Lue keskustelun säännöt.
Äitini on ärsyttävän kyyninen ja velloo vuodesta toiseen itsesäälissä. Ryyppää ja soittelee.
20.02.2021 |
Täytyy vähän purkautua kun en pysty tajuamaan miten joku ihminen edes jaksaa vuodesta toiseen ryvettyä omassa huonovointisuudessaan.
Ymmärrän kuitenkin aina loputtomiin siinä mielessä, että terapioin ja kuuntelen. Yritän kannustaa ja omalla toiminnallani todistella hänen hyviä asioitaan elämässään.
Juttelen kaikenlaista, olemme läheisiä, pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja toivoisin, että näkisi, että me lapset olemme todella hyvin kasvaneet yhteiskuntaan kiinni. Olemme pärjääviä, on sydän paikallaan emmekä jatkuvasti heitä ongelmiamme toisten niskaan.
Toki kerron äidlleni paljon mutta nykyään yritän vain pintapuolisesti puhua koska ensinnäkin tuntuu, että saa vaan tulta alleen kyynisyydessään ja itsesäälissään jos meillä menee huonosti.
Jos emme taas puhu niin keksii siitäkin syyn loukkaantua.
Mahdoton yhtälö. Ymmärtää alkoholisoitunutta äitiä (ja isää) sekä kuunnella molempia, heidän katkeruuttaan elämästään ja siitä miten asiat nyt menivät heidän kohdallaan kun erosivat.
Isäni on ihan mukava mies enkä koe niin raskaaksi keskusteluistamme. Itseasiassa puhumme molemmat toisillemme luottamuksellisesti ja saamme tukea molempiin suuntiin ilman mitään kunnioituksen puutetta tms.
Äitini taas elää aivan omassa maailmassa, itsessään. Suppea elämä, huono taloustilanne, viina ja hän yksinään tässä maailmassa pärjäiilee ja kaikki on surkeaa jne. Mikään ei onnistu ja miehetkin ovat aivan p*skoja.
Kaikki on siis surkeaa voivottelua ja kännissä hänestä kuoriutuu itse paholainen, riitaa haastaava marttyyri joka tuntuu olevan jopa jossain psykoosin kaltaisessa olotilassa mihin ei saa mitään järkevää kontaktia.
On aina ollut sellainen. Sitten laittelee järjettömiä viestejä, soittelee kaikille ja pommittaa kyllästymiseen asti.
Joudun joko ärähtämään tai laittamaan estolistalle.
Selvinpäin ei puhu ja loukkaantuu siitäkin, että on kännissä suututtanut ihmisiä ja taas marttyyri vaihe tai itsesääli sieltä pilkahtelee.
Raivostuttavaa.
Tässä siis hänen huonot puolensa ja yleiskäsitys ihmisestä.
On toki hyviäkin puolia ja voin nauttia seurasta mutta suurimmaksi osaksi on aika rasittavaa.
Tämä koskee jokaista läheistään, ei vain minua ja monesti olemme päätyneet keskustelemaan näistä tilanteista muiden kanssa.
Mikään ei kertakaikkiaan muutu.
Voisin toki itsekin tässä itkeä lapsuudentraumojaan hänen vuokseen ja muuta, vihata häntä sydämestäni mutta se on sitten oma juttunsa ja apua olen hakenut.
En kuitenkaan halua katkaista välejä, sekin tuntuu aivan liian julmalta vaikka joskus sekin käy mielessä.
Kommentit (35)
Meillä taas niin päin, että lapset oirehditaan ja kun yritetään keskustella lapsuudesta niin äiti ei myönnä mitään. Mitään vikaa ei ollut meidän kasvuolosuhteissa. Esitetään että kaikki oli niin ihanaa ja hieno ydinperhe ja lapsista tuli hienoja ihmisiä, vaikka totuus on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ettet halua enää jutella kun hän on humalassa, vain selvin päin ja perustele miksi. Ja sitten noudatat tuota sääntöä. Et ole hänen roskakorinsa, voit antaa yhteystiedot auttavista tahoista, koska näköjään on masentunut.
Alkoholistien itsekeskeisyys on hyvin raskasta. Kaikki alkoholistit eivät tietenkään ole itsekeskeisiä, mutta moni elää juuri kuvatunlaisessa fantasiassa vailla pienintäkään ajatusta esimerkiksi mitä lapset ovat saaneet kokea ja saavat edelleen. Voimia sulle!
