Lue keskustelun säännöt.
Äiti skitsahti kun kerroin hankkivani koiran, haukkui pystyyn
20.02.2021 |
Tilanne siis se että olen jo 29(!), työssäkäyvä ja omillani asuva, tietenkin. Minulla on ollut 2 koiraa aiemmin, viimeinen kuoli 3 vuotta sitten.
Oltiin tänään kahvittelemassa vanhempieni mökillä ja kerroin tiedustelleeni koiranpentua. Äiti katsoi kauhistuneena ja alkoi tivata mitä oikein sekoilen ja käski minun rauhoittua järjettömien päätöstenk takia. Alkoi todella halveksuvasti tivata millä aion koiran elättää ja miten aion ehtiä sen kanssa olla. Kaiveli esille sitä kun on 17-19 vuotiaana rahallisesti auttanut esim. ajokortin ja auton kustannusten kanssa. Avokäsin silloi rahaa tuputti, enpä olisi ikinä ottanut kun olisi tienny että se taas käännetään minua vastaan. Sanoin jo silloinkin että en halua ottaa rahoja vastaan ja järjestän kyllä itse mutta silloin äiti vakuutteli hymyssäsuin kuinka kovasti haluaa lastaan tukea ja että tottakai maksaa. Koirani ovat olleet hänellä välillä hoidossa hänen OMASTA TAHDOSTAAN. Itse siis soittanut yleensä ja kysynyt milloin saa ottaa hoitoon tai hakea lenkille jne.. Toki olen esim reissuun lähtiessä kysynyt hoitopaikkaa ensin heiltä kun niin ovat tykänneet koirieni kanssa olla. Ja tietty hoitanut vastavuoroisesti heidän kissat ja katsonut talon perään jne kun itse ovat reissanneet.
Ei ole tosiaan ensimmäinen kerta kun käännetään jokaikinen taloudellinen tai konkreettinen auttaminen minua vastaan. Ja huudetaan kuinka kiittämätön penikka olen kun "on sellaisiakin lapsia joiden alkoholistivanhemmat saavat hädin tuskin ruokaa pöytään". Enkai minä ole pyytänyt saada syntyä? Jostain ihan pikkulapsiajan leluhankinnoistakin saatetaan syyllistää kuinka ei todellakaan kaikki lapset ole sellaisia saaneet. Itse muistan lapsuudestani lähinnä sen että pahantuulinen äiti tiuski ja huusi jatkuvasti. Olen kyllä mielestäni aina ollut kiitollinen kuitenkin ja den ilmaissutkin.
Lopulta menetin hermot ja huusin äidille kuinka häijyä tuollainen on että ensin hymyn kera ollaan auttamassa mutta ne käännetäänkin heti minua vastaan jos jokin ei mene hänen pillinsä mukaan. Sanoin että tämän ikäinen ihminen laittaa koiran jos haluaa, ei kuulu hänelle.
Seuraavaksi sitten alkoi jälleen haukkua kuinka olen vmäinen penikka ja tuli tönimään haukkuen MINUA väkivaltaiseksi(??). Seisoin vain liiklumatta paikoillani. Sitten ivallisesti kysyi tietääkö miesystäväni todellisen luonteeni ja kuinka kamalasti kohtelen vanhempiani. "Eipä taida *mieheni nimi* tietää että millainen oikeasti olet ja kuinka vanhemmillesi puhut ja olet uhkaava,pitäisikö meidän hänelle kertoa isän kanssa". Lähdin sitten ovet paukkuen.
Kyllä, kaikki siitä että aikuinen ihminen haluaa hankkia koiran. Meni päivä totaalisen pilalle, itkettää. Anteeksi sekava avautuminen, kiva jos joku osaisi jotain kommenttia antaa tai olisi vastaavia kokemuksia.
Kommentit (21)
En pitäis tuollaisen jälkeen enää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on sairas. Kääntää asiat päinvastaiseksi kuten tuo väkivaltahomma ja kuka on oikeasti hirveä? Et sinä, vaan äitisi.
Katkaise välit kokonaan.
Eniten ahdistaa tuo että on haluttu mm. rahaa antaa ja ostaa asioita ja sitten se käännetäänkin niinpäin kuin olisin vanhemmiltani väkisin ollut rahaa vailla ja olen kiittämätön pentu. Tuntuu että se on ollut vain hallintakeino jolla tarvittaessa syyllistää ja uhkailla. En pitänyt mitenkään outona että ajokortti maksettiin ja osallistuttiin auton hankintaan ja kuluihin alkuaikoina rahallisesti kun opiskelin, kavereille ostettiin kalliit autot ja jopa asuntoja, luulin sen olevan normaalia auttaa lastaan rahallisesti.. Jos myös tuon esille sen ettei kotona ole paljoa halattu vaan huudettu ja tiuskittu niin siihenkin vedetään raha osalliseksi, kuinka minulle on kyllä kaikkea laitettu ja näin kiittämätön silti olen.
