Te jotka käytte töissä vain rahan takia

Minkä takia töissä sitten käydään jos ei rahan takia?

No samalla tavalla kuin vaikkapa jaksaa kuntoilla pysyäkseen terveenä. Reippaalla asenteella.

No sen rahan takia jaksan

No pakkohan se on jaksaa, että saa rahaa. Ei oikein oo muita vaihtoehtoja. Mutta vaikka teen töitä vain rahan takia, ei se sulje pois sitä, etteikö työ voisi olla mukavaa ja mielenkiintoista?

Millä sitä sitten pitäisi elää? Tuilla, vai? Ja juosta pupukursseilla ja kuntouttavassa, sehän se vasta kivaa olisikin 🙄

Teen mukavaa duunia ja saan siitä rahaa. Tietysti lopulta rahan takia teen.

Vastenmieliseen hommaan en lähtis millään. Sitte 500 suojaosa keikkaa ja täydet työkkärit ja asumistuki.

Iisi livin.

Rahan takia. Eikä meinaa jaksaa juurikin sen takia ettei työ ole enää tuntunut mielekkäältä. Ja päälle huono työilmapiiri. Ja ajatuksissa oisit uuden ammatin opiskelu. Mutta kun se RAHA.

Käyn töissä vain välttääkseni karenssin. Mitä sillä enemmällä rahalla kun sitä ei saa käyttää miten haluaa?

Miten te jaksatte tehdä kotitöitä vain siksi, että olisi siisti koti, puhtaat vaatteet ja ruokaa?

Mikä olisi parempi vaihtoehto? Lopettaisin työt ja laskisin elintasoa? Kun mietin, mistä kaikesta joutuisin luopumaan, niin työt alkavat rahan takia kummasti motivoimaan.

Minulle osa-aikatyö on vähän kuin harrastus. Pari päivää viikossa käyn siellä, saan rahaa ja on jotain tekemistä ja kukaan ei ihmettele mitä teen kun on sanoa työpaikka kuitenkin. Täysi päiväisenä en tosiaan jaksaisi töitä tehdä.

Mitäs luulet millä suomi oikein jaksaa? Kahvin, tupakan, alkoholin, piristävien ja psyykenlääkkeiden avulla. Ja sillä, että on vain pakko; on perhettä, asuntolainaa ja sitä ja tätä. Eläminen maksaa.

Rahan takia teen mielekästä työtä.

Ihan kuten ihmiskunta tähänkin asti, selvitäkseen hengissä, saadakseen tarvitsemiaan asioita, saadakseen arvostusta ja sosiaalista hyväksyntää, parantaakseen jälkeläistensä ja läheistensä elämää ja mahdollisuuksia, ollakseen osa yhteiskuntaa jne.

Pakkohan se on jaksaa, että laskut saa maksettua ja ruokaa pöytään.

Milleniaaneille tämä on toki kauhistus. Ei pääsee puuhaamaan jotain kivaa. Sitten hajoaa polla ja ollaan mielenterveyden takia telakalla. Vässykät

Ja pitäkää mielessä, että tätä menoa(suomen talouden alasajaminen, ekonatseilu, autoilun alasajo, kultamunien hyyssääminen, EU:n tulevaisuuden loputtomat tukipaketit, joissa suomi on ottava osapuoli siinä huonossa mielessä jne) ei kohta kukaan tässä maassa enää elä ilman että joutuu painamaa duunia sen eteen. Pystyi tai ei. Hyvinvointivaltiota ylikuormitetaan jo nyt kovaa ja kaikkea on leikattu jo vuosikausia - eikä sille mitään loppua ole näkymässä.

Pakko jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja.

Jos saan karenssin, en saa mistään rahaa. En ole oikeutettu toimeentulotukeen.

Vituttaa olla kipeänäkin töissä, mutta elämä on 😔

Menohan on jenkeissä keskimäärin työssäkäyvälle se, että painetaan pitkää päivää, ei pidetä juurikaan lomia ja jaksetaan ja painetaan hommia vaikka naama irvessä - ja jos nakki katkeaa, uuvutaan ja sairastutaan niin sitten muutetaan joko vanhempien/sukulaisten nurkkiin tai päädytään kadulle mikäli ei ole rahaa paljon säästössä. Vapaus kun on helvetillisen kallista.

Se on suunta pian täälläkin tätä menoa, ei täälläkään hyvinvointiyhteiskunnan romahdettua enää kysellä, että pystytkö, jaksatko tai haluatko. Kun olet kadulla muuten.

Äänestän sosialistisia puolueita jotta saisin valtion antamaan minulle kaiken.

Ap, olet oikeassa. Itse kävin pakon edestä töissä vajaa 10 vuotta eräässä paikassa ja olihan se aika raskasta kun se vähäkin työtyytyväisyys laski loppua kohden pakkasen puolelle. Tuntui että hampaat irvessä on raahauduttava töihin. Eli se meni niin ettei se rahakaan enää motivoinut. Se oli kammottavaa. Sitten oli pakko sanooutua irti koska mielenterveys alkoi olla koetuksella. 

Kyse ei ole itse siitä että vierouksuisin työntekoa, päin vastoin, olen erittäin kova tekemään töitä mutta pakkopullaksi se oma työnkuva muodostui eikä sitä pystynyt muuttamaan. Oli vaan tehtävä kylmä ratkaisu ja lähdettävä.