Miksi sinun pitää olla terapeutti alkoholisiituneelle äidillesi? Menköön AA kerhoon avautumaan.
Alkoholistin läheiset ovat itse terapian tarpeessa, sen sijaan että toimisivat alkoholistin jätesankona.
Olen monesti siis ärähtänyt, ettei soittele humalassa. Pitäisi niistä rajoista kiinni, yleensä lyön luurin kiinni tai laitan estolistalle.
Tätä tämä on ollut vuosikaudet.
Luulisi vain, että tämä on hänelle itselleen raskasta..
Tosiaan on masentunut, ollut paljon pahemmin masentunut mitä on tällä hetkellä ja onneksi sai lääkkeet, jotka ovat purreet tai ainakin tasanneet mielialaa. Käy kai juttelemassa joka on sekin hyvä juttu.
Tiedän, että hänellä on vaikeaa mutta sekin on vähän hankalaa kun ei itse tahdo muuttaa asioitaan eikä sitä voi hänenkään puolesta tehdä. Toivo on jo mennyt ajat sitten siitä, että parantuisi ja itse yrittää sitten vain elää tämän ilmiön kanssa mahdollisimman etäisesti mutta myös niin, ettei koe jäävänsä yksin.
Ap
Olen itsekin kyllä ongelmia pullollaan. On mt-ongelmia, rajattomuutta ja päihteiden käyttöä.
Yritän silti pitää kulissit yllä, ymmärtää itseäni ja vähän jokaista muutakin.
Tiedän kyllä selviäväni ja pidän järjen päässä jollain tasolla. Avun piirissä jo olenkin onneksi josta nyt lähtee sitten vuosien terapia liikkeelle. Olen siitä erittäin onnellinen.
Siksi kai ymmärränkin niin paljon koska tiedän mitä se on kun masennus iskee yms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti siis ärähtänyt, ettei soittele humalassa. Pitäisi niistä rajoista kiinni, yleensä lyön luurin kiinni tai laitan estolistalle.
Tätä tämä on ollut vuosikaudet.
Luulisi vain, että tämä on hänelle itselleen raskasta..
Tosiaan on masentunut, ollut paljon pahemmin masentunut mitä on tällä hetkellä ja onneksi sai lääkkeet, jotka ovat purreet tai ainakin tasanneet mielialaa. Käy kai juttelemassa joka on sekin hyvä juttu.
Tiedän, että hänellä on vaikeaa mutta sekin on vähän hankalaa kun ei itse tahdo muuttaa asioitaan eikä sitä voi hänenkään puolesta tehdä. Toivo on jo mennyt ajat sitten siitä, että parantuisi ja itse yrittää sitten vain elää tämän ilmiön kanssa mahdollisimman etäisesti mutta myös niin, ettei koe jäävänsä yksin.
Ap
Oletko itse hakenut keskusteluapua tähän asiaan?
Jos kyseessä on jo vanhempi ihminen, joka on koko ikänsä elänyt noin, niin tuskinpa luonne enää vanhana muuttuu. Elämä menee omaa rataansa teitpä mitä tahansa tai olit tekemättä. Kyllä hän varmaan jo sunkin puheet on kuullut moneen kertaan ja teillä on omanlaisensa peli siinä mitä kumpikin tekee. Toinen soittelee ja yrität ymmärtää. Jos toimisit toisella tavalla niin pelikuvio voisi murtua, ettei hän enää käyttäisi sinua roskapussina. Kyllä hän osaa aikuismaisemminkin käyttäytyä, jos sitä aletaan häneltä edellyttää, mutta tarvitse siihen tukea miten muutos toteutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kyllä ongelmia pullollaan. On mt-ongelmia, rajattomuutta ja päihteiden käyttöä.
Yritän silti pitää kulissit yllä, ymmärtää itseäni ja vähän jokaista muutakin.
Tiedän kyllä selviäväni ja pidän järjen päässä jollain tasolla. Avun piirissä jo olenkin onneksi josta nyt lähtee sitten vuosien terapia liikkeelle. Olen siitä erittäin onnellinen.
