meillä on, mutta minusta tuntuu, että vaimon puolelta se on suoritus vailla intohimoa ja tunnetta. Arki meillä sujuu ihan hyvin.
Juuri tuo asiasta puhumattomuus jättää toiselle sen, että asia jää kalvamaan ja syntyy luottamuspula jota ei pysty paikkaamaan. Mieheni ei fyysisesti tietääkseni pettänyt mutta henkisesti kyllä. Ihastui työkaveriinsa ja soitteli aamuisin tälle työmatkallaan ja piti flirttiä yllä kokoajan ym. Tunteet olivat ilmeisesti yksi puoliset mieheni osalta ja sekin selvisi miehelleni myöhemmin. Mutta samaan aikaan minä sain tietää naisesta. Mieheni joka on aina ollut hyvin omasta reviiristä tietoinen päästikin toisen naisen lähelleen ja samaan aikaan sulki minua ulkopuolelle. Asiasta ei puhuttu koska mies ei halunnut. Asiasta jo kohta 4 vuotta ja en vain pysty luottamaan. Luottamuspula kalvaa ja syö minua sisältäpäin. Elämä tälläisenä on aika raskasta .
Se että asioita ei käsitellä ja mennä eteenpäin jättää parisuhteen jumiin siihen kohtaan, eikä se voi edetä. Näin kävi minullekin. Petin miestäni ja jäin kiinni. Kuvittelin kaiken olevan hyvin, jos vain pyydän anteeksi enkä petä enää. En halunnut asiasta tai siihen johtaineista tekijöistä puhua mieheni kanssa. Arki sujui meilläkin ja seksiäkin oli, kunnes mies vuosien jälkeen sanoi, että ei vieläkään voi luottaa eikä enää halua jatkaa teeskentelyä. Mies otti avioeron ja muutti pois. Nyt siitä on jo vuosia ja lapset kasvaneet isoksi. Tiedän, että hän on onnellinen uudessa suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo petti ensimmäisen lapsen ollessa 1v. työkaverinsa kanssa. Laitettiin avioero vireille, mutta peruttiin avioerohakemus.. Tehtiin toinenkin lapsi muutama vuosi myöhemmin. Nyt lapset jo kouluikäisiä, mutta syvä luottamuspula on vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Pettäminen ei enää satu, enkä asiaa ajattele, mutta suhteeseen syntyi ylitsepääsemätön kuilu. Olisin asian halunnut silloin käsitellä vaimon kanssa, mutta vaimo ei ole halunnut asiasta puhua. Uskon, että juuri tuo puhumattomuus on syynä, miksi luottamus ei ole palautunut. Vaimo ei puhu tunteistaan muutenkaan. Seksiä meillä on, mutta minusta tuntuu, että vaimon puolelta se on suoritus vailla intohimoa ja tunnetta. Arki meillä sujuu ihan hyvin.
Juuri tuo asiasta puhumattomuus jättää toiselle sen, että asia jää kalvamaan ja syntyy luottamuspula jota ei pysty paikkaamaan. Mieheni ei fyysisesti tietääkseni pettänyt mutta henkisesti kyllä. Ihastui työkaveriinsa ja soitteli aamuisin tälle työmatkallaan ja piti flirttiä yllä kokoajan ym. Tunteet olivat ilmeisesti yksi puoliset mieheni osalta ja sekin selvisi miehelleni myöhemmin. Mutta samaan aikaan minä sain tietää naisesta. Mieheni joka on aina ollut hyvin omasta reviiristä tietoinen päästikin toisen naisen lähelleen ja samaan aikaan sulki minua ulkopuolelle. Asiasta ei puhuttu koska mies ei halunnut. Asiasta jo kohta 4 vuotta ja en vain pysty luottamaan. Luottamuspula kalvaa ja syö minua sisältäpäin. Elämä tälläisenä on aika raskasta .
Se että asioita ei käsitellä ja mennä eteenpäin jättää parisuhteen jumiin siihen kohtaan, eikä se voi edetä. Näin kävi minullekin. Petin miestäni ja jäin kiinni. Kuvittelin kaiken olevan hyvin, jos vain pyydän anteeksi enkä petä enää. En halunnut asiasta tai siihen johtaineista tekijöistä puhua mieheni kanssa. Arki sujui meilläkin ja seksiäkin oli, kunnes mies vuosien jälkeen sanoi, että ei vieläkään voi luottaa eikä enää halua jatkaa teeskentelyä. Mies otti avioeron ja muutti pois. Nyt siitä on jo vuosia ja lapset kasvaneet isoksi. Tiedän, että hän on onnellinen uudessa suhteessaan.
