Miksi naiset ensimmäisenä kysyvät "mitä työtä teet" tinderissä? Vaikea aloitus aina kun olen työtön

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siihen sanotte että olen pitkäaikaistyötön, omistan velattoman asunnon suuressa kaupungissa ja tilillä säästöjä? Miten minun kannattaisi tuoda tämä asia esille etten näytä heti luuserilta kun toinen kysyy ammatista?

Mikä estää sinua kuvaamasta tilannettasi juuri samalla tavalla mitä tuossa kirjoitit? 

Kaverini, lapseton eronnut työtön mutta jonkin verran perinyt omaisuutta (noin 25-30 vuokra-asuntoa ja isosti osakkeita) , hakee ajoittain netistä seuraa. Tällaisiin kyselyihin hän vastaa "lukiokoulutus, nykyään oloneuvos".

Kyllähän sen tietää miten naiset suhtautuu...kyllä voisi leidejä harmittaa kun tietäisivät mitä menee ohitse.

Sijoita osa pankkitilillä makaavista rahoista osakemarkkinoille ja simsalabim, sinusta tuli juuri sijoittaja.

Bonuksena saatat ihan oikeastikin innostua sijoittamisesta.

Kerro ammattisi ja sen jälkeen vasta, että juuri nyt et ole töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siihen sanotte että olen pitkäaikaistyötön, omistan velattoman asunnon suuressa kaupungissa ja tilillä säästöjä? Miten minun kannattaisi tuoda tämä asia esille etten näytä heti luuserilta kun toinen kysyy ammatista?

Mikä estää sinua kuvaamasta tilannettasi juuri samalla tavalla mitä tuossa kirjoitit? 

Ei se ole soveliasta alkaa rahalla kehumaan enkä halua että minuun kiinnostutaan omaisuuden takia, mutta jos sanon olevani työtön niin nainen kadottaa kiinnostuksen.

Naiset kysyvät sen kysymyksen just siksi, että saavat rankattua työttömät elämäntapaloiset pois. Mitä turhaa niihin aikaa tuhlata, jos kuitenkaan ei heitä kelpuuta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kiinnostaa kirjoitti:

Voihan sitä olla oma itsensä, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Työ on elämässä vain yksi juttu, tuleva, menevä, vaihtuva, ei se kerro kaikkea, eikä paljon mitään. Ajatukset, asenteet, kiinnostuksen kohteet, se mitä oikeasti konkreettisesti tekee (siis muutakin kuin työtä) on paljon kiinnostavampaa. On pikkuisen omahyväistä tai lapsellista kuvitella, että voi mennä työnsä taakse piiloon ja sitä kautta sitten "olla jotakin".

Rehellisyydestä syntyy parhaat  ystävyys- ja muut suhteet, ei siitä, että teeskentelee, valehtelee ja pitää toisen käsivarren mitan päässä henkisesti. Epäluulo synnyttää epäluuloa, jne.  Ihan sama mitä alussa kysytään, nehän ovat vain sanoja. Ihminen sieltä sanojen alta hiipii vähitellen esiin. Millaisia asioita itse haluat tietää ventovieraasta, mistä aloittaisit? 

Miksi ihmeessä laitat lainausmerkkeihin olla jotakin? Kyllä useimmat tekevät työssään merkittäviä asioita joista voi olla ylpeä. Osa tietenkään ei piittaa missä sattuu olemaan töissä ja mitä tekee. Kokemukseni mukaan heitä ei kiinnosta mikään muukaan.

Minun kokemukseni taas on juuri päinvastainen.

Ihmiset joille työ on vain työtä, ovat vapaa-aikaorientoituneita ja meillä on todella paljon asioita jotka kiinnostavat. Työ vain vie aikaa kiinnostuksen kohteilta, mutta on välttämätön paha.

Työorientoituneille ihmisille työ on usein koko elämä ja vapaalla ei edes osata olla. Saattaa olla, että se kiinnostava työ on ainoa asia mistä kyseinen ihminen ylipäätään on kiinnostunut ja on siksi hakeutunut alalle.

Minulle suurin turn off onkin juuri yhden asian ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtään vihaavat ovat outoa porukkaa. Miksi he eivät kouluttaudu mielekkäämpään työhön, miksi he eivät vaivaudu mitenkään? En ymmärrä saamattomuutta ollenkaan ja en arvosta sellaisia ihmisiä, jotka hakkaavat päätään seinään ja valittavat.

Ehkä kun mikään työ ei kiinnosta ja se koko työ käsitteenä on jotain vastenmielistä, mutta pakko sitä vaan on tehdä kuitenkin jos mielii elää.

Kyllä se on ihmisessä itsessään vika jos mikään maailmassa ei tuon vertaa kiinnosta. Tuskinpa kovin kiinnostava on ihminenkään

Taidat olla vähän yksinkertainen.

Minuakaan ei kiinnosta mikään työhön liittyvä, mutta teen sitä koska täytyy ja olen vieläpä ahkera. Kiinnostunut olen suurin piirtein kaikesta muusta ja yleissivistykseni on huomattavan hyvä.