Siksi kai ymmärränkin niin paljon koska tiedän mitä se on kun masennus iskee yms.
Ap
Mitä oma terapeuttisi on siitä mieltä, että joudut olemaan äitinä äidillesi? Vaikka äitisi ei ilmeisesti ole ollut hyvä äiti sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kyllä ongelmia pullollaan. On mt-ongelmia, rajattomuutta ja päihteiden käyttöä.
Yritän silti pitää kulissit yllä, ymmärtää itseäni ja vähän jokaista muutakin.
Tiedän kyllä selviäväni ja pidän järjen päässä jollain tasolla. Avun piirissä jo olenkin onneksi josta nyt lähtee sitten vuosien terapia liikkeelle. Olen siitä erittäin onnellinen.
Siksi kai ymmärränkin niin paljon koska tiedän mitä se on kun masennus iskee yms.
Ap
Juttele tästä terapiassa ja siitä miten saisit järkevämmän suhteen myös äitiisi, jos isän kanssa kerran menee paremmin. Teidän tilanteet ovat ihan erilaiset ja toiseksi hän on äitisi, sinä et ole hänen äitinsä. Olet varmaan ollut tuossa ymmärtäjän roolissa jo niin kauan, ettet huomaa ettei se ole ihan tavallinen kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti siis ärähtänyt, ettei soittele humalassa. Pitäisi niistä rajoista kiinni, yleensä lyön luurin kiinni tai laitan estolistalle.
Tätä tämä on ollut vuosikaudet.
Luulisi vain, että tämä on hänelle itselleen raskasta..
Tosiaan on masentunut, ollut paljon pahemmin masentunut mitä on tällä hetkellä ja onneksi sai lääkkeet, jotka ovat purreet tai ainakin tasanneet mielialaa. Käy kai juttelemassa joka on sekin hyvä juttu.
Tiedän, että hänellä on vaikeaa mutta sekin on vähän hankalaa kun ei itse tahdo muuttaa asioitaan eikä sitä voi hänenkään puolesta tehdä. Toivo on jo mennyt ajat sitten siitä, että parantuisi ja itse yrittää sitten vain elää tämän ilmiön kanssa mahdollisimman etäisesti mutta myös niin, ettei koe jäävänsä yksin.
Ap
Oletko itse hakenut keskusteluapua tähän asiaan?
Jos kyseessä on jo vanhempi ihminen, joka on koko ikänsä elänyt noin, niin tuskinpa luonne enää vanhana muuttuu. Elämä menee omaa rataansa teitpä mitä tahansa tai olit tekemättä. Kyllä hän varmaan jo sunkin puheet on kuullut moneen kertaan ja teillä on omanlaisensa peli siinä mitä kumpikin tekee. Toinen soittelee ja yrität ymmärtää. Jos toimisit toisella tavalla niin pelikuvio voisi murtua, ettei hän enää käyttäisi sinua roskapussina. Kyllä hän osaa aikuismaisemminkin käyttäytyä, jos sitä aletaan häneltä edellyttää, mutta tarvitse siihen tukea miten muutos toteutetaan.
*tarvitset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistien kanssa on mahdoton keskustella rakentavasti. Ovat niin syvällä jossain, ettei heillä ole kunnollista todellisuuskäsitystä. Ovat tunteidensa vietävissä ja vankina.
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti siis ärähtänyt, ettei soittele humalassa. Pitäisi niistä rajoista kiinni, yleensä lyön luurin kiinni tai laitan estolistalle.
Tätä tämä on ollut vuosikaudet.
Luulisi vain, että tämä on hänelle itselleen raskasta..
Tosiaan on masentunut, ollut paljon pahemmin masentunut mitä on tällä hetkellä ja onneksi sai lääkkeet, jotka ovat purreet tai ainakin tasanneet mielialaa. Käy kai juttelemassa joka on sekin hyvä juttu.
Tiedän, että hänellä on vaikeaa mutta sekin on vähän hankalaa kun ei itse tahdo muuttaa asioitaan eikä sitä voi hänenkään puolesta tehdä. Toivo on jo mennyt ajat sitten siitä, että parantuisi ja itse yrittää sitten vain elää tämän ilmiön kanssa mahdollisimman etäisesti mutta myös niin, ettei koe jäävänsä yksin.
