Juha Itkonen kehuu perhe-elämää, siitäkin menee herne nenään

Nykynuoret ovat vähän röyhkeitä.

Liittyy tähän nykyajan suvaitsemattomuuteen, missä kaikki kunnollinen ja perinteinen ja ennen kaikkea suomalainen nostaa vihan.

Se menee ohi, kun nämä nuoret ja vihaiset naiset kasvavat enemmän aikuisiksi.

Koti-uskonto-isänmaa on murskattava, ne edustavat konservatiivista patriarkaaista maailmaa toksisine hierarkioineen, eikö?

Oletan että lähinnä ärsyttää alrntuvat yleistykset kuten "nuoriso ei tajua että lapsi ei ole koko ikää pikkulapsi" no eiköhän tuon kaikki tajua. En muutenkaan usko alkuunkaan etteikö ihmiset suurinpiirtein osaa kuvitella perhe-elämän hyvät ja huonot puolet (koska esim lähes kaikki on eläneet lapsuutensa jonkinlaisessa perheessä) eikä lastenteko ole kiinni siitä.

Maailma muuttuu ja se huolestuttaa.

Tuskin edes oikeasti menee, tuo on vain "uusi" tapa saada yhdestä jutusta juttuja moneksi päiväksi, kun joku vetää siitä muka herneen nenään.

Itkonen ei sinänsä kiinnosta, mutta tuo holhoava tapa opettavaisesti kertoa millaista perhe-elämä oikeasti on, ja kuinka hän nyt kokee niin paljon enemmän kuin ihmiset jotka ovat jättäneet lapset tekemättä. Kyllä me kaikki tiedetään että lapset kasvaa. Me ei vaan haluta olla paikalla seuraamassa sitä kasvua.

Itkosenhan on myös hyvä satuilla siitä kuinka valvomiset eivät haittaa, koska eiköhän se ole se lapsen äiti joka sen pienen kanssa on valvonut.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu ja se huolestuttaa.

Ketä? Tätä nuorta feministiä, joka kohtasi informaatiota perhe-elämästä, jota ei osannut ottaa lukuun? Vai tätä perheenisää? Vai palstailijoita?

Enemmän näen tässä kyllä ärsyyntymistä kuin huolestumista. Is-feministit on kohkaneet juttujaan jo monta vuotta, kyllä niihin on jo totuttu eikä juuri kukaan ota niitä juttuja enää vakavasti. Is-feminismi alkaa käydä väsyneeksi ja kaikki oosaa niiden argumentit ulkoa. ( Itse kannatankin radikaalifeminismiä, koska se puolustaa biologisia naisia eikä jotain veitsellä leikattuja biologisia miehiä naisten kustannuksella.)

Vierailija kirjoitti:

Itkonen ei sinänsä kiinnosta, mutta tuo holhoava tapa opettavaisesti kertoa millaista perhe-elämä oikeasti on, ja kuinka hän nyt kokee niin paljon enemmän kuin ihmiset jotka ovat jättäneet lapset tekemättä. Kyllä me kaikki tiedetään että lapset kasvaa. Me ei vaan haluta olla paikalla seuraamassa sitä kasvua.

Itkosenhan on myös hyvä satuilla siitä kuinka valvomiset eivät haittaa, koska eiköhän se ole se lapsen äiti joka sen pienen kanssa on valvonut.

"Eiköhän se ole.." Perehdy asiaan. Heillä oli keskoskaksoset, kyllä siinä lehtjuttujen perusteella molemmat olivat aika lujilla. Älä levittele stereotyyppisiä is-feministisiä ennakkoluulojasi täällä, niillä ei ole informaatioarvoa!

Vierailija kirjoitti:

Itkonen ei sinänsä kiinnosta, mutta tuo holhoava tapa opettavaisesti kertoa millaista perhe-elämä oikeasti on, ja kuinka hän nyt kokee niin paljon enemmän kuin ihmiset jotka ovat jättäneet lapset tekemättä. Kyllä me kaikki tiedetään että lapset kasvaa. Me ei vaan haluta olla paikalla seuraamassa sitä kasvua.

Itkosenhan on myös hyvä satuilla siitä kuinka valvomiset eivät haittaa, koska eiköhän se ole se lapsen äiti joka sen pienen kanssa on valvonut.

Perheissä niistä valvomisista sovitaan. Omassa perheessä mies heräili ne yöt enimmäkseen. Lapsi alkoi nukkua täydet yöt kylläkin jo 2kk iässä. 

Mielensäpahoittajat itkeneet jo monessa ketjussa kun joku ei tykännyt Itkosen haastattelusta. On teillä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Koti-uskonto-isänmaa on murskattava, ne edustavat konservatiivista patriarkaaista maailmaa toksisine hierarkioineen, eikö?

Tuo "patriarkaatti" on aika huvittava ja päälleliimattu käsite, omaksuttu USA:sta, jossa sana "patriarkka" on ihan yleisessä käytössä. esim. perustuslain tekijöistä puhutaan "patriarkkoina". Suomessa koko sanaa ei juurikaan käytetä, joten tässä kontekstissa se tuntuu teennäiseltä eikä osu.

Myös uskonnollisissa piireissä puhutaan niistä johtavista mieshahmoista patriarkkoina. Sekin jengi on näkyvämpää USA:ssa kuin meillä.

Tämä amerikkalaisuus häiritsee mua nykyfeminismissä, koska siellä miesten ja naisten välit on paljon kireämmät kuin Suomessa. Kohta on Suomessakin, kun nuoret paapotut naiset ilmaisee vihaansa.

Suomessa on jo vuosia ollut ihanteena kaikkia muita paitsi suomalaisia tapoja suvaitseva suvaitsevaisuus, punavihreys, urbaanius, ikuinen sitoutumattomuus (= lapsia monen eri ihmisen kanssa), yhteiskunta, jossa kaikilla on vain oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia, monikultuurisuus, valikoiva ympäristöystävällisyys (eli voi matkustaa hullun tavoin mutta lihaa ei voi syödä), kukkahattutätiys, naiivius, konservatiivisten arvojen lyttäys, aseistakieltäytyminen, armeijan ja kirkon halveksiminen, julkisen hallinnon palvonta, saivartelu ja länkytys.

Ja onko sitten sattumaa, että toi Koskela-case tapahtui juuri tuollaisen ajattelun pyhätössä Käpylässä, jossa kukaan ei sitten aidosti välittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että lähinnä ärsyttää alrntuvat yleistykset kuten "nuoriso ei tajua että lapsi ei ole koko ikää pikkulapsi" no eiköhän tuon kaikki tajua. En muutenkaan usko alkuunkaan etteikö ihmiset suurinpiirtein osaa kuvitella perhe-elämän hyvät ja huonot puolet (koska esim lähes kaikki on eläneet lapsuutensa jonkinlaisessa perheessä) eikä lastenteko ole kiinni siitä.

Mun lapsuudenperhe oli ainakin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin oma lapsiperheeni. Omat vanhemmat olivat köyhiä ja nuoria. Itse olen varakas ja keski-ikäinen. Miten mun lapsiperhe-elämäni olisi samaa kuin se perhe-elämä rahahuolineen missä kasvoin?

Korona-aikana kuukausipalkkaa tienaava syyttää kirjailijaa etuoikeutetuksi.