Mikä ihne voi olla syynä ettei halua avata asiaa toiselle jota on satuttanut? Mitä sillä ajattelee saavuttavansa?omalla kohdallani juuri mietin sitäkin että enkö edes sen vertaa ansaitse, että kertoisi missä mentiin vikaan.
Miten niin yli, ai taas pettämään? Kuka niitä laskemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isomunaisella on valmius pettämiseen enemmän kuin pienimunaisella! Onhan se niin, että naisia ainakin on paremmin tyrkyllä! Testatkaa itse. Laitatte talouspaperirullan täytetyn hylsyn lahkeeseen ja menette baaritiskille. Naisia pörrää ympärillä enemmän kuin koskaan kärpäsiä!
Puolisen vuotta sitten vaimo petti kun en ollut kotona. Rakastan häntä silti kovasti, en vain jaksa tätä jatkuvaa epäilyksen tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkoi taas mies raivoamaan. Syyttää ties mistä. ei usko mitän ,ja itse ei sitten myönnä mitään..vaika täysin jäänyt kiinni. En jaksa en kestä en enää tiedä! Ja rakkautta on enemmän kuin muilla koskaan. Me hajotaan tähän vielä-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Samalla tavalla se on kova paikka miehelle, jos nainen pettää yli nelikymppisenä kun oma miehisyys on jo alamäessä.
No hei, eihän 40 kymppinen missään alamäessä ole!!
Osalla testojen määrä alkaa laskea jo kolmenkympin jälkeen, useimmilla nelikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Samalla tavalla se on kova paikka miehelle, jos nainen pettää yli nelikymppisenä kun oma miehisyys on jo alamäessä.
No hei, eihän 40 kymppinen missään alamäessä ole!!
Osalla testojen määrä alkaa laskea jo kolmenkympin jälkeen, useimmilla nelikymppisinä.
Ei se silti mitään alamäkeä ole. Oma mies ihan just 59, ja aamulla viideltä nai niin että hirvitti vaikka kuinka, ja sitten 10 jälkeen uudestaan, ja sai molemmilla kerroilla. Pillu hellänä nyt, onneksi syön karpalopillereitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää aina. Naiselle on kova paikka, jos mies pettää silloin kun nainen on raskaana.
Samalla tavalla se on kova paikka miehelle, jos nainen pettää yli nelikymppisenä kun oma miehisyys on jo alamäessä.
No hei, eihän 40 kymppinen missään alamäessä ole!!
Osalla testojen määrä alkaa laskea jo kolmenkympin jälkeen, useimmilla nelikymppisinä.
Ei se silti mitään alamäkeä ole. Oma mies ihan just 59, ja aamulla viideltä nai niin että hirvitti vaikka kuinka, ja sitten 10 jälkeen uudestaan, ja sai molemmilla kerroilla. Pillu hellänä nyt, onneksi syön karpalopillereitä...
Yksilökohtaiset vaihtelut on tosi suuria. Ei naisillakaan ala vaihdevuodet samanikäisinä. Voi helposti olla kymmenen vuoden eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole päässyt. Vaimo petti avioliiton alkuaikoina. Lasten vuoksi en eronnut, mutta luottamus ei ole palannut koskaan. Pahoin pelkään, että ilman sitoumusta ja luottamusta ei ole ollut liitossa rakkauttakaan. Elämä on mennyt väärän naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt. Vaimo petti avioliiton alkuaikoina. Lasten vuoksi en eronnut, mutta luottamus ei ole palannut koskaan. Pahoin pelkään, että ilman sitoumusta ja luottamusta ei ole ollut liitossa rakkauttakaan. Elämä on mennyt väärän naisen kanssa.
Täällä myös yhä vaan kamppaillaan, raukkautta on silti. Miten tyhmästi nuorena tehdänkään.. aina se vastaan tulee kuiteknin!
Zemppiä sulle!
En ole päässyt asian yli. Petettynä naisena märehdin vieläkin pettämistä monen vuoden jälkeen. Elämä on raskasta kuin kivirekeä vetäisi perässään. Olen jotenkin ankara ja katkera ihminen. Pettäjämies harrastaa. Miehellä on paljon omia menoja. En ihmettelisi vaikka vieläkin viihdyttäisi firman naisia. Onneksi nykyisin kukaan ei enää tulee kertomaan mitä mies puuhastelee. Ihmiset ovat kai huomanneet että en kestä pettämisasioita enää yhtään. En halua edes tietää. Onneksi lapset ovat jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt asian yli. Petettynä naisena märehdin vieläkin pettämistä monen vuoden jälkeen. Elämä on raskasta kuin kivirekeä vetäisi perässään. Olen jotenkin ankara ja katkera ihminen. Pettäjämies harrastaa. Miehellä on paljon omia menoja. En ihmettelisi vaikka vieläkin viihdyttäisi firman naisia. Onneksi nykyisin kukaan ei enää tulee kertomaan mitä mies puuhastelee. Ihmiset ovat kai huomanneet että en kestä pettämisasioita enää yhtään. En halua edes tietää. Onneksi lapset ovat jo isoja.