Ap
Masennuslääkkeet ja alkoholi onkin sitten se viimeinen niitti. Ikävä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ole päässyt vielä terapiaan.
Nyt on se vaihe kun etsin ja lääkäri kirjoittaa b-lausunnon.
Eli se on tuloillaan onneksi kuitenkin.
Muuten olen keskustellut lähinnä omista ongelmistani ja vain maininnut, että on aika kieroutunut suhde omiin vanhempiin ja elämäni oli vahvasti lasinen lapsuudessa. No vieläkin...
Olen tosiaan niin sokeutunut jo, että jos sanon, että olen äidilleni äiti niin se tuntuu aika kipeältä..
Mitä jos vain liiottelen? Toisaalta puhun totta ja avoimesti asioistani kun näitä pohdiskelen sitten anonyymina tai ammattilaisen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En siis ole päässyt vielä terapiaan.
Nyt on se vaihe kun etsin ja lääkäri kirjoittaa b-lausunnon.
Eli se on tuloillaan onneksi kuitenkin.
Muuten olen keskustellut lähinnä omista ongelmistani ja vain maininnut, että on aika kieroutunut suhde omiin vanhempiin ja elämäni oli vahvasti lasinen lapsuudessa. No vieläkin...
Olen tosiaan niin sokeutunut jo, että jos sanon, että olen äidilleni äiti niin se tuntuu aika kipeältä..
Mitä jos vain liiottelen? Toisaalta puhun totta ja avoimesti asioistani kun näitä pohdiskelen sitten anonyymina tai ammattilaisen kanssa.
Ap
Monesti kun jokin asia vaivaa mieltä ja aiheuttaa suuria tunnereaktioita, niin siitä puhuessa antaa kaiken tulla räjähdysmäisesti ulos. Kun on saanut puhuttua kaiken ulos voi tuntua siltä, että on liioitellut. Kannattaa yrittää pohtia näitä asioita tietyllä tavalla neutraalisti, että havainnoit samalla omia tuntemuksiasi. Miltä sinusta tuntuu kun mietit jotain tiettyä ongelmaa? Missä tämä tunne tuntuu kehossasi? Milloin se voimistuu ? Mitä se saa sinut tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis ole päässyt vielä terapiaan.
Nyt on se vaihe kun etsin ja lääkäri kirjoittaa b-lausunnon.
Eli se on tuloillaan onneksi kuitenkin.
Muuten olen keskustellut lähinnä omista ongelmistani ja vain maininnut, että on aika kieroutunut suhde omiin vanhempiin ja elämäni oli vahvasti lasinen lapsuudessa. No vieläkin...
Olen tosiaan niin sokeutunut jo, että jos sanon, että olen äidilleni äiti niin se tuntuu aika kipeältä..
Mitä jos vain liiottelen? Toisaalta puhun totta ja avoimesti asioistani kun näitä pohdiskelen sitten anonyymina tai ammattilaisen kanssa.
Ap
On aika tyypillistä että alkoholistin perheessä roolit heittävät kuperkeikkaa ja äidin ja lapsen roolit ovat väärinpäin.
En usko, että liioittelet.
Oman terveytesi vuoksi sun ei kannattais olla äitis kanssa missään tekemisissä.
Hyviä kysymyksiä kyllä.
Huomaan itse välttelevän ongelmiani vaikka todellakin olen ottanut asiakseni hoitaa tämän ja pohtia kaikkea. Yritän vain päästä asioiden ytimeen ja joskus kun alan sinne syvyyksiin menemään liikaa niin alkaa pelottamaan. En halua kai hyväksyä sitä, mitä tämä on ollut ja yritän kokea tämän positiivisuuden kautta mutta silti vakavasti miettien kaikenlaista. Sinne itse ytimeen en uskalla yksin mennä, aivan liian raadollista.
Siksi juuri se terapia on varmasti hyvä tuki, sitten kun saan jollekin toiselle purkautua ja koen olevani turvassa, tulen kuulluksi turvallisessa ympäristössä.
Muuten tässä elelen ja yritän luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En siis ole päässyt vielä terapiaan.
Nyt on se vaihe kun etsin ja lääkäri kirjoittaa b-lausunnon.
Eli se on tuloillaan onneksi kuitenkin.
