Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan vaihtanut ammattia +40-vuotiaana?
19.02.2021 |
Mä haluaisin lastentarhanopettajaksi. Pohjakoulutus on aineenopettaja, jotain opintoja ehkä voi lukea kasvatustieteen puolelta eduksi, mutta varmaan hyvin vähän. Onko kenelläkään kokemusta? Omia lapsia 3, pitkä työura takana, suuri työmäärä, meteli, hankalat vanhemmat, fyysinen työ ei pelota.
Kommentit (16)
Miksi haluaisit kiduttaa itseäsi tuollaisessa ammatissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mullakin vaihto tietäisi pienempää palkkaa, mutta olen vaan aika pahasti tympääntynyt. En siis tee opettajan töitä. Pitäisi jaksaa vielä ainakin 25 vuotta, ja into on lopahtanut. Lapsista tykkään.
ap
Lähihoitaja, lähihoitaja, lähihoitaja, lähihoitaja...
No en vaihtais noin päin... Lastentarhanope on kyllä vihoviimeinen vaihtoehto, vaikka miten tykkäisit lapsista. Älä, älä ja vielä kerran älä!!!
Isäni sai kenkää paperitehtaalta 60-vuotiaana ja perusti sen jälkeen metallifirman, jossa tekee erilaisia koneen osia ym. Tekee samaa hommaa edelleen ja ikää 72.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 40 ja olen vaihtanut alaa. Aion tänä keväänä myös hakea opiskelemaan lisää tätä uutta alaa. Meillä on vielä työelämää ja elämää ylipäätään vielä tosi paljon jäljellä. Toisaalta aika myös kuluu ihan hiton nopeasti ja yhtäkkiä ja pyytämättä tulee päivä, kun valinta ei enää olekaan mahdollinen. Toista mahdollisuutta ei tässä elämässä tule.
No esim. kokeista ei taida monta olla kokin työssä vaikka niistä on pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, uskon, että lton homma ei ole ruusuilla tanssimista, mutta toisaalta eipä ole tämä nykyinenkään. Valtava vastuu, hurja työmäärä, ei TES:siä, kasvava kiire ja vaatimustaso, koko ajan veitsi kurkulla tuottavuudesta.... Ja töissä jatkuva joustamisen vaatimus, päivät venyyt pitkiksi jne. Eli rahaa saisin vähemmän mutta se ei ole ihan se tärkein juttu.
ap
Ei se vaihtamalla parane.
Työtahti on mahdoton ja yli-inhimillinen nykyään kaikilla aloilla.
Sulta odotetaan neljän ihmisen tehoa ja jaksamista. Koska tiedetään ettet kykene kuitenkaan, niin tällä tingitään susta kahden tai kolmen ihmisen suoritus.
Siksi te hyvät rakkaat kansalaiset väsytte. Teette liian kovalla tahdilla töitä ja suostutte siihen.
Ei pitäisi alistua tekemään kovalla tahdilla hommia ja sietämään huonoja oloja.
Miten teihin saataisi ryhtiä sanomaan ei. Yksi pieni prosentti on omaehtoisesti menny lakkoon työttömyystukien varaan odottelemaan että työelämä tervehtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon, että lton homma ei ole ruusuilla tanssimista, mutta toisaalta eipä ole tämä nykyinenkään. Valtava vastuu, hurja työmäärä, ei TES:siä, kasvava kiire ja vaatimustaso, koko ajan veitsi kurkulla tuottavuudesta.... Ja töissä jatkuva joustamisen vaatimus, päivät venyyt pitkiksi jne. Eli rahaa saisin vähemmän mutta se ei ole ihan se tärkein juttu.
ap
Ennen hitaat ja leppoisat ihmiset menivät autokorjaamoille, siivoomaan, lastenhoitoon, kouluihin opettamaan, vartijoiksi, kassoilla, pankkiin virkailijoiksi, puutarhoille töihin tai marjanpoimintaan.
Ei löydy enää mitään töitä, jossa työolot ja tahti olisi inhimillinen.
Tuottavuutta haetaan kaikkialla.
Tämä vie ihmisiltä työhalut. Aluksi menee terveys ja sitten joko tai, työhalut.
Vaihdoin markkinointihommista sosiaalialalle melkein 50-vuotiaana, valmistuin kolme vuotta sitten.
Opiskelin sosionomiksi.
Töitä on riittänyt, voi valita mitä tekee. Siis vaikka olen nyt yli 50 v. niin töihin pyydetään. Olen tarkoituksella tehnyt hommia eri sektoreilla.
Palkka on paska, mutta se oli tiedossa. Hyvin tulee toimeen kun on velaton talo ja kohta aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden viisikymppisen jolla on eri tutkintoja 12 kpl. Töitä on sitten tehnyt enemmänkin aloilla jossa ei koulutuksia tarvita. Neuvoi ettei kannata laittaa mitään mainintoja liian korkeista koulutuksista työhakuun.
Oli aineenopettaja vuosikymmeniä sitten.
Ei hän malta olla yli vuotta missään työssä. Valittelee että tahti on liian raju hänen mieleensä.
Kun sairaslomalle ei päästetä, niin työttömänä voi aina vähän latailla akkuja mennä takaisin kehään.
Juu ei lto:ksi! Itsellä alan koulutus, jatkoin luokanopeksi, ei mitään järkeä kasvatusalalla nykyään. Vaativa ammatti, palkka ja arvostus onnettomia koulutukseen nähden.
Nyt opiskellut terveysalaa avoimessa ja pyrkimys maisteriksi. Ikää reilut 50 v. mutta kunto ym. ok. En aio jäädä eläkkeelle, ellei joskus pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi vaihtaja, tosin päädyin takaisin alalle, jolla olin jo aiemin ollut, mutta aivan eri tehtävissä. Menin 40-vuotiaana yliopistoon ja perustin firman jo opiskeluaikana. Nyt tykkään työstäni ja voin periaatteessa itse määrätä tahdin. Käytännössä tulee ruuhkahuippuja ja hiljaisempia kausia, mutta kyllä näiden kanssa pärjäilee.
En vaihtanut mutta erikoistunut lisää ja opiskellut lisää samaa alaa. Ei mun kannata vaihtaa alaa, olen huippu työssäni ja palkka sen mukainen.