Ja tuo että silloin kun menee hyvin niin innoissaan hoidetaan koiria ja sanotaan moten tärkeitä ne ovat heille mutta erimielisyyden tullessa asia kääntyykin niin että olen jättänyt koirat vanhempieni vastuulle.. Todella raskasta. Vtuttaa että menen aina tuohon lankaan ja otan apua vastaan kun sitä niin ystävällisesti tarjotaan. Miksen opi että se kosahtaa omaan nilkkaan kun joku ei mene kontrollifriikin äidin mukaan.
Voi herran jumala. Voisipa vain sanoa, että katkaiset välit. Tiedän, että ei ole niin helppoa kuitenkaan. Miehelle ainakin kannattaa kertoa. Ei siksi, ettei hän sinua uskoisi, mutta varmasti aikovat jatkossakin satuilla niin hyvä, että on tietoinen asiasta. Mutta ennen anteeksipyyntöä et mene takaisin tai ole tekemisissä. Nyt on sinun aikasi näyttää missä raja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ydin kysymys jonka voin esittää kaikille koiran tai kissan hankkiville: mihin tarvitset sitä?
Vierailija kirjoitti:
Eniten ahdistaa tuo että on haluttu mm. rahaa antaa ja ostaa asioita ja sitten se käännetäänkin niinpäin kuin olisin vanhemmiltani väkisin ollut rahaa vailla ja olen kiittämätön pentu. Tuntuu että se on ollut vain hallintakeino jolla tarvittaessa syyllistää ja uhkailla. En pitänyt mitenkään outona että ajokortti maksettiin ja osallistuttiin auton hankintaan ja kuluihin alkuaikoina rahallisesti kun opiskelin, kavereille ostettiin kalliit autot ja jopa asuntoja, luulin sen olevan normaalia auttaa lastaan rahallisesti.. Jos myös tuon esille sen ettei kotona ole paljoa halattu vaan huudettu ja tiuskittu niin siihenkin vedetään raha osalliseksi, kuinka minulle on kyllä kaikkea laitettu ja näin kiittämätön silti olen.
Ja tuo että silloin kun menee hyvin niin innoissaan hoidetaan koiria ja sanotaan moten tärkeitä ne ovat heille mutta erimielisyyden tullessa asia kääntyykin niin että olen jättänyt koirat vanhempieni vastuulle.. Todella raskasta. Vtuttaa että menen aina tuohon lankaan ja otan apua vastaan kun sitä niin ystävällisesti tarjotaan. Miksen opi että se kosahtaa omaan nilkkaan kun joku ei mene kontrollifriikin äidin mukaan.
Lain mukaan se oli lahja eikä laina, kun antajakin niin kerran väitti eikä sitä voi myöhemmin ruveta muuksi muuttamaan. Tuo on ala-arvoista ja ihan oikeutetusti tunnet itsesi loukatuksi. Enää ei niitä koiria kannata äidillesi hoitoon antaa. Onko sinulla ystäviä/sisaruksia, jotka ne voisivat ottaa tai voisit palkata esim. 4H-toiminnasta koiranhoitajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ahdistaa tuo että on haluttu mm. rahaa antaa ja ostaa asioita ja sitten se käännetäänkin niinpäin kuin olisin vanhemmiltani väkisin ollut rahaa vailla ja olen kiittämätön pentu. Tuntuu että se on ollut vain hallintakeino jolla tarvittaessa syyllistää ja uhkailla. En pitänyt mitenkään outona että ajokortti maksettiin ja osallistuttiin auton hankintaan ja kuluihin alkuaikoina rahallisesti kun opiskelin, kavereille ostettiin kalliit autot ja jopa asuntoja, luulin sen olevan normaalia auttaa lastaan rahallisesti.. Jos myös tuon esille sen ettei kotona ole paljoa halattu vaan huudettu ja tiuskittu niin siihenkin vedetään raha osalliseksi, kuinka minulle on kyllä kaikkea laitettu ja näin kiittämätön silti olen.
Ja tuo että silloin kun menee hyvin niin innoissaan hoidetaan koiria ja sanotaan moten tärkeitä ne ovat heille mutta erimielisyyden tullessa asia kääntyykin niin että olen jättänyt koirat vanhempieni vastuulle.. Todella raskasta. Vtuttaa että menen aina tuohon lankaan ja otan apua vastaan kun sitä niin ystävällisesti tarjotaan. Miksen opi että se kosahtaa omaan nilkkaan kun joku ei mene kontrollifriikin äidin mukaan.
