Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te avioeron ottaneet ja uuden miehen löytäneet äidit!
07.08.2006 |
Mitä väyliä käytitte uuden miehen " metsästyksessä" ? Kuinka kauan elitte yksin ennen uutta ihastusta/rakkautta? Miten on sujunut uuden miehen kanssa? Oliko eronne entisestä miehestänne virhe vai helpotus?
Itsellä ero kohta vireillä. Ikää 34 ja lapsia kaksi. En olisi uskonut, että meille käy näin, mutta en jaksa enää miestäni. Menin naimisiin menevän miehen kanssa, josta on kaiken lisäksi tullut työnarkomaani. Miellä ei synkkaa enää yhtään...
Nyt mietin, että pitäisikö elää loppuelämä yksin, kun miehet eivät nyt tällä hetkellä kiinnosta vai löytyisikö minullekin jostakin hyvä mies, joka rakastaa myös lapsiani.
Kommentit (5)
Vieläkin näen painajaisia siitä, millaista meillä olisi jos olisi lapsia. Huh huh. Mutta sinun tilanteessasi pistäisin ukkosi lujille ja miettimään käytöstään. Ja nimenomaan isänä. Onko miehesi antama isämalli juuri se mitä hän lapsilleen haluaa antaa? Sinuna pistäisin paskamaisen ukkosi niin tiukille kuin ikinä vain voisin, jotta tajuaisi rauhallisen perhe-elämän merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tarvitsimme lasten kanssa aikaa sopeutua tilanteeseen, onhan ero varsinkin lapsille aina iso muutos.
Itse asiassa olin vasta hiljattain tajunnut, että kaljaa, sättimistä ja tönimistä rakastava ukkoni ei ehkä olekaan se paras vaihtoehto vaikka 9 vuotta olin niin sinnikkäästi ajatellut :/ Sen siitä saa kun menee naimisiin ekan, teininä tavatun seurustelukumppaninsa kanssa...
No, lähdin sitten ystävättären kanssa laivalle rentoutumaan, tarkoituksena oli todellakin viettää tyttöjen iltaa ja keskustella tilanteesta. Noin tunti illasta vietettiin samassa pöydässä kahden miehen kanssa, joista toinen oli naimisissa ja toinen asui toisella puolella maapalloa. Ei siis potentiaalisia seurustelukumppaneita todellakaan. Tanssin tämän " ulkosuomalaisen" kanssa muutaman biisinkin, mutta en todellakaan ajatellut mitään suhdetta. Eipä tullut kysyttyä edes sukunimeä :)
Risteily päättyi aikanaan ja heti sen jälkeen muutin lapsen kanssa pois aviomieheni luota. Arjen pyöritys työssäkäynteineen täytti elämän, mutta ajatuksissa kyllä pyöri silloin tällöin tämä laivatuttavuus.... ja eräänä päivänä hän oli oveni takana! Oli muuttanut takaisin Suomeen.
Oikea tuhkimotarina, siis :) Nyt ollaan oltu 6 vuotta yhdessä joista vuosi naimisissa. Perheessämme on kolme lasta joista vanhin ei siis ole biologisesti mieheni, mutta sitä ei huomaa mistään.
Luulen, että parhaiten " napsahtaa" silloin kuin sitä vähiten odottaa. Satumaista onnea matkaan sinullekin, ap! =)
Alue: Aihe vapaa
Maailma on täynnä hyviä miehiä, kyllä sieltä yksi sinullekin löytyy :)