Puuh millainenhan kokemus tinderistä jäi, olen yrittänyt unohtaa... 😅 Mutta tinderissä tai vaikka kaverin järjestämässä illanvietossa kyllä kysyn aika nopeasti mihin uusi, mahdollisesti kiinnostava ihminen aikansa käyttää. Kysyn samaa myös esim. vanhoilta ystäviltä, joita tapaan pitkästä aikaa. Koska "mihin aikasi käytät?" kuulostaa oudolta kysyn sitten jotain, että missä olet töissä tai opiskeletko tai jotain? Ai sulla on oma yritys, millainen?.... Siellä tinderissä en ollut mitenkään ehdottomasti eliittikumppania vailla vaan erilaisiin ihmisiin tutustumisesta kiinnostunut. Kunhan mies ei vastaa "käytän kaiken aikani narkkaamiseen", niin ihan hyvin pääsi läpi tästä tiukasta seulasta.

Toki sitten otin eksäni takaisin, että ehkä olin siellä tinderissä ihan turhaan, mutta olipa kiva käydä parilla treffeillä, piristi päivääni vähäsen.

Tuttua. Muistan joskus aikanaan tinderöidessäni osa miehistä katosi kuin pieru saharaan kun kerroin olevani työtön. Joskus olin myös siivoojana joka myös oli aika karkottava tekijä 😁

Vierailija kirjoitti:

Kaverini, lapseton eronnut työtön mutta jonkin verran perinyt omaisuutta (noin 25-30 vuokra-asuntoa ja isosti osakkeita) , hakee ajoittain netistä seuraa. Tällaisiin kyselyihin hän vastaa "lukiokoulutus, nykyään oloneuvos".

Kyllähän sen tietää miten naiset suhtautuu...kyllä voisi leidejä harmittaa kun tietäisivät mitä menee ohitse.

No mitä menee ohitse? Jos minä etsin vaikka agnostikkoa kasvissyöjää, jolla on kunnianhimoisia taideharrastuksia ja mieluiten pitkä tukka, niin onko tämä tuttavasi sellainen? Jos ei ole, niin mitä menetän kun swaippaan hänet vasemmalle?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siihen sanotte että olen pitkäaikaistyötön, omistan velattoman asunnon suuressa kaupungissa ja tilillä säästöjä? Miten minun kannattaisi tuoda tämä asia esille etten näytä heti luuserilta kun toinen kysyy ammatista?

No jos minä kysyn työstä ja vastaat kertomalla omistusasunnostasi ja säästöistä, kuulostaisi se minusta siltä, että et vastannut kysymykseen. Sen sijaan jos sanoisit, ettet ole missään töissä, mutta aikoinaan opiskelit alaa X ja tein alan Y töitä ennen kuin hyppäsit pois oravanpyörästä, olisit vastannut kysymykseen, ja voisin kysyä sinulta jatkokysymyksen, mitä nykyisit teet elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini, lapseton eronnut työtön mutta jonkin verran perinyt omaisuutta (noin 25-30 vuokra-asuntoa ja isosti osakkeita) , hakee ajoittain netistä seuraa. Tällaisiin kyselyihin hän vastaa "lukiokoulutus, nykyään oloneuvos".

Kyllähän sen tietää miten naiset suhtautuu...kyllä voisi leidejä harmittaa kun tietäisivät mitä menee ohitse.

Ohitse menee henkilö jolla tekstin perusteella ei ole mitään kiinnostavaa annettavaa. Itselle raha ei ole tärkeää vaan kumppanin muut ominaisuudet. Ykkösenä on koulutus.

Työttömän kannattaa valehdella. Aikoinaan kun olin pitkään työttömänä niin muitta mutkitta valehtelin olevani töissä. Kesälomaa, talvilomaa, syyslomaa, sairauslomaa, omaa lomaa...

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Muistan joskus aikanaan tinderöidessäni osa miehistä katosi kuin pieru saharaan kun kerroin olevani työtön. Joskus olin myös siivoojana joka myös oli aika karkottava tekijä 😁

Jep. Siellä on yllättävän paljon miehiä, joille on turn off se, että elämässä ei ole mitään megalomaanisia tavoitteita tai intohimon kohteita. Onneks niistä pääsee samantien eroon.

Vierailija kirjoitti:

Koska työ on varsin keskeinen osa identiteettiä ja vie ison osan valveillaoloajasta arkipäivinä.

Mitäs siihen sanot jos korkeakoulutettu tekee hanttihommia siitä syystä ettei omalla alalla juuri nyt ole töitä mutta haluaa kuitenkin tehdä jotakin. Mikä on sitten mielipide identiteetistä?

Tässä ei nyt ole sellaista piiloviestiä että korkeakoulutettu on parempi mutta jos analysoi elämää ja toista ihmistä noin pintapuolisesti, ansaitseekin saada osakseen pintapuolisuutta. Sitä saa mitä tilaa.

Läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä työtä johon voi paneutua täysillä, toteuttaa itseään ja työskennellä kykyjensä äärirajoilla. Pelkästään mahdollisuus hakeutua koulutuksiin on jo ensimmäisiä esteitä. Kaikkien vanhemmat eivät halua tukea lastensa opiskelua. Toinen esimerkki: ihminen voi sairastua ja vammautua nuorenakin niin, että ei syystä tai toisesta kykene tekemään työtä johon on aikoinaan kouluttautunut. Tunnen koko joukon tyyppejä jotka ovat kouluttautuneet juuri niiksi parjatuiksi lähihoitajiksi tästä syystä. He ovat saaneet ne mukavimmat työpaikat, ei raskasta vanhustyötä.

En ikinä huolisi kumppanikseni noin kapea-alaisesti ajattelevaa ihmistä. Mistä edes keskustelisin kun aina pitää olla rautalankaa. Missä kuplassa muut oikein elävät..