Alkuun tekee mieli sanoa, että ei haukku haavaa tee ja pahainen rakki on äitisi... Mutta koska itse rakastan koiria yli kaiken, on koira-vertaus äitisi yhteydessä sopimaton. Se halventaa pahasti niin jaloa olentoa kuin koira!
Tottakai otat koiran, se on ihmisen paras ja luotettavin ystävä.
Anna äitisi haukkua vaikka oravia!
Mitä mieltä isäsi on äitisi käytöksestä?
Jos ja kun otat uuden koiran, sinuna en veisi sitä enää vanhemmille hoitoon, vaikka myöhemmin oltaisiin taas mielin kielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko vanhempasi joutuneet hoitamaan aikaisempia koiriasi?
Sinussa ei ole mitään vikaa, äitisi käytös ei todellakaan ole normaalia. Onko hän aina ollut tuommoinen? Sinuna vähentäisin nyt yhteydenpitoa reilusti ja unohtaisin talonvahtihommat ym. Et ole vanhemmillesi mitään velkaa, he ovat tarjonneet sinulle lapsuudessa sen mitä ovat halunneet. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla heidän kanssaan tekemisissä, jos se tuottaa vain pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko sillä olla alkavaa dementiaa? Tuollainen raivoaminen ja kuvitelma että aikuinen lapsi onkin vielä komennettava pikkulapsi saattaa olla oireita.
Koiran ottaminen kertoo, että olet itsenäinen ihminen, joka päättää omat valintansa. Vanhemmat eivät haluaisi päästää sinua menemään vaikutuspiiristään.
Nuo menneistä uhrauksista muistuttamiset yrittävät sitoa sinua heihin kiitollisuudenvelan kautta. Ihme, että hyväksyvät sinulla puolison.
Jossain vaiheessa sitä ymmärtää, että vanhemmat pelkäävät vanhenemista ja roolien kääntymistä. Jos otat vähän etäisyyttä ja samalla säilytät asiallisen ja ystävällisen puhetavan, huomaat etteivät he voi horjuttaa rauhaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tarviit koiraa, jos äiti haukkuu?
Kuulostaa niin tutulta. Meillä useampi nainen suvussa käyttäytyy noin ja se tehnyt minusta vähän sovinistin.
Ei se koiran hankinta tässä ole ongelma, vaan äitisi mielenterveysongelmat. Kaikkea paskaa ei tarvitse sietää, ei edes omalta äidiltään. Nyt on aika laittaa rajat tuolle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Koiran ottaminen kertoo, että olet itsenäinen ihminen, joka päättää omat valintansa. Vanhemmat eivät haluaisi päästää sinua menemään vaikutuspiiristään.
Nuo menneistä uhrauksista muistuttamiset yrittävät sitoa sinua heihin kiitollisuudenvelan kautta. Ihme, että hyväksyvät sinulla puolison.
Jossain vaiheessa sitä ymmärtää, että vanhemmat pelkäävät vanhenemista ja roolien kääntymistä. Jos otat vähän etäisyyttä ja samalla säilytät asiallisen ja ystävällisen puhetavan, huomaat etteivät he voi horjuttaa rauhaasi.
Lapsenteko jo kesken oman kehityksen on varmasti usein tuota että pitää todistella aikuisuuttaan. Siinä vain jatkaa kierrettä ja tulee "vanhaksi" (isoäidiksi) vielä nopeammin.
Älä mene enää sinne mökille äitisi kanssa tai kylään, koskaan. Vältä kontaktia. Hän ei halua hoitaa koiria selvästi ja olettaa että matkustat. Kuulostaa hänen puoleltaan pelottavalta käytökseltä, voitko laittaa välit etäiseksi. Isä varmaan jotenkin tajuaa(?), mutta hän ei estänyt, kun äitisi tönäisi ja huusi rumasti. Hyvin teinimäistä käytöstä tuntuu hänellä olevan? Henkinen väkivalta tai fyysinen tönäisy EI OLE OK sinua kohtaan. Hän voisi sanoa muuten mielipiteensä, mutta ei, vanhemmiten tuo pahenee vaan. Jos otat koiran, katso ensin haluatko matkustella, missä koiran hoito (äidille ei) tai muuttaa ulkomaille vai et. Ja eläinlääkärikulut.
Äitisi antoi sinulle esimakua koirasta haukkumisellaan. Ota koira, jos haluat. Koira on hyvä ja rakas ystävä.