En voi sitoutua vakavasti kun pelkään löytäväni paremman.

Apua! Ikää jo yli 30 ja sama ongelma seurannut teinivuosista asti; en uskalla sitoutua vakavasti (esim. kihlautuminen, yhteenmuutto) sillä se korreloi mielessäni samaa kuin tasaisen tylsä ja tappava loppuelämä ja pelkään että joku parempi käveleekin vastaan mutta olen jo vakaasti lupautunut toiselle.

En kaipaa sinkkuelämääkään, nykyinen mieheni on täydellinen ja rakastan häntä valtavasti. Mies ehdotti kihloja ja taas sama vanha ongelma tuli esille; aloin panikoimaan etten voi sitoutua sellaiseen kun entä jos löydänkin paremman ja seuraavaksi alan syynätä miehestäni pienetkin virheet jotka oikeuttaisi eropäätöksen ja tunteideni laimenemisen häntä kohtaan. Minulla on ihan oikeasti syviä tunteita häntä kohtaan enkä voisi kuvitella elämääni ilman, ei ole kyse siis siitä että olisin mitenkään tyytynyt tähän suhteeseen.

Auttakaa! Jotenkinhan minä olen päästäni vinksahtanut. Kohtalotovereita?