Mistä löytäisin rikkinäisen, surullisen, syvällisen ja romanttisen introverttimiehen?

Onko ap gootti?

Vierailija kirjoitti:

Kahden rikkinäisen juttuhan kun se toimisikin niin hyvin. On kokeiltu.

Se uskomus elää vielä vahvana, että kaksi rikkinäistä onnistuisivat "parantamaan" toisensa parisuhteen avulla. Samoin se, että rikkinäinen rakkaus olisi "aidompaa" rakkautta kuin henkisesti hyvinvoivien ihmisten liitto.

Tuottaako rikkinäisyys ja surullisuus jotenkin automaattisesti syvällisyyttä ja romanttisuutta? Vai onko peräti niin, että syvällisyys ja romanttisuus kumpuavat paremmin ehjästä ja onnellisesta persoonallisuudesta?

Me kaksi maailmaa vastaan voi olla äkkiä me kaksi toisiamme vastaan sairaalloisella riippuvuudella höystettynä.

Vankilasta.

Se pitää muistaa, että niillä miehillä menee paremmin kuin tindermiehillä, joten kilpailu on kovaa ja he saavat perinteistä kirjepostia. Ei muuta kuin kynä sauhuamaan.

Introvertti mies on usein tunnekylmä. Suhteesta et mitään saa ja jäät kaikessa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kuin Thomas Shelby Peaky Blindersista.

Shelbyn näköinen olisi kyllä kiva, mutta opiaattien ja heroiinin käyttö saisi olla vähän vähäisempää, samoin rikosrekisteri vähän lyhyempi :D

Kuule, ei kaksi rikkinäistä jaksa toisiaan. Jälki ei ole romanttista vaan karseaa. Vähän niin kuin joku täällä ennen pandemiaa toivoi että tapahtuisipa jotain "isoa". Eli kannattaa varoa mitä toivoo, koska sen voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Selvitä ensin oma rikkinäisyytesi. Käy traumasi läpi ja kohtaa itsesi ja kipupisteesi. Voi olla, että sen jälkeen et ollenkaan halua kuvailemaasi miestä. Kaksi rikkinäistä ei tee ehjää, rikkovat toisiaan vain lisää.

Ei se sitten olisi niin runollista..

Oikea elämä ei ole mitään runollista romanttista höttöä. Arki saapuu jokaiseen parisuhteeseen. Kuulostaa siltä, että aikuistuminen on jäänyt kesken. Olen itsekin ollut nuorempana tuommoinen sad girl-estetiikasta pitänyt "rikkinäinen" romanttinen hupakko, kunnes elämä ihan oikeasti opetti. Tasapainoinen suhde tasapainoisen ja omat ongelmansa käsitelleen ihmisen kanssa on parempi kuin kaksi aikuista emoa syöttämässä toisilleen negatiivisuutta ja surullista proosaa. Ei kannata ottaa sad girliä ja "rikkinäisyyttä" omaksi identiteetikseen, teet vain hallaa itsellesi. Kyllähän sitä olonsa tuntee tosi syvälliseksi kun mönkii koko aika synkässä mudassa. Todellisus on kuitenki se, että et ole oikeasti sen syvällisempi kuin moni muukaan. Aikuisuuteen kuuluu tietty sisukkuus ja yli pääseminen synkkyydestä, surullisuudesta ja yksinäisyydestä. On vaan pakko tehdä asioita, vaikka miltä tuntuisi ja paremmin ne asiat saa tehtyä ja koko elämän elettyä kun päästää itse melankoliasta irti käsittelemällä omat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Selvitä ensin oma rikkinäisyytesi. Käy traumasi läpi ja kohtaa itsesi ja kipupisteesi. Voi olla, että sen jälkeen et ollenkaan halua kuvailemaasi miestä. Kaksi rikkinäistä ei tee ehjää, rikkovat toisiaan vain lisää.

Ei se sitten olisi niin runollista..

Oikea elämä ei ole mitään runollista romanttista höttöä. Arki saapuu jokaiseen parisuhteeseen. Kuulostaa siltä, että aikuistuminen on jäänyt kesken. Olen itsekin ollut nuorempana tuommoinen sad girl-estetiikasta pitänyt "rikkinäinen" romanttinen hupakko, kunnes elämä ihan oikeasti opetti. Tasapainoinen suhde tasapainoisen ja omat ongelmansa käsitelleen ihmisen kanssa on parempi kuin kaksi aikuista emoa syöttämässä toisilleen negatiivisuutta ja surullista proosaa. Ei kannata ottaa sad girliä ja "rikkinäisyyttä" omaksi identiteetikseen, teet vain hallaa itsellesi. Kyllähän sitä olonsa tuntee tosi syvälliseksi kun mönkii koko aika synkässä mudassa. Todellisus on kuitenki se, että et ole oikeasti sen syvällisempi kuin moni muukaan. Aikuisuuteen kuuluu tietty sisukkuus ja yli pääseminen synkkyydestä, surullisuudesta ja yksinäisyydestä. On vaan pakko tehdä asioita, vaikka miltä tuntuisi ja paremmin ne asiat saa tehtyä ja koko elämän elettyä kun päästää itse melankoliasta irti käsittelemällä omat ongelmat.

