Mistä tietää, milloin on aika erota?

Jos olet mieluummin yksin tai kavereiden kanssa kuin kumppanin kanssa eikä seksikään enää toimi niin sanoisin että eroa.

Jos vaikka kerrot kumppanille miltä tuntuu. Ei varmaan hänkään halua olla henkilön kanssa joka olisi mieluummin jossain muualla.

Jos toinen ei saa sinua hymyilemään päivittäin niin kannattaa harkita vaihtoa, jos menee viikko ilman molemminpuolista hymyä nii ero on väistämättä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mieluummin yksin tai kavereiden kanssa kuin kumppanin kanssa eikä seksikään enää toimi niin sanoisin että eroa.

Jos vaikka kerrot kumppanille miltä tuntuu. Ei varmaan hänkään halua olla henkilön kanssa joka olisi mieluummin jossain muualla.

No sepä se... Mutta kai kuka tahansa kaipaa omaa aikaa? Itse kaipaan sitä ehkä sitten keskivertoa enemmän. Olen välillä varovasti ehdottanut että mitä jos muutettaisiin erilleen, mutta puolisolle se on sama kuin ero eli ei halua asua erillään. Joten minulle vaihtoehdot on joko tämä tai sitten tosiaan ero.

-ap-

Jos seksi loppuu, on syytä erota.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei saa sinua hymyilemään päivittäin niin kannattaa harkita vaihtoa, jos menee viikko ilman molemminpuolista hymyä nii ero on väistämättä edessä.

Nauramaan kyllä saa päivittäin, kuten sanoin niin huumorintaju yhdistää. Sellaista hellää hymyilyä suon lähinnä kissallemme. Mutta en ole mikään lässyttäjä luonteeltani muutenkaan paitsi eläimiä kohtaan.

-ap-

Jos korona on tässä se ongelma, niin ei kannata tehdä mitään isoja päätöksiä ennen kuin se on ohi. Tää tilanne sekoittaa kaikkien päät. Kävisi varmaan niin, että olisit yksin ja edelleen ahdistaisi.

Perinteinen tapa selvittää itselleen sopiva ajankohta on se että tarkkailee omaa tekemistä! Kun huomaa kirjoittavansa vauvapalstalle aloitusta: Mistä tietää milloin erota, niin se on varma merkki :)

Juu mut Ap ihmetteli että miltä se pitäs tuntua pitkässä suhteessa, mainitsemat intohimoa ja jatkuvaa rakkauden huumaa tokkopa keltään pariskunnalta löytyy joka pitempään on yhdessä.  Enneminkin niin että molemminpuolinen tunne että toinen on parasta maailmassa, molemminpuolinen kunnioitus ja luotto tietty myös pitää olla. Itsestään selvyyksinä ei koskaan puolisoa pidä pitää!

Se on sitä kun nukahtaessa iltasella katsoo sitä mielitiettyä ja siinä ku miettii vilpittömästi juuri ennen kuin uinahtaa, että oonkohan ollut edellisessä elämässä tosi pahis ja karma järjestänyt tähän elämään paremmat oltavat kun tässä  saan tuollaisen ihmisen kanssa olla yhdessä, ni siitä tietää asioiden olevan aika hyvin.

Mulla on joka kerta ollut selkeä merkki kun olen alkanut toivoa toisen kuolemaa. Eroaminen kun on niin monimutkaista mukamas, mutta onnettomuus tai sairaskohtaus ratkaisisi asian näppärästi.

Luulen, että minäkin olen ihminen joka tarvitsee paljon sitä omaa aikaa ja tiedän nykyään olevani oikean ihmisen kanssa, koska viihdymme toistemme kanssa mutta hänelle ei ole mikään ongelma vaikka lähden yksin reissuun viikoksi. Hänellä on sama oikeus.

Ollaan jo vahvasti keski-iässä, lapset tuli hankittua ns sen ihan hyvän kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos korona on tässä se ongelma, niin ei kannata tehdä mitään isoja päätöksiä ennen kuin se on ohi. Tää tilanne sekoittaa kaikkien päät. Kävisi varmaan niin, että olisit yksin ja edelleen ahdistaisi.

Sepä se. Meillä oli ongelmia ennen koronaakin, mutta nyt niitä on lisää ja ovat pahentuneet... Tai no mies on ihan suht tyytyväinen muuten. Minä olen se jolla on ongelmia.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joka kerta ollut selkeä merkki kun olen alkanut toivoa toisen kuolemaa. Eroaminen kun on niin monimutkaista mukamas, mutta onnettomuus tai sairaskohtaus ratkaisisi asian näppärästi.

Luulen, että minäkin olen ihminen joka tarvitsee paljon sitä omaa aikaa ja tiedän nykyään olevani oikean ihmisen kanssa, koska viihdymme toistemme kanssa mutta hänelle ei ole mikään ongelma vaikka lähden yksin reissuun viikoksi. Hänellä on sama oikeus.

Ollaan jo vahvasti keski-iässä, lapset tuli hankittua ns sen ihan hyvän kumppanin kanssa.

Aika paha. Tosin myönnän itse välillä miettineeni että jospa mies vaikka pettäisi tai vähän läimäyttäisi niin saisipa selkeän syyn... Mutta tiedän että nuo ajatukset johtuvat vain siitä että minun on vaikea tehdä päätöksiä tässä asiassa. Keksin helposti syitä joiden vuoksi eroaisin, mutta mitkä olisivat syitä joiden vuoksi haluaisin ehdottomasti suhteeseen jäädä? Paljon vaikeampi kysymys.

-ap-

Minä taas suhdekokemattomana en oikein tiedä, millainen määrä konflikteja on normaalia suhteen alussa. Sujuuko ne muilla yleensä ihan kuin tyhjää vaan alun muutamat kuukaudet? Vai onko jotain pikkurähinää aina välillä. Minua ainakin alkoi tympimään, kun joka kerta oli jotain väittelyä ja riitaa mutta aloin sitten kuitenkin jälkikäteen miettimään, luovutinko liian helpolla.