Oletteko puhuneet asiasta? Onko rakkautta vielä ja seksiä yhdessä? Me ollaan kanssa jauhettu ja jauhettu nyt yhtäkkiä vuosia sitten tapahtuneista, ensin petti mies, ja minä sitten perässä (kostin kai osittain). Nyt mies riehuu ja kyselee eikä usko...ja enhän minäkään oikein, vaikka osittain oli oma vikani.
Toivottavasti ei tänä iltana ala inkvisitio!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo petti ensimmäisen lapsen ollessa 1v. työkaverinsa kanssa. Laitettiin avioero vireille, mutta peruttiin avioerohakemus.. Tehtiin toinenkin lapsi muutama vuosi myöhemmin. Nyt lapset jo kouluikäisiä, mutta syvä luottamuspula on vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo vuosia. Pettäminen ei enää satu, enkä asiaa ajattele, mutta suhteeseen syntyi ylitsepääsemätön kuilu. Olisin asian halunnut silloin käsitellä vaimon kanssa, mutta vaimo ei ole halunnut asiasta puhua. Uskon, että juuri tuo puhumattomuus on syynä, miksi luottamus ei ole palautunut. Vaimo ei puhu tunteistaan muutenkaan. Seksiä meillä on, mutta minusta tuntuu, että vaimon puolelta se on suoritus vailla intohimoa ja tunnetta. Arki meillä sujuu ihan hyvin.
Juuri tuo asiasta puhumattomuus jättää toiselle sen, että asia jää kalvamaan ja syntyy luottamuspula jota ei pysty paikkaamaan. Mieheni ei fyysisesti tietääkseni pettänyt mutta henkisesti kyllä. Ihastui työkaveriinsa ja soitteli aamuisin tälle työmatkallaan ja piti flirttiä yllä kokoajan ym. Tunteet olivat ilmeisesti yksi puoliset mieheni osalta ja sekin selvisi miehelleni myöhemmin. Mutta samaan aikaan minä sain tietää naisesta. Mieheni joka on aina ollut hyvin omasta reviiristä tietoinen päästikin toisen naisen lähelleen ja samaan aikaan sulki minua ulkopuolelle. Asiasta ei puhuttu koska mies ei halunnut. Asiasta jo kohta 4 vuotta ja en vain pysty luottamaan. Luottamuspula kalvaa ja syö minua sisältäpäin. Elämä tälläisenä on aika raskasta .
Se että asioita ei käsitellä ja mennä eteenpäin jättää parisuhteen jumiin siihen kohtaan, eikä se voi edetä. Näin kävi minullekin. Petin miestäni ja jäin kiinni. Kuvittelin kaiken olevan hyvin, jos vain pyydän anteeksi enkä petä enää. En halunnut asiasta tai siihen johtaineista tekijöistä puhua mieheni kanssa. Arki sujui meilläkin ja seksiäkin oli, kunnes mies vuosien jälkeen sanoi, että ei vieläkään voi luottaa eikä enää halua jatkaa teeskentelyä. Mies otti avioeron ja muutti pois. Nyt siitä on jo vuosia ja lapset kasvaneet isoksi. Tiedän, että hän on onnellinen uudessa suhteessaan.
Miten itsesi kävi? Ja millä mielin ajattelet nyt pettämistäsi?
Mulle tuli ihan järkyttävä kriisi, terveys petti, ura harmitti, avioliitto harmitti. Halusin jotain muutosta. Petun puolisoa harrastuskaverin kanssa. En kadu. Nyt ainakin tiedän että yksi rasti harmilistalta pois, eli haluan jäädä tähän liittoon. Jos puoliso saa tietää eikä pääsisi yli niin sitten tämä liitto kaatuu. Ja ihan turhasta, oma kriisini tämä oli.
Meillä jo yli 30 vuotta, mutta aina vaan nousee pintaan, kumminkin puolin. Nyt ollut vääntöä jo viikkoja, ahdistavaa. Mutta rakkautta on ja intohimoa vaikka kuinka, ja me oikeasti rakastellaan ihan joka päivä! Oltiin hetki mekin aikoinaan erossa, ja siiten vasta tehtiin lapset. Eropapereita ei kirjotettu koskaan...ja se on hyvä.
Miettikää ihmiset 10 kertaa ennenkuin petätte! Menee liikaa liian kallista pois, ja aina sitä ei saa kokonaan eheäksi takaisin!!!