Miten nopeasti eron jälkeen löysit uuden suhteen ja mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan päälle parikymppisenä ihan eri asia kuin päälle nelikymppisenä, jolloin monilla on jo lapset ja monin tavoin vakiintuneet kuviot, että kaiken yhteensovittaminen voi olla haastavaa. Jopa niin haastavaa, ettei moni edes halua suhdetta. Kolmekymppisenä, jos haluaa lapsia, on vielä paljon heitä, jotka ovat vasta haluamassa perustaa perheen.

Tämä on totta. Ja jos löytääkin suhteen, niin ei ole itsestäänselvyys, että muutetaan yhteen. Se on itselleni ollut kova pala hyväksyä. Erosin, koska rakkaus ja kunnioitus oli niin lopussa, etten enää pystynyt elämään yhdessä. Tunnelma oli vuosia raskas, ja lopulta sain jo fyysisiä oireita. Ei enää tarvinnut miettiä erotako, koska en olisi selvinnyt elossa. Samalla on joutunut luopumaan toiveesta elää yhteistä arkea miehen kanssa. Nykyinen mies kun ei ole halukas muuttamaan yhteen kenenkään kanssa. Nyt puhuu, että voisi muutaman vuoden päästä muuttaa yhteen, kun kaikki lapset aikuisia. On vaan sellainen tunne, että tuleeko yhteenmuutto koskaan tapahtumaan. Oma kiinnostus on nyt tämän vuoksi lopahtanut. Vaikka tiedän, ettei pitäisi vaatia ”kaikkea” vaan olla tyytyväinen edes siihen, että tavataan useampi kerta viikossa.

Nuorena oli tosiaan helpompaa. Tässä vaiheessa olisi jo ollut selkeät yhteiset suunnitelmat. Keski-ikäisten miesten elämänfilosofia eron jälkeen näyttää vahvasti olevan Carpe Diem. Se arjen jakaminen ei kiinnosta vaan elämästä nauttiminen, vaikka vakituisessa parisuhteessa oltaisiinkin.

Kai tuo on yksilöllistä. Luulen, että monella naisellakin on sama filosofia. Mikä siinä yhteenmuutamisessa oikeastaan edes on tarkoitus? On se taloudellisesti edullisempaa, mutta en näe ongelmaa elää omissa kodeissa, ja mielestäni suhde säilyy jopa parempana, kun ei jatkuvasti näe toista.