Tässä nähdään kuinka halveksuttua herkkyys ja jollain tavalla rikkinäisyys sekä etenkin niiden näyttäminen ulos päin on.

Minäkin opin matkan varrella piilottamaan nuo ominaisuudet ja olen päässyt paljon helpommalla. Ihmiset tuntuvat arvostavan minua paljon enemmän.

Tuo sisäinen herkkyys katoaa ajanmyötä ja jäljelle jää se kylmä kivikerros, jota ihmiset minussa arvostavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kuin Thomas Shelby Peaky Blindersista.

Shelbyn näköinen olisi kyllä kiva, mutta opiaattien ja heroiinin käyttö saisi olla vähän vähäisempää, samoin rikosrekisteri vähän lyhyempi :D

:D totta

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ei kaksi rikkinäistä jaksa toisiaan. Jälki ei ole romanttista vaan karseaa. Vähän niin kuin joku täällä ennen pandemiaa toivoi että tapahtuisipa jotain "isoa". Eli kannattaa varoa mitä toivoo, koska sen voi saada.

Täytyypä vielä kokeilla jotain loitsua, jos saisi toteutumaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Selvitä ensin oma rikkinäisyytesi. Käy traumasi läpi ja kohtaa itsesi ja kipupisteesi. Voi olla, että sen jälkeen et ollenkaan halua kuvailemaasi miestä. Kaksi rikkinäistä ei tee ehjää, rikkovat toisiaan vain lisää.

Ei se sitten olisi niin runollista..

Oikea elämä ei ole mitään runollista romanttista höttöä. Arki saapuu jokaiseen parisuhteeseen. Kuulostaa siltä, että aikuistuminen on jäänyt kesken. Olen itsekin ollut nuorempana tuommoinen sad girl-estetiikasta pitänyt "rikkinäinen" romanttinen hupakko, kunnes elämä ihan oikeasti opetti. Tasapainoinen suhde tasapainoisen ja omat ongelmansa käsitelleen ihmisen kanssa on parempi kuin kaksi aikuista emoa syöttämässä toisilleen negatiivisuutta ja surullista proosaa. Ei kannata ottaa sad girliä ja "rikkinäisyyttä" omaksi identiteetikseen, teet vain hallaa itsellesi. Kyllähän sitä olonsa tuntee tosi syvälliseksi kun mönkii koko aika synkässä mudassa. Todellisus on kuitenki se, että et ole oikeasti sen syvällisempi kuin moni muukaan. Aikuisuuteen kuuluu tietty sisukkuus ja yli pääseminen synkkyydestä, surullisuudesta ja yksinäisyydestä. On vaan pakko tehdä asioita, vaikka miltä tuntuisi ja paremmin ne asiat saa tehtyä ja koko elämän elettyä kun päästää itse melankoliasta irti käsittelemällä omat ongelmat.

Tässä nähdään kuinka halveksuttua herkkyys ja jollain tavalla rikkinäisyys sekä etenkin niiden näyttäminen ulos päin on.

Minäkin opin matkan varrella piilottamaan nuo ominaisuudet ja olen päässyt paljon helpommalla. Ihmiset tuntuvat arvostavan minua paljon enemmän.

Tuo sisäinen herkkyys katoaa ajanmyötä ja jäljelle jää se kylmä kivikerros, jota ihmiset minussa arvostavat.

Herkkyys ja rikkinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Herkkä ihminen voi olla samanaikaisesti kykenevä itsereflektioon ja ottamaan vastuuta sekä käsittelemään mahdolliset kipupisteensä. Herkällä voi olla näihin jopa "kovista" paremmat valmiudet, koska on luonnostaan hyvä havainnoimaan sekä omia että muiden tunnetiloja ja käytöstä.

Rikkinäinen taas ei kykene ottamaan vastuuta omasta olostaan, ei käsittelemään sitä ja näkee parisuhteen ensisijaisesti omien haavojensa hoitajana, ei kahden ihmisen tasavertaisena kumppanuutena. Rikkinäisyyteen liittyy monesti epävarmuutta omasta arvosta, mikä voi purkautua mustasukkaisuutena ja jatkuvana riidan hakemisena "testausmielessä". Pahimmillaan rikkinäinen ihminen on sekä itselleen että kumppanilleen kuin rikkoutuneen lasin sirpale: repii molemmat haavoille, koska ei ole kokonainen itsessään.

Todennäköisemmin katselet niitä suosittuja miehiä, bändien laulajia jne.

Neuvot hyvässä tarkoituksessa rikkinäistä jossain asiassa. Reaktio on: " Aijaa mä en siis tätäkään osaa sitten ja sä haluat sitä mun naamaan hieroa kuinka huono mä olen jne." Joo-o, hyvää parisuhde materiaalia.

Up.

Humanistiselta kurssilta, joogapiiristä, kirjallisuuskerhosta

Mä voisin vinkata sulle yhden firman mistä näitä miehiä löytyy. Kaikki siinä firmassa ovat ryssineet oikein kunnolla asiansa. Nyt varmaan kiinnostaa introverttinainen ja kodin lämpö. Samppanjaelämä tais porukalta loppua........