Muuten olen keskustellut lähinnä omista ongelmistani ja vain maininnut, että on aika kieroutunut suhde omiin vanhempiin ja elämäni oli vahvasti lasinen lapsuudessa. No vieläkin...
Olen tosiaan niin sokeutunut jo, että jos sanon, että olen äidilleni äiti niin se tuntuu aika kipeältä..
Mitä jos vain liiottelen? Toisaalta puhun totta ja avoimesti asioistani kun näitä pohdiskelen sitten anonyymina tai ammattilaisen kanssa.
Ap
Tilanteesi ja ajatuksesi ovat aika tyypillisiä alkholistin läheisenä. Kuvittelet, että sinun pitäisi ymmärtää ja kuvittelet voivasi auttaa, vaikka sinua käytetään vain oman pahan olon roskiksena ja ehkä syntipukkinakin. Ehkä tunnet myös syyllisyyttä, jopa siitä että tuot esille oman näkökulmasi. Ajattelet, että sinulla ei ole oikeutta edes omiin ajatuksiin ja tunteisiin.
Jos et muuta omaa käytöstäsi ja tilanne jatkuu, niin jossain vaiheessa mittasi vain tulee kertakaikkiaan täyteen itsekeskeisyyttä, katkeruutta ja keskenkasvuisuutta, sankarina esiintymistä, uhriutumista ja muita narsistisia juttuja, mikä alkoholismi pahimmillaan tuo mukanaan. Sitten kun se viimeinen pisara tulee niin ne välit katkeavat ihan kokonaan ja lopullisesti ja tunnet vain helpotusta. Mutta se voi tapahtua vasta keski-iässä tai siinä vaiheessa nuorempana, kun panet oman perheesi ja lapsesi etusijalle. Kuitenkin välejä voi ehkä korjata, jos nyt toisella puolella ei ole persoonallisuushäiriötä vastassa. Sellaiseen ei oikein pure mikään.
Ap, hommaa itsellesi apua. Aa:lla on vertaisryhmiä riippuvaisten läheisille. Ymmärtääkseni joka kunnassa ja seurakunnissakin näitä on.
Aseta raja: katkaiset ja estät puhelut, jos äitisi humalassa alkaa itkuvirttään veivata. Kerro tämä sääntö hänelle. Jutellaan, mutta vain selvänä.
Nykyisellään sinä mahdollistat juomisen, et auta lopettamaan sitä. Huolehdi itsestäsi, et ole vastuussa äidistäsi. Hän itse aiheuttaa ongelmansa.
Tuhoisan ihmissuhteen voi ja saa katkaista kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kysymyksiä kyllä.
Huomaan itse välttelevän ongelmiani vaikka todellakin olen ottanut asiakseni hoitaa tämän ja pohtia kaikkea. Yritän vain päästä asioiden ytimeen ja joskus kun alan sinne syvyyksiin menemään liikaa niin alkaa pelottamaan. En halua kai hyväksyä sitä, mitä tämä on ollut ja yritän kokea tämän positiivisuuden kautta mutta silti vakavasti miettien kaikenlaista. Sinne itse ytimeen en uskalla yksin mennä, aivan liian raadollista.
Siksi juuri se terapia on varmasti hyvä tuki, sitten kun saan jollekin toiselle purkautua ja koen olevani turvassa, tulen kuulluksi turvallisessa ympäristössä.
Muuten tässä elelen ja yritän luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Ap
Älä pelkää katsoa ongelmia silmästä silmään. Ihmisille tulee elämän aikana monia kohtia, joissa murtuvat ja joutuvat miettimään missä mennään ja miten jatketaan. Hetkellinen (tai pitkäänkin jatkunut) masennus on vain yksi askel eteenpäin kaikessa kehittymisprosessissa. Masennus ja suru väistyy aikanaan kun pääsee eteenpäin. Kaikki tämä pohdinta on eteenpäin menemistä. Jatka vain niin ratkaisut löytyvät, vaikka ne olisivatkin jotain muuta mitä alunperin olet ajatellut.
Taas ryyppää jo toista päivää. Oli jo kännissä kun soitteli aamupäivästä..
Tulee viestejä ja marttyripuheluita.
Siitä tuli mieleen kirjoittaa.
Hohhoijjaa..
En tarvitse sääliä mutta mukava vähän purkailla mietteitään.
Ap